Viikinkejä Hämeessä? Mitä uusimmat arkeologiset tutkimukset paljastavat?

Millaiset yhteydet viikingeillä oli lähinaapureihinsa suomalaisiin? Vastaus saattaa nyt olla lähellä.
Vesa Mäkinen
Historia 28.5.2015 18:10

Pirkkalankylässä, noin kymmenen kilometriä Tampereelta länteen, on ehkä tapahtunut suuria suomalaisten historiassa.

Ei vain tiedetä, mitä.

Nyt asiaa selvitetään uusimmilla menetelmillä. Paikalle saapui huhtikuussa englantilainen tutkija, joka aiemmin on tutkinut nykyaikaisilla maatutkamenetelmillään muun muassa Etelä-Englannissa sijaitsevaa Stonehengen esihistoriallista kivimuodostelmaa.

Pienen Pirkkalankylän liepeillä on metsää, peltoa ja maaseuturakennuksia. Hyvin tavallista suomalaista maalaismaisemaa.

Mutta aikoinaan täällä saattoi asua Hämeen mahtimiehiä, joita viikinkienkin sanottiin pelänneen.

”Tämä oli mahtikylä”, sanoo arkeologi Tuija-Liisa Soininen Pirkanmaan maakuntamuseosta.

Paikka on vuosisatojen ajan tunnettu Tursiannotkona.

Nimi tulee muinaissuomalaisesta jumaltarustosta, vedenhaltija Iku-Tursosta. Tässä on kenties ollut pakanajumalien tyyssija ennen kuin kristinusko saapui Ruotsista.

Todisteita ei ole, on vain viitteitä.

Alustavia tutkimuksia

Arkeologi Wesa Perttola Helsingin yliopistosta kantaa iloisena valkoista neliroottorista helikopteria pirkkalankyläläisellä pellolla.

Maallikko ajattelee, että arkeologi pikemminkin kuopsuttelee maankamaraa kuin lennättelee lennokkeja.

Mutta kamerakopteri on olennainen. Se näyttää kokonaiskuvan maaperästä ja kertoo esimerkiksi maalajeista.

Alustavia tutkimuksia seuraa Bradfordin yliopistosta Englannista paikalle tullut tohtori Chris Gaffney. Hän on vierailijana Helsingin yliopistossa ja tuli kiinnostuneena Pirkkalaan selvittämään, voiko aluetta tutkia nykyaikaisilla laitteilla.

Gaffneyn työpaikka Bradfordin yliopisto on ollut yksi viime vuosien Stonehenge-tutkimukseen osallistuneista yliopistoista.

Kun tutkimukset Pirkkalankylässä saadaan käyntiin, ne voivat kertoa uusia asioita suomalaisten yhteyksistä ulkomaailmaan. Mutta seutu on Gaffneyn mielestä kiinnostava myös muuten.

”Olen ollut tekemässä tutkimuksia kaikkialla maailmassa Zimbabwesta Yhdysvaltoihin. Mutta koskaan olot eivät ole olleet yhtä haastavat kuin täällä!”

Gaffney saa kertoa myöhemmin lisää, mitä hän tällä kommentillaan tarkoittaa.

Mihin ihmiset katosivat?

Suomen asutuksesta ennen vuotta tuhat tiedetään varsin vähän. Kun ei ole kirjoitettua tietoa, pitää vastauksia etsiä muuta kautta. Keinot tarjoaa arkeologia.

Arkeologit tutkivat maaperää, tekevät löydöksiä ja pyrkivät tekemään niiden pohjalta päätelmiä asutuksesta, kulttuurista ja mahdollisen populaa-tion yhteyksistä muualle.

Löytöjä ja niiden ikää analysoidaan esimerkiksi luonnontieteellisin menetelmin. Apuna ovat myös muun muassa kielten ja kulttuurien tutkimukset.

Ihmisen historian selvittäminen ei ole helppoa.

Tursiannotkon asutuksesta tiedetään, että populaatio on ollut poikkeuksellisen iso koko Suomen mittakaavassa. Lisäksi täällä on todennäköisesti ollut seudun vanhin kirkko.

Muuta kylän rakenteesta ei tiedetäkään. Jopa kirkon sijainti on tuntematon. Alueelta ei myöskään ole löytynyt yhtään hautaa.

Se on kummallista. Tursiannotkon kaltaisissa yhteisöissä kuolleiden ihmisten ruumiit poltettiin ja luut sekä vainajan tavarat haudattiin kalmistoihin. Tursiannotkossa kalmistoja ei kuitenkaan ole.

Mihin ihmiset ovat kadonneet?

Sitä ihmettelevät tutkijatkin.

Tulivatko viikingit?

Viikingit valloittivat tuhatluvun taitteessa esimerkiksi valtaosan Britteinsaarista, perustivat ensimmäisen kaupungin nykyisen Pietarin paikalle ja matkustivat kaupantekoon Bagdadiin asti.

Heidän tekemisistään Suomessa tiedetään varsin vähän. Miksi viikingit eivät olisi olleet kiinnostuneita Suomesta?

Vastaukseksi tarjotaan usein suomalaisten varattomuutta: Suomenlahden pohjoispuolella ei ollut aarteita, joista viikingit olisivat kiinnostuneet.

On kuitenkin selvää, että viikingit kävivät myös Suomen alueella kauppa- ja ryöstömatkoilla lähellä rannikkoa sijaitsevissa kylissä. Eivät he siis olleet täysin välinpitämättömiä muinaista Suomea kohtaan. Ja olihan Suomessa esimerkiksi arvokkaita turkiksia ja koruja. Myös suomalaisten verot olisivat varmasti kelvanneet ruotsalaisille.

Silti heidän hyökkäyksensä Sisä-Suomeen olivat harvinaisia. Tätä ei täysin selitä Suomen alueen vaikeakulkuisuus, sillä viikingit tunnettiin tehokkaasta etenemisestä jokia ja muita sisävesistöjä pitkin.

Pohjoisen kulttuurilehdessä Kaltiossa harrastajahistorioitsija Arto Pöllänen esitti vuonna 2001 yhden teorian.

Hänen mukaansa viikingit kyllä olisivat halunneet risteillä jokia pitkin rannikkoa syvemmälle Suomeen, mutta vastus olisi ollut saaliiseen nähden suhteettoman kova.

Pöllänen kirjoittaa ikivanhoista eurooppalaisista saagoista, joiden mukaan Suomessa olisi kehittynyt jo ennen viikinkiaikaa järjestäytyneitä ja vahvoja sotavoimia. Viikingit olisivat olleet tietoisia tästä ja välttäneet turhia riskejä.

Hämäläisten muinaishistoriaan perehtynyt professori Erkka Maula oli Pölläsen kanssa samaa mieltä. Nyt jo edesmenneen Maulan haastattelun perusteella julkaistiin Helsingin Sanomissa vuonna 2002 kertomus ”viimeisestä viikinkiretkestä”.

Yhteyksiä länteen ja itään

Maulan mukaan viikingit olivat tulleet tuhatluvun vaihteessa Suomeen 200 laivan ja 2 000 sotamiehen voimin. Tarkoituksena olisi ollut vallata Suomen väkirikkaimmat alueet, kuten Häme.

Maulan teorian mukaan hämäläiset kuitenkin väijyttivät viikingit Hauhon Kyllönjoella, ja nämä joutuivat perääntymään.

Osa tutkijoista kyseenalaistaa viikinkien etenemisen syvälle Suomeen. Mutta jos Pölläsen ja Maulan teoriat pitävät paikkansa, Suomessa oli voimakkaiden johtajien vahvoja yhteisöjä, jotka Suomen vaikeapääsyisessä luonnossa pystyivät yhdessä pitämään pintansa jopa viikinkejä vastaan.

Viitisenkymmentä kilometriä Kyllönjoen väijytyspaikasta luoteeseen sijaitseva Tursiannotko on tutkijoiden mukaan saattanut olla juuri yksi vahvoista keskuksista.

Myös maakuntamuseon Soinisen mukaan viikingit ovat voineet olla näin syvällä Suomessa. Esineistön perusteella tursiannotkolaisilla on nimittäin ollut yhteyksiä ainakin nykyisen Tukholman lähellä sijaitsevaan Birkaan, joka oli yksi Ruotsin viikinkikeskuksista.

Lisäksi alueelta on löydetty esineitä, jotka ovat peräisin nykyisen Pietarin eteläpuolella sijaitsevan Novgorodin lähistöltä. Viikinkien yhteydet Novgorodiin olivat tiiviit.

Suomi haastava paikka

Metallinilmaisin viistää pellon pintaa. Wesa Perttola etsii mahdollisia häiriöitä.

”Pelloilla on paljon rautanauloja ja muuta metallia”, hän selittää.

Kun maaperää luodataan, esimerkiksi kivet ja metallinpalat aiheuttavat häiriöitä.

Jos niitä on liikaa, ei tarkempi tutkimus välttämättä kannata.

Maailman ja Suomenkin maaperässä on paljon tutkittavaa, mutta Suomi on tutkijalle hankala paikka.

”Tämä on aivan erilainen kuin muut tutkimani paikat”, Chris Gaffney sanoo nyt katsellessaan pirkkalankyläläistä maisemaa.

”Uudet laitteet käyttävät muun muassa gps-signaalia.”

Hän osoittaa peltojen vieressä olevia metsäisiä alueita. Puut voivat haitata satelliittiyhteyttä, jolla luotain merkitsee poikkeavat kohdat kolmiulotteiseen karttaan.

Gaffneyn mukaan myös Suomen maaperä on harvinaisen hankala luodattavaksi. Kiviä ja muita poikkeamia on maakerroksissa paljon.

Mutta jos Tursiannotkon tutkinta etenee suotuisasti, paikka voi paljastaa paljon.

Kaivaukset aloitetaan ensi vuonna. Tursiannotkon tutkimusten tuloksia saadaan siis vielä odottaa jonkin aikaa.

”Tämä on vasta alkua. Tursiannotkoa pidetään hirveän lupaavana”, Soininen sanoo.

Hän vaikuttaa hillityn innostuneelta.

Avoimemmin innostuksen huomaa Perttolasta. Hymy vilkkuu parran alta, kun hän laittaa metallinpaljastimen takaisin laatikkoon ja nostaa toisesta valkoisen helikopterin.

”Siirtykää hieman kauemmaksi. Jos lähtö ei onnistu, se voi lähteä mihin suuntaan vain”, Perttola varoittelee.

Kopteri nousee äkäisesti parinkymmenen metrin korkeuteen. Se säksättää valkoisena syvän sinisellä kevättaivaalla.

Olisi siinä niin viikingillä kuin tursiannotkolaisella ollut ihmettelemistä, jos olisivat tällaisen sattuneet näkemään.

Vähemmästäkin lienee jumaltaruja syntynyt.