Oletko huomannut? Mustavalkokuvat heräävät väreihin
Turkulainen graafikko Taneli Kulo värittää Seurassa julkaistavan Suomi 100-vuotishistoriasarjan suuret mustavalkokuvat värillisiksi.
KUVA MARSALKKA C.G.E MANNERHEIMIN HAUTAJAISSAATTUEESTA ON SAANUT VÄRIÄ PINTAAN.
KUVA MARSALKKA C.G.E MANNERHEIMIN HAUTAJAISSAATTUEESTA ON SAANUT VÄRIÄ PINTAAN. © OM-ARKISTO/VÄRITYS TANELI KULO
Helmikuun 5. päivä avautuu Liedon Vanhalinnassa elokuun 20.päivään asti jatkuva näyttely Sodan värit, jossa esillä olevat SA-kuvat ovat Taneli Kulon värittämiä ja korjailemia. Samantapaisia kuvia on jo nähty muutamassa tämän vuoden Seura-lehden numerossa.
Taneli Kulo kertoo, että kuvan värittäminen jakautuu kahteen osaan eli historiallisten taustatietojen selvittämiseen sekä itse värittämiseen.
”Taustatietoja selvitettäessä tutustun kuva-aiheeseen tarkasti, jotta kuvan värimaailma saadaan mahdollimman autenttiseksi. Luontoon liittyvät elementit kuten maasto, taivas, kasvit ja vaikkapa ihmisen iho ovat luonnollisesti väritykseltään täysin samanlaisia kuin tänäkin päivänä.”
Ajoneuvojen, vaatetuksen ja rakennusten värityksen osalta Taneli Kulo joutuu tekemään arvauksia ja tulkintoja, vaikka tietyille ajanjaksoille onkin ominaista jokin tietty värimaailma. Esimerkiksi 1800-1900 -luvun vaihteessa puutalot olivat aina tummia, koska vaaleita sävyjä ei käytetty lyijyvalkoisen väripigmentin kalleuden takia. Talojen julkisivuissa käytettiin pääasiassa maavärejä, kuten okraa ja punamultaa. Armeijan univormujen, aseistuksen ja ajoneuvojen väritys on helppoa saada kohdalleen.
”Mallina käytän esimerkiksi museoiden nettisivuilla olevia värivalokuvia. Joka tapauksessa värittämiseen liittyy aina jonkin verran tulkinnan mahdollisuuksia, mutta pyrkimyksenä on luoda uskottava värillinen ajankuva mustavalkokuvan pohjalta”, Kulo selvittää.
SUOMESSA OLEVIEN VENÄLÄISTEN PARAATI KEVÄÄLLÄ 1917. © OM-ARKISTO/VÄRITYS TANELI KULO
Mustavalkokuvat värittyvät kuvankäsittelyohjelmilla
Värittämisessä graafikko käyttää nykypäivän kehittyneitä kuvankäsittelytyökaluja, ja värien määrittely perustuu niin sanottujen säätötasojen käyttöön.
”Rakennan jokaiselle värialueelle oman säätötasonsa ohjelman rajaustyökaluja käyttäen. Säätötasoilla säädän nimensä mukaisesti mustavalkokuvan vaaleille, keskitummille ja tummille sävyille omat värinsä. Esimerkiksi ihmisen iho ei ole vaaleanpunainen, vaan se koostuu lukuisista eri väreistä, johon vaikuttavat esimerkiksi valaistus ja ympäristö.”
Työ on pikkutarkkaa, sillä säätötasojen avulla voidaan säätää rajattujen alueidenvärejä niin kauan, että kokonaisuus näyttää luonnolliselta ja uskottavalta.
”Loppupeleissä siis oma värisilmäni ratkaisee, näyttääkö väritetty kuva hyvältä vai ei.”
Kiinnostuitko? Lue Suomi 100 -vuotta -historiasarjan ensimmäinen osa.