Nautinnon hetkiä

Suomalaiset lentäjät tekivät jatkosodan maaliskuussa 1944 harvinaisen tempun.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Suomi osti Saksalta alkuvuodesta 1943 yhteensä 24 Ju 88 A-4 -pommikonetta. Kuvan kone ehti kuulua LeLv.44:ään ja PLeLv.43:ään. Kuva: Creative Commons /sodatkuvina.cjb.net.

Suomalaiset lentäjät tekivät jatkosodan maaliskuussa 1944 harvinaisen tempun.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

Sadat venäläiskoneet olivat käyneet pommittamassa Tallinnaa ja palasivat Suomenlahden yllä kohti itää. Niiden kylvämät pommit tuhosivat täysin yli 1 400 Tallinnan rakennusta. Asunnottomiksi jäi kahdeksan pommitustunnin aikana yli 20 000 kaupunkilaista. Surmansa sai 586 virolaista siviiliä.

Palaavien neuvostokoneiden seassa lensi Leningradia kohti myös neljä konetta, jotka eivät olleet venäläisiä. Ne olivat suomalaisen Pommituslentolaivue 44:n Junkers Ju-88 -pommittajia, joiden kylmähermoiset miehistöt olivat pimeän turvin sujahtaneet meren yllä viholliskoneiden parveen. Suomalaiset lensivät niin lähellä, että saattoivat nähdä niiden mittaritaulujen valot.

Rintamalinjan ylitettyään venäläiskoneet sytyttivät lentovalonsa. Kronstadtin yläpuolella johtokone ampui punaisen valoraketin. Edessäpäin syttyi kolme kirkkaan keltaista valomajakkaa, jotka merkitsivät laskeutumislupaa. Koneita odottivat Levashovon, Kasimovon ja Gorskajan voimakkaasti valaistut lentokentät.

Suomalaiskoneet olivat nousseet ilmaan Utista puoli yhdeksältä illalla. Junkers-ryhmän valoitta lentänyttä johtokonetta ohjasi kapteeni Erkki Itävuori, joka hivuttautui ensimmäisenä vihollispommittajien vierelle. Niiden miehistöt eivät huomanneet mitään. ”Näky oli sanoinkuvaamaton, kun kaikki Pietarin alueen suuret lentokentät olivat valaistuja, lentomajakoissa oli valot päällä pitkin Suomenlahden etelärannikkoa ja samoin ulkosaarilla.”

Jokseenkin tasan kello 21.30 Junkersit hyökkäsivät vaakalennosta 1 600 metrin korkeudelta kohti Kasimovon kenttää. Pommisarjat osuivat kentän länsi- ja etelälaitaan. Hyökkäys oli täydellinen yllätys. Koska ilmassa oli kymmenittäin myös omia koneita, ei Kasimovon ilmatorjunta voinut tehdä mitään. Junkersit pääsivät kaikessa rauhassa kaartamaan takaisin kohti Utin lähtökenttää.

Kovin suurta tuhoa eivät Pommituslentolaivue 44:n koneet kuitenkaan saaneet aikaan. Neljällä koneella ei ihmeitä tehdä. Laivueen iskusta tulikin pohjimmiltaan vain eräänlainen seikkailu – hyvin erikoinen kylläkin.

Koska temppu oli poikamaisen uhkarohkea, suomalaislentäjät muistelivat sitä vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Muistelot kiteytyivät yhteen lauseeseen: ”Oli elämys lentää vihollisen siivellä hyvässä sovussa ja odottaa, huomaako vihollinen mitään.”

Yhtä nautittavia hetkiä sai jatkosodan lentäjistämme kokea vain harva.

X