Mysteeri: Lähettiko Neuvostoliitto pommikoneet Tukholman ylle talvella 1944?

Talvella 1944 maailmansota raivosi Euroopassa, mutta Ruotsissa vallitsi rauha.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jotain odottamatonta Tukholmassa: pommien rikkomia seiniä ja ikkunoita, tulta ja savua.

Talvella 1944 maailmansota raivosi Euroopassa, mutta Ruotsissa vallitsi rauha.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

Helmikuisena talvi-iltana 1944 Tukholmassa vallitsi kirpeä pikku pakkanen. Kaupunki oli kirkkaasti valaistu. Ihmiset tungeksivat kaupoissa. Kahviloissa oli täyttä.

Parin elokuvateatterin edessä kiemurteli pitkä jono. Valkokankaalla pyöri filmi Kaasuvalo, jonka pääosaa esitti jumaloitu Ingrid Bergman. Kuningas Kustaa V istui paraikaa Dramatenissa katsomassa näytelmää Venetsian kauppias.

Kello oli muutamia minuutteja yli kahdeksan illalla.

Lahden toisella puolella Turussa elettiin toisenlaisissa tunnelmissa.

Sotaa käyvän maan kaupunki oli täysin pimeänä. Hälytyssireenit olivat varoittaneet ilmahyökkäyksestä kello 19.25, sillä kaupungin länsipuolisista ilmavalvontapisteistä oli tullut hälyttäviä viestejä. Lähes parisataa Leningradin lähialueen kentiltä lähtenyttä Neuvostoliiton pommikonetta oli lähestymässä Turkua.

Sää oli huono, näkyvyys heikko. Osa koneista kääntyi paluumatkalle jo Porkkalan kohdalla. Osa harhautui sisämaahan.

Turun ylle pääsi vajaat sata konetta, joita ilmatorjunta tulitti kiivaasti. Vain viitisentoista kevyttä pommia putosi kaupunkialueelle. Pommitus oli tavoitteisiin nähden täysi pannukakku.

Ilmassa tapahtui samoihin aikoihin jotain yllättävää.

Ei laukaustakaan

Kolme pommikonetta lensi kohti Ahvenanmaata, ylitti pilvirajan alapuolella osittain jäätyneen meren ja lähestyi Tukholman ulkosaaristoa suuntaansa muuttamatta.

Skarpnäckin ilmavalvonnassa parin peninkulman päässä Tukholmasta kaakkoon kuultiin raskasta jyrräävää lentokoneiden ääntä. Samanlainen kuulohavainto tehtiin kello 20.40 Nackassa lähempänä Tukholman keskustaa. Lähes saman tien nähtiin ilmassa valkoinen valo, jonka arveltiin olevan jonkin hädässä olevan lentokoneen hätäraketti.

Ilmatorjunta ei ampunut laukaustakaan.

25527229

Aftonbladet-lehti repi pommitus-uutisen yli koko etusivunsa.

Tukholman keskustassa liikkuvat ihmiset eivät kuulleet koneiden lähestymistä. Ne olivat laskeneet korkeuttaan ja lensivät moottorit tyhjäkäynnillä. Lisäksi ne lähestyivät vastatuulessa, mikä teki korvanvaraiset kuulohavainnot lähes mahdottomiksi.

Ensimmäiset räjähdyspommit putosivat Järlan rautatieaseman lähelle. Neljä pommia pirstoi Eriksdalin ulkoilmateatterin kello 20.43. Södermalmin kaupunginosassa tärähteli ja jyrähteli.

Pohjoisempana Ulriksdalin valoheittäjät saivat kiilaansa noin 700 metrin korkeudella lentävän kaksimoottorisen koneen, joka katosi pilveen ja kääntyi kohti kaakkoa.

Paniikkia ei Tukholmassa päässyt syntymään osin siksi, että sattumalta juuri samana iltana oli käynnissä ilmasuojeluharjoitus. Ihmiset olettivat, että voimakkaat räjähdykset olivat osa harjoitusta. Poliisilaitoksille tuli kiukkuisia soittoja: ei harjoituksen tarvitse sentään niin todellinen olla, että ikkunaruutuja särkyy.

Tuota pikaa alkoi syntyä myös toisenlaista puhetta. Ettei vain kyseessä olisi ollut meteoriitti tai jokin muu luonnonmullistus?

Kello 22:n radiouutisissa kerrottiin kuitenkin, että kyse oli lentopommeista.

Seuraavana aamuna alettiin huolestua: ei kai Ruotsi ole joutunut mukaan sotaan? Oli saatu tietää, että myös Strängnäsin kaupunkia oli pommitettu. Ja että kello 21:n jälkeen oli pudotettu sekä palo- että räjähdyspommeja Tukholman saaristoon. Yksi oli tehnyt ison kuopan vain 400 metrin päähän Blidön vanhainkodista.

Tukholman aineelliset vahingot rajoittuivat pääosin satoihin särkyneisiin ikkunaruutuihin. Ihmishenkiä ei menetetty, vammoja toki tuli.

Dagens Nyheter -lehti tiesi kertoa, että ”lasinsirpaleet viiltelivät auki tarjoilija Sigrid Larssonin selän” ja ”suunnaton ilmanpaine viskasi maalari Axel Torvald Hanssonin katuun kuin paperinpalasen niin että hänen olkapäänsä murtui.”

Nootti ja vastaus

Ruotsin sotilasviranomaiset olivat täysin varmoja, että koneet olivat olleet venäläisiä. Neuvostoliitosta tuli nopea protesti.

Heidän koneistaan ei voi olla kyse, koska niitä ei ollut helmikuun 22. päivän iltana ollut Ruotsin ilmatilassa.

Maan ulkoministeriön skandinaavisen osaston johtaja antoi ymmärtää, että kyse oli joko saksalaisten tai suomalaisten provokaatiosta. Hänellä oli selitys myös siihen, miksi löydetyissä pomminsirpaleissa oli kyrillisiä eli venäläisiä kirjaimia. Saksalaiset olivat saaneet Baltiassa sotasaaliiksi suuret määrät venäläisiä lentopommeja, joita he olivat käyttäneet Tukholman pommituksessa.

Neljä päivää myöhemmin, helmikuun 26. päivänä, Ruotsi jätti virallisen vastalauseen Neuvostoliiton hallitukselle. Siinä todettiin yksiselitteisesti, että Tukholman aluetta pommittaneen koneen täytyi olla venäläinen. Muuta mahdollisuutta ei ollut.

Kaksi päivää myöhemmin tuli vastaus:

”Neuvostoliitolla ei ole mitään tekemistä Tukholman pommituksen kanssa. Kyseessä on ollut, kuten jo aikaisemmin olemme todenneet, saksalaisten tai suomalaisten provokaatio. Ruotsalaisten tekemään protestiin emme ota kantaa.”

Samana helmikuun 26. päivänä kello 19.40 Bromman lentokentän ilmatorjunta avasi tulen korkealla lentävää konetta kohti. Tulitus kuului lähes kaikkialla Tukholmassa. Kuusi voimakasta jyrähdystä sai ikkunaruudut helisemään.

Ruotsalaisten pelko maan joutumisesta sotaan kasvoi entisestään.

Joko jo seuraavana päivänä maan sotavoimat pannaan liikekannalle?

Kolme teoriaa – ja neljäs

Yleisimmän ruotsalaisarvion mukaan jotkut Turkuun tarkoitetut venäläiset pommikoneet olivat tehneet pahan suunnistusvirheen. Ne olivat erehtyneet luulemaan Ruotsia Suomeksi.

Niin oli tapahtunut jo talvisodan aikana Pajalassa, ja nyt vain muutamia viikkoja aikaisemmin Haaparannassa. Venäläisten lentäjien suunnistustaito ei ollut kovinkaan hyvä.

Ruotsissa arveltiin myös, että Neuvostoliitto pyrki pelotuspommituksella vaikuttamaan maan hallitukseen. Venäläiset halusivat saada Ruotsin täydellä teholla painostamaan Suomea rauhanneuvotteluihin Neuvostoliiton kanssa.

Kävihän valtioneuvos J. K. Paasikivi paraikaa Tukholmassa – ja jopa juuri pommitusiltana – neuvotteluja Neuvostoliiton Tukholman suurlähettilään Aleksandra Kollontain kanssa.

Oli myös kolmas teoria.

Långholmenin vankilassa istui nimittäin vakoojana sinne kymmeneksi vuodeksi tuomittu Neuvostoliiton kansalainen Vasili Sidorenko.

Vasili Sidorenko jäi Tukholman pommituksen salaperäiseksi taustahahmoksi.

Vasili Sidorenko jäi Tukholman pommituksen salaperäiseksi taustahahmoksi.

Ulkoministeri Vjatšeslav Molotov oli useaan kertaan ehtinyt vaatia Sidorenkoa vapautettavaksi. Tilanne oli kiristynyt niin sotkuiseksi, että Ruotsin Neuvostoliiton lähettiläs Wilhelm Assarsson oli pakotettu poistumaan Moskovasta.

Ruotsin ja Neuvostoliiton välit olivat huonot myös siksi, että Ruotsi tuki natsi-Saksan sodankäyntiä myymällä sille laadukkaita kuulalaakereita ja korkeatasoista rautamalmia. Neuvostoliitossa pelättiin myös, että Ruotsi ja Saksa miehittäisivät yhdessä Ahvenanmaan.

Lisää vettä myllyyn Sidorenko-teorian puolustajat saivat, kun Vasili Sidorenko vapautettiin vain kolme päivää Tukholman pommituksen jälkeen.

On kuitenkin vielä yksi teoria, jota ei ole koskaan esitetty julkisesti. Se perustuu sotahistorioitsija Atso Haapasen tutkimuksiin, joiden mukaan Suomen radiotiedustelu oli havainnut tuona helmikuun 22. päivänä kolmen koneen lentäneen järkähtämättä ohi Turun ja kohti länttä. Radiokuuntelusta saatujen äänien perusteella saattoi päätellä, että koneet etenivät aivan suoraan kohti Tukholmaa.

Oliko lentäjille jo etukäteen määrätty kohteeksi Ruotsi? Silloin kävisi ymmärrettäväksi se, että pommitettiin kaupunkia, joka ei voinut olla suomalainen, koska se oli täysin valaistu?

Tuliko määräys Neuvostoliiton ylimmältä johtotasolta?

Tuskin Neuvostoliitto myöskään olisi muuten jyrkästi kieltänyt osuutensa tapahtumaan, koska se oli aikaisemmin myöntänyt harhapommituksensa ja korvannut Ruotsille niiden aiheuttamia vahinkoja.

Tukholman pommittamisen ainoa syy lienee lopulta jo edellä esitetty: piti hiillostaa Ruotsin hallitusta painostamaan Suomea rauhaan.

Samaan Neuvostoliitto pyrki pommittamalla kolme kertaa myös Helsinkiä juuri helmikuussa 1944. Saksalaisten yli kahden vuoden pituinen Leningradin saarto oli päättynyt tammikuussa, ja puna-armeija valmistautui työntämään Saksan armeijaryhmät pois Neuvostoliiton maaperältä. Siihen urakkaan olisivat olleet tarpeen myös Suomessa taistelevat joukot.

Täysin vedenpitävää selitystä Tukholman pommituksen syistä saadaan tuskin koskaan. Se jää yhdeksi suursodan mysteeriksi.

Lähteet: Klaus-Richard Böhme: The Problem of Airspace Violations in Modern Swedish History/Militärhistorisk Tidskrift 1990, s.208. Hans Geer: Bomber mot regementet! Lars Sundin: Sovjetiska bomber över Stockholm 1944/Svensk flyghistorisk tidskrift 2/2002. Tommy Åkesson: Stockholm bombas! Dagens Nyheter ja Stockholms Tidning 23.-28.2.1944.

X