Pyllyt hyllyivät ja hippulat vinkuivat: Viuhahtaminen oli aikansa extremeä

Viuhahtamisesta tuli 1970-luvun alussa villitys, joka innosti ihmisiä juoksemaan alasti julkisella paikalla – usein virkavalta perässä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Urheilutapahtumissa on viuhahdettu tämän tästä. Michael O’Brien -niminen herra piipahti rugby-kentällä Ranska–Englanti- ottelussa 1974. Pian mies poistettiin kentältä poliisin kypärä sukukalleuksien peittona.

Viuhahtamisesta tuli 1970-luvun alussa villitys, joka innosti ihmisiä juoksemaan alasti julkisella paikalla – usein virkavalta perässä.
(Päivitetty: )
Teksti: Marjo Nevala

On vaikea sanoa, mistä viuhahtaminen varsinaisesti sai alkunsa.

Se tiedetään, että syrjäiseen Suomeen alkoi 1970-luvun alkupuolella kantautua maailmalta ihmeellisiä uutisia.

Yksi uutiskynnyksen ylittäneistä oli amerikkalainen valokuvaaja Robert Opel, joka viuhahti vuoden 1974 Oscar-gaalassa juontamassa olleen näyttelijä David Nivenin selän takaa näyttäen rauhanmerkkiä. Niven oli juuri kutsumassa lavalle Elizabeth Taylorin noutamaan palkintoa. Siihen mennessä tuntematon Opel sai kirmauksellaan aikaan kohahduksen, mutta myös rutkasti julkisuutta.

Yksi alkuaikojen kuuluisimmista viuhahduksista tapahtui oscar-gaalassa vuonna 1974. © GETTY IMAGE

Hippulat vinkuivat

Suomalaiset eivät olleet pekkaa pahempia vaan heittivät vaatteet pois ja lähtivät juoksentelemaan.

”Kävin 70-luvulla toisinaan kotipaikkakuntani tanssipaikalla lähinnä tapaamassa tuttuja parkkipaikalla. Siellä keskiyön aikoihin erään kaverini oli tapana viuhahtaa tanssipaikan portilla ja portilta autolle piiloon. Järjestysmiehet vähän närkästyivät, mutta eipä sen kummempaa. Meille sivustakatsojille se tarjosi hupia ja pientä jännitystä”, yksi Seuran lukija kirjoittaa.

Villitystä siivitti Irwinin ralli Viuhahdus vuodelta 1974. Laulussa kerrotaan karmeasta öisestä viuhahduksesta, jossa nuori mies pinkoo tyttöystävän isää karkuun ilman vaatteita paljaan pyllyn hyllyessä ja naapureiden hurratessa.

Opiskelijahupia

Viuhahtamisesta innostuttiin niin, että siitä tuli osa opiskelijaelämää, joidenkin osakuntien ja ainejärjestöjen harmitonta perinnettä, jolla haettiin sekä jännitystä että hauskoja kokemuksia. Ja haetaan yhä.

Esimerkiksi Helsingissä, Kansallismuseon ja Eduskuntatalon läheisyydessä sijaitsevalla Bottalla toimivien Pohjalaisten osakuntien historiaan viuhahtelu on kuulunut pitkään. Vahvana se oli 80-luvulla, koska ”70-luvulla tehtiin politiikkaa eikä hilluttu alastomina ympäri kaupunkia”.

Pohjalaisopiskelijoiden niin sanotut saunatutkinnot käsittävät erilaisia etappeja, joiden pituus määrittää tutkinnon arvosanan. Nykyisessä ”tutkintojärjestelmässä” oman korttelin kiertäminen vastaa approa, Eduskuntatalon kiertäminen cumua ja Kolmen sepän patsaan kiertäminen maisteria. Tohtorin arvon saa, jos kiertää Havis Amandan patsaan Kauppatorilla.

Pienenä extrana on pulahtaminen Finlandia-talon puistossa olevaan Urho Kekkosen muistomerkin altaaseen.

Vaikka viuhahdukset usein tehtiin yön hiljaisina tunteina, poliisi toisinaan puuttui asiaan.

”Historian saatossa muutamatkin kiertäjät ovat palanneet taloon maijan kyydissä.”

Osakuntien historiaan viuhahtaminen on kuulunut pitkään.

Jännityskilometri

”Huh huh, enää en lähtisi”, sanoo yksi pohjalaisen osakuntaperinteen ”saunantutkinnon” 2010-luvulla suorittanut nainen. Nykyään hän on jo työelämässä eikä enää opiskelija.

Hän ei halua esiintyä nimellään, ettei hänen isoäitinsä kauhistu, jos tämä sattuisi lukemaan Seuraa.

Silloin viuhahdusjuoksulle osallistui joukko miehiä ja naisia. Kohteena oli Kolmen sepän patsas, jonne Bottalta on matkaa kilometri.

Ilma oli suhteellisen lämmin, vaikka oli maaliskuu, eikä juoksijoilla ollut muuta päällä kuin pelkät kengät jalassa.

”Jännitti tuleeko kauheasti ihmisiä vastaan ja miten siinä käy. Lähdin kuitenkin mukaan, koska halusin testailla kaikenlaista.”

Miltä viuhahdus tuntui jälkikäteen?

”No kerrankos sitä viuhahtaa. Kerran oli hauska kokeilla, vaan enää en lähtisi. On tullut kaikkea nähtyä, eikä enää tarvitse kokeilla.”

Viheriöiden viuhahtajat

Urheilukilpailuissa juostaan muutakin kuin kilpaa. Kun pikajuoksija Usain Bolt viime kesänä pidetyissä MM-kisoissa oli valmistautumassa lähtöön, lähtöpaikalle ilmestyi viuhahtaja. Järjestysmiehille tuli kiire poistaa ylimääräinen juoksija radalta.

Viuhahtaja halusi välittää yleisölle sanoman. Hänen vatsaansa oli kirjoitettu peace & love (rauha & rakkaus) ja selkäpuolelle drug free for mum (ilman huumeita äidin vuoksi).

Myös suomalaiset urheilukatsojat ovat saaneet todistaa viuhahtelijoiden juoksua.

”Olin puolisoni kanssa katsomassa jalkapallo-ottelua Ratinan stadionilla. Äkkiä sinne lähti sitten mies juoksemaan ilkosillaan, ja poliisi sai painella perässä niin nopeasti kuin pystyi juoksemaan. Kaveri ei edes yrittänyt pakoon vaan heitti lopuksi komean kärrynpyörän”, kertoo Elina -nimimerkillä Seuran nettikyselyyn vastannut lukija.

Miekkareita ja mainontaa

Suurin osa viuhahduksista on tehty kieli poskessa. Vakavissaan liikkeellä ovat olleet esimerkiksi amerikkalaisen turkiksia vastustavan PETA-liikkeen mielenosoittajat.

Suomessakin PETA:n riveissä on osoitettu mieltä ilman vaatteita tai vähissä vaatteissa. Esimerkiksi vuonna 2010 petalaisia seisoi Kolmen sepän patsaalla käsissään laput, joissa luki ”Vain eläinten tulisi pukeutua turkkiin”. He ilmaisivat mieltään Suomen kettutarhausta vastaan.

Ihmiskeho herättää muiden ihmisten huomion paremmin kuin esimerkiksi joku esine tai vaikkapa puu. Alaston ihmiskeho tekee sen vielä paljon voimakkaammin.

Tämä kävi ilmi kansainvälisessä Plos One -tiedelehdessä julkaistussa Tampereen yliopiston ja Aalto-yliopiston tutkimuksessa. Tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin valokuvia samasta henkilöstä vaatteet päällä, uimapuku päällä ja alastomana. Samalla mitattiin koehenkilöiden aivosähkökäyrää.

Ehkä juuri sen vuoksi jalkapallo-ottelussa kentälle rynnänneen viuhahtajan vartaloon on mainosmielessä kirjoitettu tekstiä ja firman logo. Kaikki takuulla tuijottavat häntä.

Perinneviuhahdus

Huomion hakemisen lisäksi ihminen voi innostua viuhahtamaan myös vedonlyönnin vuoksi.

Villityksen alkuvuosina viuhahdettiin kieltoja ja rajoituksia uhmaten sekä yhteiskuntarauhaa ja auktoriteettien asemaa alastonjuoksulla tölvien.

Ilmiö nousi myös kansainväliseen ideologiakeskusteluun niin, että siitä keskusteltiin jopa Yleisradion lähettämässä Ajankohtaisessa kakkosessa 9.4.1974. Ohjelmassa luettiin uutistoimisto TASS:n tiedote, jonka mukaan ”moraalittomuudestaan ja tarpeettomuudestaan huolimatta viuhahtelu on nähtävä merkittävänä kapinahengen ilmentymänä, koska kapitalististen maiden nuoriso ei pysty odottamaan mitään tulevaisuudeltaan.”

Studiossa kansanedustaja Harri Holkeri osoitti huumorintajua ja sanoi, että ”se on roskaa koko touhu, koska me suomalaiset olemme vuosisatojen aikana viuhahdelleet lauantaisin saunan ympärillä. Ei se sen kummempaa ole.”

X