Rauhantaistelu keskellä sodan myrskyjä

Saksa oli vielä viitisen kuukautta aikaisemmin seurannut sivusta, kun Suomi kävi talvisotaa Neuvostoliittoa vastaan. Ja Saksahan oli tietysti soturikansa siinä kuin Suomikin.

Voimassa oli  edelleen Saksan ja Neuvostoliiton välillä vuosi aikaisemmin solmittu hyökkäämättömyyssopimus, mutta natsi-Saksan diktaattori Adolf Hitler oli alkanut heinä-elokuun taitteessa 1940 suhtautua Suomeen uudella tavalla. Siihen oli syynsä. Hänen päässään oli alkanut riehua ajatus hyökkäyksestä Neuvostoliittoon, mikä toteutuikin vajaa vuosi myöhemmin nimellä Operaatio Barbarossa.

Hitlerin kaavailuissa korostui Suomen sotilaallinen merkitys ja uudet siirrot olivat tarpeen, joihin kuului myös luoda urheilun kautta suhteita sekä Ruotsiin että Suomeen. Ruotsalainen tutkija Per-Olof Holmäng onkin määritellyt syyskuisen kolmimaaottelun merkitykselliseksi poliittiseksi tapahtumaksi.

Ennen maaottelua oli sotilaallinen sävytys varsin voimakas Suomen Urheilulehden kirjoittelussa: ”Vaikka me tässä rauhantaistelussa keskellä sodan myrskyjä kaatuisimme, niin me kaadumme kunnialla, kirkkain otsin, kaikkemme yrittäen, jälleen kaikki yhdessä parastamme esittäen köyhän, pienen, suuren ja rakkaan Suomen puolesta.”

Sodan myrskyt olivat loppukesästä 1940  totisinta totta, vaikka Suomessa elettiin välirauhan aikaa. Saksa oli miehittänyt sekä Tanskan että Norjan ja kävi paraikaa armotonta pommitussotaa kohteenaan Englannin suurkaupungit. Neuvostoliitto oli puolestaan miehittänyt  ja liittänyt itseensä Baltian maat ja painosti monin tavoin Suomea.

Suomi ja Saksa lähentyivät maaottelun alusviikkoina muuallakin kuin urheilurintamalla. Paraikaa neuvoteltiin Saksan kanssa mm. aseostoista ja sotilaallisista kauttakulkusopimuksista.

Tulevan jatkosodan ja tavallaan myös Operaatio Barbarossan alustavia siirtoja tehtiin siis samaan aikaan kuin Saksan hakaristilippujen rivistö reunusti silloista stadionille johtavaa Turuntietä.

Saksalainen sanomalehti Berliner Börsen-Zeitung puhkesi isoon ällistelyyn: ”Saksa ei ole vielä koskaan tähän asti suorittanut maaottelua jonkin vieraan maan pääkaupungissa, jossa olisi voinut nähdä niin paljon hakaristilippuja kuin Helsingissä!”

Maaottelun kumpanakin päivänä talvisodan veteraanit ja invalidit olivat saaneet paikkansa stadionin itäkatsomosta, jonka eteen järjestyivät sekä Ruotsin että Saksan joukkueet. Saksalaiset kohottivat kolminkertaisen Heil-huudon ja ruotsalaiset nelinkertaisen hurraa-huudon.

Maaottelun voitti Ruotsi, toisena oli Saksa ja kolmantena Suomi. Tukholmalaisen sanomalehden Svenska Dagbladetin nimimerkki Sven otti voittoon oman, muista poikkeavan kantansa: ”Sivuutin stadionilta lähtiessäni neljä nuorta miestä, jotka kävelivät kainalosauvojen varassa. Jokaiselta oli ammuttu toinen jalka sodassa. Suomen kansa on taistellut kärsinyt ja vuodattanut verta. Sitä on haavoitettu. Me asetuimme kamppailuun haavoitta. Oliko ihmeellistä, että voitimme?”