Dna-testit paljasti skandaalin vuosisatojen takaa: uskottomuutta brittihovissa

Parkkipaikan alta löytynyt luuranko tunnistettiin kuningas Rikhard III:n luiksi dna-testeillä. Samat testit paljastivat muinaisen uskottomuuden brittihovissa.
Sanna Puhto
Historia 27.11.2016 18:05

Arkeologit ehtivät kaivaa Leicesterin kaupungintalon parkkipaikalla elokuun 25. päivänä vuonna 2012 6 tuntia, 33 minuuttia ja 13 sekuntia ennen kuin heidän silmiinsä osui se, mitä he etsivät.

Parkkipaikan kohdalla oli 1400-luvulla sijainnut fransiskaanimunkkien luostari ja kirkko. Nyt kirkon perustukset tulivat näkyviin asfaltin alta. Kirkon kuoriosasta löytyi hautakuoppa, joka oli muita matalampi ja huolimattomasti tehty.

Haudassa oli luuranko.

Luurangon asennosta näkyi, että ruumis oli aikanaan runnottu väkisin liian pieneen tilaan. Kuuluiko tämä kuoppaan sullottu luuranko 527 vuotta kadoksissa olleelle kuningas Rikhard III:lle?

Historiasta tiedettiin, että Rikhard III kuoli Bosworthin taistelussa 1485. Hänen kuolemansa oli historiallinen käännekohta, sillä siihen päättyivät 30-vuotinen ruusujen sota ja yli 300-vuotinen Plantagenetin hallitsijasuvun valtakausi.

Mutta se, mitä kuninkaan ruumiille tapahtui, oli pelkkien tarinoiden varassa. Niiden mukaan ruumis oli kuljetettu hevosen selässä taistelukentältä 30 kilometrin päähän Leicesteriin. Matkalla sitä oli häväisty ja pistelty miekoilla. Siitä, mihin ruumis oli lopulta päätynyt, oli erilaisia tarinoita. Yhden version mukaan se oli viskattu kaupungin halki virtaavaan Soar-jokeen.

Kukaan ei tiennyt varmasti, mitä ruumiille oli tapahtunut.

Äidiltä tyttärelle

Kanadalainen eläkeläinen Joy Ibsen istui kaikessa rauhassa päivällisellä kotonaan ontariolaisessa pikkukaupungissa vuonna 2004, kun hänen puhelimensa soi. Soittaja oli brittiläinen historiantutkija John Ashdown-Hill.

Tutkija kertoi, että Joy saattoi olla sukua Rikhard III:n sisarelle, Margaret of Yorkille. Tutkijat yrittivät identifioida Margaretin 500 vuotta vanhoja jäännöksiä ja toivoivat Joylta dna-näytettä.

Joy Ibsenin näyte paljasti, että hän todella oli Margaret of Yorkin sukua äitilinjaa pitkin.

Tutkijat olivat päätyneet tähän oletukseen kirkonkirjojen ja muiden historiallisten dokumenttien perusteella. Niiden mukaan Joy oli Margaretin sisaren Anne of Yorkin tyttären tyttäriä 16 sukupolven takaa. Dna-testi vahvisti oletuksen.

Ymmärtääkseen, miten dna-testillä voi varmistaa äitiyden, täytyy mennä hedelmöityksen hetkeen.

Kun siittiön pää tunkeutuu munasoluun, sen liikkumisvälineenä käyttämä häntä irtoaa ja jää munasolun ulkopuolelle. Juuri hännässä sijaitsevat siittiön voimanlähteet, mitokondriot. Jokainen lapsi siis perii mitokondrionsa ainoastaan äidiltä – ja vain tyttäret laittavat ne eteenpäin omille lapsilleen.

”Mitokondrion dna kopioituu sellaisenaan jälkeläisille. Se säilyy hyvin Leicesterin luulöydön kaltaisissa tapauksissa, sillä se säilyisi vaikka tuhansia vuosia, kunhan ruumiista on jäljellä edes yksi solu”, dna-sukututkija Anne-Margit Stranius sanoo.

Hampaat, luut ja veritahrat ovat hyviä dna-tutkimuksen lähteitä. Hiuksetkin käyvät, kunhan niissä on mukana hiustuppi ja sen ympärillä olevaa solukkoa.

”Hiusharjasta saattaa löytää tällaisia tuppineen irronneita hiuksia”, Stranius sanoo.

rikhardiii_aitilinja

Rakennettu maine

Kun Leicesterin parkkipaikalta löytyi luuranko vuonna 2012, tutkijat kääntyivät taas Ibsenien puoleen.

Joy Ibsen oli jo kuollut, mutta hänen poikansa Michael Ibsen antoi dna-näytteen, jonka avulla pystyttiin varmentamaan, että hätäisesti haudatut luut todella olivat Rikhard III:en.

Lisäksi tutkijat olivat jäljittäneet historiallisten dokumenttien avulla myös toisen suoran äitilinjaisen jälkeläisen Rikhard III:lle. Hän on australialainen Wendy Duldig.

Näiltä kahdelta äitilinjan jälkeläiseltä saatu täydellinen dna-vastaavuus varmisti 99,99 prosentin varmuudella, että luut olivat kuningas Rikhard III:n.

Sekä kanadalaissyntyinen Ibsen että australialainen Duldig asuvat nykyisin Lontoossa.

Heille Rikhard III oli tuttu hahmo historiankirjoista. Niissä Rikhard III kuvataan rampana, kyttyräselkäisenä ihmishirviönä. Rikhardin kerrotaan muun muassa murhauttaneen vallanhimossaan veljensä kuningas Edward IV:en pienet pojat.

Vasta viime aikoina on vahvistunut ymmärrys siitä, että Rikhard III:n tyrannin maine on pitkälti 1500-luvulla vaikuttaneen kirjailija-valtiomies Thomas Moren poliittisesti rakentama, ja synnytetty vasta Rikhardin kuoleman jälkeen. Rikhard III:n aikalaiset eivät kertoneet hänestä tällaista tarinaa.

Varsinainen maineen vahingoittaja oli kuitenkin Moren teoksesta innoitusta ammentanut William Shakespeare, jonka kuuluisa Rikhard III -näytelmä on taannut kuninkaan mustan maineen jatkumisen vuosisadasta toiseen.

Näytelmä on yhä ajankohtainen: Shakespearen Rikhard III saa ensi-iltansa Kansallisteatterissa ensi viikolla.

Kun Rikhard III:n luut pystyttiin tunnistamaan, ne saatettiin laskea haudan lepoon juhlallisin seremonioin. Rikhard III sai jonkinmoisen kunnianpalautuksen.

Mutta luulöydön tunnistaminen ei ole ainoa asia, mitä dna-tutkimuksista selvisi.

Dna-testit paljastivat jotain sellaista, mitä ei osattu odottaa.

Aviorikoksia hovissa

Dna-testit paljastivat peitellyn skandaalin. Aviorikoksen. Ehkä jopa monta aviorikosta.

Luurangon tunnistusta yritettiin nimittäin myös isälinjaa pitkin.

Isälinja paljastuu y-kromosomista, jota naisilla ei ole.

Testiä varten tarvittiin dna-näytteet y-kromosomista joiltain nykyisin eläviltä Rikhardin isälinjan miespuolisilta jälkeläisiltä. Heitä löytyi viisi Somersetien sukuhaarasta.

Näillä viidellä miehellä ja Rikhard III:lla on yhteinen esi-isä, 1300-luvulla elänyt kuningas Edward III.

Jos Rikhard III ja viisi miestä ovat sukulaisia, heillä kaikilla on lähes identtinen y-kromosomin dna. Dna pysyisi samana, vaikka välissä olisi 19 sukupolvea, niin kuin tässä tapauksessa oli.

Dna-testit ovat lahjomattomia isän paljastamisessa sen takia, että y-kromosomi periytyy isältä pojalle lähes muuttumattomana. Jos pojan y-kromosomi on erilainen kuin isän, poika ei ole isän jälkeläinen.

Yhdenkään testatun miehen y-kromosomi ei täsmännyt Rikhard III:n y-kromosomin kanssa.

Testatuilta miehiltä löytyi keskenään useita eri y-kromosomityyppejä. Tämä viittaa siihen, että isälinja on katkennut useassa kohdassa, eli aviorikoksia on ollut useita sukupolvien ketjussa.

”Isälinjan katkeaminen ei ole dna-tutkijalle mikään yllätys. Törmään tähän päivittäin dna-testituloksia analysoidessa. Syyt katkeamiseen voivat vaihdella rakastumisesta raiskaukseen. Suomessa on myös tapauksia, joissa vävystä on tullut talon isäntä. Hän on omaksunut talon nimen, joka on periytynyt eteenpäin, mutta ei sama y-kromosomi”, Stranius sanoo.

Straniuksen mielestä Rikhard III:n tapaus tuo hyvin esiin dna-sukututkimuksen voiman: se paljastaa geneettisiä faktoja, jotka yllättävät.

Ilmiö tunnetaan missä tahansa väestössä. Joka sukupolvesta vähintään yksi sadasta lapsesta ei ole sen isän, jonka luullaan.

Mutta että näin tapahtuu kuningashuoneessa, on kuin tv-sarjasta, jonka käänteitä on vaikea uskoa.

Jos asia olisi aikanaan tiedetty, se olisi vaikuttanut kruununperimykseen.

Petollisia etsitään

Skandaalihan moisesta tiedosta tuli.

Brittilehtien otsikot kirkuivat.

”Uskottomuutta kuninkaallisessa sukupuussa”.

”Tudoreiden suvulla ei ehkä ollut oikeutta kruunuun”.

”Rikhard III:n dna nostaa kysymyksiä kuningatar Elisabet II:n syntyperästä”.

”Kyseenalaistaako Rikhard III:n dna kuningatar Elisabetin oikeuden kruunuun”.

Vielä tiedetä, missä kohdissa isälinja on katkennut vuosisatojen saatossa, mutta asiaa tutkitaan edelleen. Dna-testejä tehdään sukupuun eri kohdissa isälinjan jälkeläisille, jotta asia hahmottuu.

Tai niin kuin Stranius sanoo: ”Jotta saadaan selville, kuka oli tämä kuningatar, jonka lemmenleikkien lopputulos nostettiin kruununperimyksen ohi kuninkaaksi.”

Rikhard III:n tapausta tutkiva perinnöllisyystutkija Turi King rauhoitteli kansaa The Guardian-lehden haastattelussa.

”Dna-löydökset eivät vaikuta nykyiseen kuningashuoneeseen lainkaan, sillä perimysjärjestyksessä on niin monta muutakin asiaa kuin sukulaisuus. Mutta löydökset tulevat kyllä tarkentamaan monarkiaan liittyvää historiankirjoitusta.”

Ympyrä sulkeutuu

Kohusta huolimatta kuningas Rikhard III laskettiin haudan lepoon maaliskuun lopussa 2015.

Myös Wendy Duldig ja Michael Ibsen olivat mukana hautajaisseremoniassa.

On uskomaton yhteensattuma, että Michael Ibsen sattuu olemaan ammatiltaan huonekalupuuseppä. Hän sai kunnian suunnitella ja valmistaa kuningasesi-isänsä arkun.

Toinen kaunis yhteensattuma oli arkussa käytetty tammi.

Tammet kaadettiin cornwallilaisesta metsästä, joka on läpi vuosisatojen kuulunut Walesin prinssille. Rikhard III:n poika Edward oli aikanaan ehtinyt periä Walesin prinssin arvonimen, ennen kuin kuoli 11-vuotiaana tuberkuloosiin.

Näin isä pääsi haudan lepoon poikansa ammoin omistaman metsän puista tehdyssä arkussa.

Keskustelu