Ruotsalaiset lensivät Pohjois-Suomen avuksi talvisodassa

Pohjois-Suomen ilmapuolustus oli talvisodassa vapaaehtoisten ruotsalaisten ilmatorjuntamiesten ja lentäjien varassa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ruotsalaiset vapaaehtoiset puhdistavat ilmatorjuntatykkiä Rovaniemellä 22. helmikuuta 1940. Lähde: SA-kuva.

Pohjois-Suomen ilmapuolustus oli talvisodassa vapaaehtoisten ruotsalaisten ilmatorjuntamiesten ja lentäjien varassa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

Tammikuussa 1940 Suomeen saapuneet F-19 -rykmentin Closter Gladiator -hävittäjät nousivat ilmaan muun muassa Rovaniemen pohjoispuolelta Olkkajärven jäätukikohdasta. Ennen ruotsalaisten tuloa Rovaniemen rautatiesiltoja oli puolustettu perin alkeellisin keinoin.

”Lavamme suojana oli sellupaali ja lavalla miehen korkuinen pylväs, jonka nokkaan kiinnitimme kevyen ranskalaisen konekiväärin. Joulukuussa saimme tulikasteen, kun koneet lähestyivät loivassa laskussa. Alotimme torjuntatulen ja jatkoimme kunnes viimeinen kone oli huristanut ylitsemme Ounasvaaran katveeseen”, muisteli sittemmin everstiksi ylennyt Lauri Niemelä.

Hieman Kemijärveä pohjoisemmalla tasalla sijaitsevan Kantalahden lisäksi viholliskoneita lensi Rovaniemeä kohti myös Murmanskista. Siellä toimi 14. armeijan ilmavoimiin kuulunut 5.pommitusrykmentti, jonka lentue hyökkäsi helmikuun 1. päivänä.

Ryhmää johtanut majuri Nikolai Serebrjakov kirjoitti: ”Tummien metsävyöhykkeiden välissä näkyy jäätyneitä järviä ja kaukana edessä kapea, mutkikas joki. Ryhmämme syöksyy pilvien läpi. Rovaniemi näkyy vasemmalla. Pommit putoavat, oikealla ja vasemmalla näkyy mustia räjähdyshattaroita. Vihollisen ilmatorjunta tulittaa mutta liian myöhään.”

Vapaaehtoinen ruotsalaislentäjä, vänrikki Per-Johan Salwén ampui kuitenkin alas yhden SB-koneen, joka putosi Käyrämöjärveen. Kaikki kolme miehistön jäsentä saivat surmansa.

Ruotsalaisrykmentti joutui kamppailemaan kovaa kylmyyttä vastaan, mutta sillä oli riittävästi sekä lämmittimiä että paloöljyä. Sitä kului päivittäin useita satoja litroja.

Mekaanikkojen piti kauan ennen aamunkoittoa työskennellä paljain käsin 30 asteen pakkasessa ja yli kymmenen sekuntimetrin tuulessa.  Jokaisen moottoin lämmittämiseen meni pari kolme tuntia. Sinä aikana öljy oli lämmitettävä sataan asteeseen, ennen kuin se voitiin kaataa moottoriin. Ja heti perään olii 800 hevosvoiman moottori kammettava käyntiin käsikammella.

Maaliskuun toisena päivänä puolisen tusinaa kaksimoottorista, punatähtistä pommikonetta lensi korkealla pilvien yläpuolella suunnistaen radion avulla. Ne olivat lähteneet Kantalahden tai Afrikandan alueelta. Kemijärven länsipuolella ne syöksyivät pilvien läpi, hyökkkäsivät Rovaniemelle ja nousivat saman tien takaisin pilvien yläpuolelle.

Lentoa johti erillisistä eskadrilleistä kokoamansa erillisen lento-osaston päällikkö, prikaatinkomentaja Ivan Spirin, joka oli kolmisen vuotta aikaisemmin lentyänyt Pohjoisnavalle. Spirin piiskasi lentäjiinsä ja mekaanikkoihinsa taistelutahtoa, vaikka kaikki armottomista pakkasista jäätyneillä järvillä oleviin lentokenttiin oli miehille outoa.

Maaliskuun 7. päivänä vänrikki Einar Theler joutui ilmataisteluun kolmen SB-pommikoneen kanssa. Hän ampui ne kaikki alas ja koneet tekivät pakkolaskun. Myös Thelerin kone sai kuitenkin osuman, jonka seurauksena polttoaine ryöppysi hänen päälleen suihkuna.

Theler valmistautui pakkolaskuun, sulki polttoainehanan ja avasi sen uudelleen vasta 400 metrissä. Sitten hän kokeili, käynnistyykö moottori. Käynnistyihän se. Niinpä Theler pääsi laskeutumaan onnellisesti Ouluun.

Tukikohtaupseeri Hans Rissler kutsui Thelerin vielä samana iltana illalliselle Oulun kaupunginhotelliin. ”Ihmiset väistelivät pöytäämme, pitelivät nenäänsä ja kuiskivat että kuinka tuo yksi mies voi tuoksua niin kovasti bensiinille. Minä voin vannoa, ettei Theler vain tuoksunut vaan suorastaan haisi bensiinille”, Rissler muisteli puoli vuosisataa myöhemmin.

X