Tuhannet suomalaiset sotilaat jäivät koukkuun heroiiniin – käytettiin yskänlääkkeenä

Seuran arkistosta: Sota-aikana heroiinia käytettiin yleisesti yskään, metamfetamiinia väsymykseen ja morfiinia kipuun. Tuhannet sotilaat jäivät riippuvaisiksi kovista huumeista.
Hertta-Mari Kaukonen
Sotahistoria 18.7.2015 10:45

Vartiomies antaa käsimerkin, meistä vasemmalla makaava kaveri jatkaa merkkiä eteenpäin pitkin ketjua. Mä hiivin vartiomiehen luota takaisin mun poterolle. Leskinen tulee myös. Vänskä kaivaa karttalaukusta valkoisia putkiloita ja pistää ne jakoon. Niissä lukee sinisellä Pervitin. Pakkauksen päät ovat punaiset.

– Nyt tätä tarvitsee, jos koskaan, se sanoo. 

– Meinaat vissiin, että tanssitaan polkkaa vielä huomennakin, Pate sanoo.

Me kaadetaan pervitiinit kitusiin. Mitään ei tapahdu. Pillerit eivät vaikuta mitenkään. Leskinen ottaa lisää tuubeja esiin.

– Ottakaa vielä pari pilleriä mieheen, se sanoo.

– Kai me tarvitaan nyt kunnon annos, kun ollaan jo näin väsyneitä.

Me nieleskellään pillerit ja odotetaan taas. Leskinen käskee meidän kaivaa mäen lakikohdan takana vielä vähän aikaa. Musta tuntuu, ettei Pervitin vaikuta muhun yhtään mitenkään. Mua vaan kyllästyttää ja ramasee, mutta yks kaks mun pumppu alkaa hakata kuin kuulamoottori. Mua naurattaa, kun Esan silmät leviää. Väsymys on tiessään. Mä nään ja kuulen kaiken.

Helsingin maalaiskunnasta kotoisin oleva sotamies Lennart ”Lenne” Kujala* taistelee eturintamassa jatkosodan loppuvaiheessa vuonna 1944. Pervitiini on metamfetamiinia eli amfetamiinin johdannaista, joka estää nukahtamisen ja tuo sisua selviytyä kaikkein vaikeimmista tilanteista.

Heroiinia yskänlääkkeenä

Lenne tottuu nielemään pervitiinitabletteja. Usein hän polttaa myös tupakkaa, johon hän sekoittaa mukaan yskänlääketabletteja. Siitä tulee rauhallinen olo.

Sätkän jälkeen ei tule ajatelleeksi vanhempien kuolemaa.

Lenne hankkii yskänlääkkeet venäläiseltä lääkintävangilta näkkileipää vastaan.

Usean kuukauden onnistuneen kaupanteon jälkeen farmaseuttiupseeri kiinnittää huomiota yskänlääkkeen liialliseen menekkiin. Vanki ei enää suostu vaihtokauppaan, joten Lenne ryöstää kaverinsa Asser Tidbergin kanssa varaston.

Kannen alla oli nyrkinsilmään mahtuvia hopeanvärisiä putkiloita. Tuubeja oli useassa kymmenessä rivissä peräkkäin ja niitä oli monta päällekkäin. Jokaisen putkilon kyljessä oli muotin leimaama teksti: HEROIINITABLETTEJA. Pillerit näyttivät tutuilta. Yhdessä tuubissa oli kaksikymmentäviisi valkoista pilleriä.

Lenne ja Asser ottavat kaikki tabletit. Ne ovat Lennen jo kauan käyttämiä yskänlääkkeitä, sillä rintamalla puhdasta heroiinia käytetään yleisesti yskänlääkkeenä. Heroiinia kulutetaan paljon, sillä rintamalla on pakko olla yskimättä. Muuten voisi paljastaa viholliselle olinpaikkansa.

”Heroiinia käytettiin Suomessa sota-aikana yskänlääkkeenä, koska se oli halpaa. Heroiinin vaaroista ei ollut samalla tavalla tietoa kuin nykyisin”, kirjailija Pekka Jaatinen kertoo.

Jaatisen teos Kalpeat sotilaat (WSOY) kertoo heroiiniin riippuvaiseksi jäävän sotamies Lennart Kujalan tarinan.

Tuhannet sotilaat jäivät sotien jälkeen riippuvaisiksi lääkehuumeista. Monet heistä olivat sotainvalideja, jotka jäivät koukkuun voimakkaisiin kipulääkkeisiin.

Riippuvaiseksi?

Heroiinivarkaus paljastuu pian. Lääkintäkapteeni Kulju ottaa kiinni sotavangit, joiden kuvittelee varastaneen tabletit. Heidät hirtetään Lennen silmien edessä.

Tabletteja ei kuitenkaan löydetä, sillä Lennen kaveri on kätkenyt ne Malmin hautausmaalle.

Lenneen iskee armoton syyllisyys.

On pakko mennä lääkesätkälle, että kaikki unohtuisi.

Lenne alkaa miettiä, voiko lääkesauhuttelusta tulla samalla tavalla riippuvaiseksi kuin viinasta. Hän ei ole koskaan kuullutkaan sellaisesta.

Heroiini on Suomessa 1940-luvulla ensisijaisesti apteekista saatava lääke, jota saa niin yskään, kipuun, reumaan kuin lihassärkyynkin.

Koukussa

Suomalaiset etenevät venäläisiä vastaan pelottomasti kerta toisensa jälkeen pervitiini-piristeen voimalla. Lennart ampuu useita venäläisiä. Myöhemmin hän on ehdolla kunniamerkin saajaksi.

Tällä kertaa suomalaiset etenevät kuitenkin liian pitkälle venäläisten sekaan. He huomaavat pian olevansa loukussa.

Lennen jalkaan osuu räjähtävä luoti. Asseria osuu päähän.

Kivut ovat kovat.

Sairaalassa Lenne tottuu morfiiniin. Siitä tulee vielä parempi olo kuin heroiinisätkistä.

Lenne pyytää morfiinia kauan senkin jälkeen, kun amputoidun jalan tynkään ei enää koske.

Heroiinisätkiinkin on muodostunut riippuvuus.

Lennellä ei ole yskää, joten hän hankkii sen vilustuttamalla itseään suihkun jälkeen sairaalan parvekkeella.

Hän saa heroiinitabletteja.

Armoton alamäki

Lenneä ei kiinnosta mikään muu kuin kaverien kuulumiset ja morfiinipiikkien saaminen. Lenne yrittää asua naisystävänsä Nellyn luona, mutta olo on tuskainen. Heroiinitupakka ei riitä tyydyttämään riippuvuutta.

Lenne on huomannut, että Paavalin kirkon luona on morfiinin käyttäjiä.

Vääpeliksi esittäytyvä mies kertoo Lennelle, ettei tämä tarvitse morfiinia. Heroiinista pää menee vielä enemmän sekaisin, jos sitä piikittää suoneen. Lenne oppii, että kadulla heroiinia kutsutaan dullaksi.

Nelly kiinnittää huomiota, että Lenne on kummallisen kalpea, mutta ei haise viinalta.

Alkaa armoton alamäki Lennen elämässä. Hän jättää Nellyn, muuttaa kadulle, jättää koulutuksensa kesken ja keskittyy vain piikittämiseen.

Roskiksessa Lenne asuu kahden Mannerheim-ristin ritarin kanssa, jotka ovat pahasti alkoholisoituneet. Ritareilla on ollut vaikeuksia työllistyä, koska Suomen poliittinen ilmapiiri on muuttunut hyvin nopeasti sodan jälkeen hyvin neuvostomyönteiseksi. Osa suomalaisista kommunisteista pitää veteraaneja ja varsinkin ritareita syyllisinä sotaan.

Vähän myöhemmin Lenne muuttaa Mankkaan kaatopaikalle ja rakentaa itselleen hökkelimökin.

Irti huumehelvetistä

Heroiinin pimeät apteekkihinnat ovat valtavat, jos ei ole lääkereseptiä. Lenne käyttää kaikki invalidikorvausrahansa heroiiniin, jonka jälkeen jäljellä on enää rikollinen tie rahan saamiseksi.

Lenne syyllistyy varkauksiin, aseellisiin ryöstöihin ja pahoinpitelyihin.

Piikkien välissä hikoiluttaa, kuume nousee ja ahdistaa.

Kun Lenne pyristelee irti huumehelvetistä, koko Helsinki yrittää samaa. Helsingissä on pyörinyt sodan jälkeen 200–500 asunnotonta narkomaania. Heille avautuu pikkuhiljaa korvaushoitomahdollisuuksia. Heroiiniongelma on lähes kokonaan selätetty 1940–1950-lukujen taitteessa.

Perustuu tositarinoihin

Kalpeat sotilaat on fiktiivinen romaani, mutta se perustuu historiallisiin tositapahtumiin.

Vaikka kirjan tiedot ovat hätkähdyttäviä, niillä on totuuspohja.

Pekka Jaatinen on haastatellut kirjaansa varten päähän haavoittuneen sotainvalidin leskeä. Oikean sotamiehen elämäntarinan aineksia on mukana sekä Lennart Kujalan että hänen parhaan kaverinsa Asser Tidbergin hahmoissa.

Kirjassa kerrotaan laajasti sekä Lennen, Asserin että Nellyn koskettava tarina.

”Olen haastatellut aikaisempia sotakirjojani varten vajaata sataa sotaveteraania. Noin 15 heistä kertoi minulle sodanaikaisista huumausaineista, jolloin kiinnostuin aiheesta. Lennen ja Asserin tarinat yhdessä muodostavat yleispätevän kuvauksen narkomaanisotilaiden vaietusta elämästä”, Jaatinen sanoo.

Kirja perustuu kirjalähteisiin, sotalesken haastatteluun ja aikalaishaastatteluun. Helsingin huumeongelma on kuvattu mahdollisimman tarkasti.

Jopa Mannerheim-ristin ritareja on saattanut oikeasti asua roskalaatikoissa.

”Informaatioteknologiaoikeuden professori Jukka Kemppinen kirjoitti blogissaan kuulleensa, että 1960-luvulla Helsingin pääpostin ja rautatieaseman lähistön roskalaatikoissa asui kaksikin Mannerheim-ristin ritaria”, Jaatinen sanoo.

Mutta miten kävi Lennelle?

Hän pääsee lopulta kuiville.

Vankilasta vapauduttuaan Lenne liittyy Pelastusarmeijaan ja menee naimisiin. Hän elää onnellisen loppuelämän.

* Lennart Kujalan tarina pohjautuu löyhästi oikean sotainvalidimiehen elämäntarinaan. 

Kursivoidut kohdat ovat Pekka Jaatisen kirjasta Kalpeat sotilaat.

Keskustelu

Seuraan kirjoitteleva toimittajanakin esiintyvä amatööri Hertta-Mari Kaukonen ansaitsee tarkastelun.

Journalistien tiimiä on alkanut nimittäin huolestuttaa miksi Kaukonen piilottaa lehtikirjoittelunsa
Seurassa ja eliminoi kommentointimahdollisuuden.

Täytyisihän toimittajana esiintyvän henkilön ottaa vastuu ja palaute.

Tässä seuraavassa selvä esimerkki siitä miksi Kaukonen ei ole oikea journalisti, journalistin kolme tärkeintä kulmakiveä ovat nimittäin

1) taustojen tarkistus ja todellisuudessa pysyminen

2) kokonaisuus ja asialinja

3) kirjoitusoppi ja yhteiskunnallinen merkitys.

Kaukosen viimeisin lehtikirjoitus Seurassa kertoo Suomalaisten heroiinin käyttämisestä sota-aikana yskään.

Yhteiskunnallista merkitystä tuossa Kaukosen kirjoituksessa ei ole pätkääkään asialinjankin ontuessa,
Kaukosen kirjoitus ei menestyisi edes lääketieteellisessä julkaisussa kokonaisuuden ollessa heikko.

Ja selkeästi perustellen kesäisen keikkuen Hertta-Mari Kaukosen aihe ja kirjoitus Seurassa heroiinista yskään sota-aikoina oli siis täysin turhaan kaukaa haettu yhteiskunnallisesti merkityksetöntä epäjournalismista puutaheinää tässä syyt miksi:

Yskänlääkkeet ovat kautta aikojen sisältäneet huumaavia ainesosia tai ja niiden johdannaisia ja esimerkiksi tänä päivänä useat narkomaniaan taipuvaiset käyttävät yskänlääkkeitä vieroitusoireisiin. Tämän päivän yskänlääkkeet sisältävät ainakin DXM:ää joka on verrattavissa kemialliselta rakenteeltaan opiaatteihin ja efedriiniä joka on luokiteltu puolestaan selkeän puhtaaksi huumausaineiden lähtöaineeksi. Näin ollen yhteenvetona voidaan todeta että Suomalaiset käyttävät tänä päivänäkin huumetta yskään lisäksi heroiinia käytetään tänä päivänä aivan laillisena reseptilääkkeenä useassa maassa. Muistettakoon lisäksi että tänä päivänä Suomen varusmiehille määrätään väsymystiloihin meatfetamiinin ja morfiinin aineosia sisältäviä reseptilääkkeitä.

Aiemmin on verkon valtavirrassa ollut puhetta siitä miten tämä Hertta-Mari Kaukonen on osallistunut vainajan loukkauksiin ja plagiointeihin lue ylilyönteihin.

Avataanpas patoja ja paljastetaan nyt lisää totuus voi koskea mutta jos sielua riepoo nyt ottakaa aspiriinia:

Hertta-Mari Kaukonen raflasi aiemmin häiriintyneellä tanskalaisella naisella ja tämän vääristyneellä käsityksellä että tätä olisi myyty lapsena.

Mistä Kaukonen itse asiassa sai inspiraation lue vohki materiaalin lehti-kirjoitukseensa?

Käytännön karkeistettuna Kaukonen osallistui tämän kirjailijan teoksen laittomaan kopiointiin pölli kirjan kirjoitusasun sekä immateriaalin. Kyseisen teoksen tekijän eli tekijänoikeuksien omistajan teksti sekä immateriaali verrattuna Kaukosen lehtikirjoitukseen Seurassa yhtäläisyyksien määrä on 100% toteen mitta

”Elämän Ylioppilaan” pääteema oli nuoren ihmisen seksuaalinen epävarmuus äitiäkin muistaen mutta ei halaisuakaan lapsikaupasta kuin fiktiivisenä viitteenä mikä varmasti selviää jokaiselle kirjaa lukiessa että fantasia on mielikuvituksen tuotetta.

Kaukoselta taisi unohtua lasit tai sitten läikkyi keltainen neste yli…
hän puki plagioimansa lehtiartikkeliin ”sanat suuhun kahjulle” mentaliteetilla henkisesti sairaalle tanskalaiselle naiselle ruokkien tämän sairasta käsitystä että tätä olisi myyty lapsena pöllitehtailussa Kaukonen löi kuitenkin kätensä tervaan ja mielenkiintoista:

jotta kaikki ymmärtäisivät tämä Ylen ”toimittajana” erehdyttänyt ja huijaustarkoituksessa esiintynyt Granath oli aiemmin varastanut tämän kyseessä olevan kirjailijan teoksen ja sen immateriaalin väärentäen sen ja myynyt kaman puhelinmyyntinä Kaukoselle. Näin se ajautui Kaukosen kämmellettäväksi.

Käytännössä Kaukonen plagioi siis ja osallistui myös vääristetyn valheellisen informaation jakeluun. Maistuvin totuus lisäksi se että Granathin väärennös oli ”myyntihetkellä” jo pämähtänyt esityskieltoon Kaukonen kierrätti ja kusetti Seuran lukijoita kirjoittamalla lehteen täyttä potaskaa.

Suomen Yle on vahvistanut kirjallisesti Granathin ”dokumentiksi” väärentämän hengentuotteen ”Vaiettu lapsikauppa” ikuiseen esityskieltoon 2009 ja muut pohjoismaat ovat tulleet perässä esimerkiksi Tanskan yleisradio DR on vahvistanut esityskiellon jutussa mainitun kirjailijan yhdysvaltalaisen juristin vaatimuksesta 2010. Suomessa esityskielto oli jo voimassa ennenkuin Kaukonen alkoi kämmeltää asiaa
mistä ei ymmärrä hevon persettä. Mitä tästä opimmekaan? hyvään journalistiseen tapaan kuuluu aina taustatietojen tarkistus.

Toivottavasti kirjamarkkinoilta ei tule vastaan Kaukosen plagioimaa harmin paikka kun plagiointi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa on vakava rikos.

Hei vaan ja kesä kaikilla !!! Äly tulee joillekin vasta jälkijunassa.