Suomi ei joutunut sotaan housut kintuissa

Viron ja Neuvostoliiton tukikohta- ja ystävyyssopimusneuvottelujen viimeistä edellisenä iltana 27.9.1939 käytiin Viron ulkoministeri Karl Selterin ja Stalinin välillä mielenkiintoinen sananvaihto, johon yhtyi lopuksi vielä Viron Moskovan lähettiläs August Rei.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Korsun tekoa Pölläkkälän suunnalla 15. joulukuuta 1939. Lähde: SA-kuva.

Viron ja Neuvostoliiton tukikohta- ja ystävyyssopimusneuvottelujen viimeistä edellisenä iltana 27.9.1939 käytiin Viron ulkoministeri Karl Selterin ja Stalinin välillä mielenkiintoinen sananvaihto, johon yhtyi lopuksi vielä Viron Moskovan lähettiläs August Rei.
(Päivitetty: )
Teksti:
Martti Turtola

Stalin: Tehän olette mobilisoineet meitä vastaan?

Selter: Emme ole. Emme ole pitäneet suhteitamme Neuvostoliiton kanssa sellaisina, että meidän pitäisi mobilisoida.

Rei: Vahvistan sen omalta osaltani.

Stalinin kysymys oli erikoinen siksi, että hän ja puna-armeijan johto tiesivät tarkkaan, ettei Viro ollut suorittanut liikekannallepanoa. Koska Viron ilmavoimat ja -torjunta eivät ylipäällikkö, kenraali Laidonerin käskystä estäneet puna-ilmavoimien lentoja, koneet saattoivat rauhassa muun muassa rautatielinjoja tähystämällä selvittää, ettei mobilisaatiota suoritettu.

Pidättyminen liikekannallepanosta oli Stalinille selvä viesti, ettei Viro puolusta valtioaluettaan. Laidoner -elämäkerrassani esittämäni arvion mukaan Viron johto teki noin kuukausi aikaisemmin eli 28.8. päätöksen siitä, ettei liikekannallepanoa suoriteta.

Liikekannallepanon suorittaminen ja valmiuden kohottaminen ovat selkeitä signaaleja siitä, että valtiovalta ja kansa ovat halukkaita puolustamaan maata. Tämän viestin merkitys näkyi Moskovassa hieman myöhemmin käydyissä vastaavissa neuvotteluissa, joissa Stalin tivasi Paasikiveltä kaksi eri kertaa: ”Miksi Suomi on mobilisoinut? Miksi Suomi on mobilisoinut?”

Se tuntui olevan piikki Stalinin lihassa.

Suomessa valmiuden kohottaminen alkoi vapaaehtoisin voimin jo keväällä 1939, jolloin kymmenet tuhannet miehet lahjoittivat työpäivänsä Kannaksen vapaaehtoisissa linnoitustöissä. Tuhannet lotat hoitivat heidän huoltonsa.

Tämä liike oli ensimmäinen merkki ”talvisodan hengestä” ja loi pohjaa ”talvisodan ihmeelle”. Puolustusvoimat kiihdytti varusteluhankintoja niin paljon kuin se oli siinä kansainvälispoliittisessa tilanteessa mahdollista. Elokuussa 1939 Karjalankannaksella järjestettiin rauhanajan suurimmat sotaharjoitukset, joihin osallistui tuleva ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim.

Ulkomaiset sotilasasiamiehet venäläisiä ja virolaisia lukuun ottamatta oli kutsuttu paikalle seuraamaan harjoitusta. Virolaisten jättäminen sivuun johtui todennäköisesti siitä, että tiedustelu oli selvittänyt Viron johdon halukkuuden tehdä yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa.

Viron tiedustelupäällikön, eversti Maasingin mukaan Viron pääesikunta sai jo 26.8.1939 ensimmäiset tiedot, että Baltian maat oli liitetty Neuvostoliiton etupiiriin. Suomelle tilanne valkeni myös elokuun lopulla, vaikka toiveajattelussa jotkut vielä uskoivat, että Suomi on jätetty tämän ryhmän ulkopuolelle.

Sotilasjohtoa ei kuitenkaan hämätty: Saksan hyökättyä Puolaan 1.9. sotamarsalkka Mannerheim päätti kohottaa puolustusvalmiutta. Jo aikaisemmin elokuussa puolustuslaitoksen ja rajavartiolaitoksen kantahenkilökunnan lomat oli peruutettu.

Varusmiespalveluksesta juuri vapautunut ikäluokka kutsuttiin takaisin aseisiin ja rannikkolaivaston ja –linnakkeiden puolueettomuusmiehitys toteutettiin. Yleinen lomakielto astui voimaan. Merivoimat ottivat Ahvenanmaan alueen valvontaansa ja kertausharjoituksiin kutsuttiin Ahvenanmaan puolustukseen tarkoitetut joukot.

Myös ilmavoimat ottivat valvontaansa maa- ja merialueet. Rajojen vartiointia tehostettiin siirtämällä suojajoukkoja Karjalankannakselle siellä jo olevien joukkojen vahvennukseksi. Suomen saatua neuvottelukutsun 5.10.1939 Moskovaan  valtioneuvosto hyväksyi Mannerheimin esityksen kaikkien suojajoukkojen kutsumisesta aseisiin. Samalla käynnistettiin yleinen liikekannallepano ”Ylimääräisten harjoitusten” (YH) nimikkeen alla.

Suomen valtuuskunta oli Moskovan tiukoissa neuvotteluissa aivan eri asemassa kuin virolaiset muutama viikko aikaisemmin. Viro ei mobilisoinut, mutta Suomessa oli yli 300 000 miestä aseissa rajoilla. Meri- ja ilmavoimat olivat torjuntavalmiudessa. Kaikki raja-, ilmatila- ja aluevesiloukkaukset torjuttiin.

Suomi aikoi puolustaa aluettaan.

X