Suomi kaatoi Ruotsin ylivoimaisesti maaottelumarssilla vuonna 1941

Välirauhan toukokuussa 1941 käytiin Suomen ja Ruotsin välillä erikoinen maaottelu. Kolmen viikon aikana kilpailtiin siitä, kumpi maa saa enemmän kansalaisiaan marssimaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Presidentti Risto Rytin (kesk.) oikealla puolella eturivissä marssii pääministeri Jukka Rangell ja vasemmalla puolella ministeri Toivo Salmio. Rangellin takana kiirehtii muiden tahtiin sosiaaliministeri K. A. Fagerholm.

Välirauhan toukokuussa 1941 käytiin Suomen ja Ruotsin välillä erikoinen maaottelu. Kolmen viikon aikana kilpailtiin siitä, kumpi maa saa enemmän kansalaisiaan marssimaan.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

Suomen ja Ruotsin välistä maaottelumarssia ei laiminlyö edes liikunnallisesti laiskahko presidentti Risto Ryti.

Yllään musta elegantti liivipuku, solmio, mustat juhlakengät ja päässään leveälierinen edenhattu Ryti kävelee miesten matkan 15 kilometriä varsin reippaasti. Keskiaika kilometriä kohden on 8 minuuttia 32 sekuntia.

Rytin seurana Helsingissä marssii entinen kilpaurheilija, pääministeri Jukka Rangell yllään vaalea urheilupusakka, jalassa golfhousut ja päässä lippalakki, kuten myös juoksijoiden kuninkaalla Paavo Nurmella.

Suomen Urheiluliiton puheenjohtajalla Urho Kekkosella on yllättäen lähes samanlainen epäurheilullinen asu kuin presidentti Rytillä.

Helsingin kadunvarsiyleisö puhkeaa kättentaputuksiin, kun ohi marssivat hurmurinäyttelijä Tauno Palo, valkokankaiden vaalea kaunotar Regina Linnanheimo, tangon taitaja Olavi Virta tai sikaria pölläyttelevä talvisodan ministeri Väinö Tanner.

Marssijat katoavat kohti Pitäjänmäen kääntöpaikkaa Dallapé-orkesterin saattelemina.

Kutomosta 1 253 marssijaa

Muuallakin Suomessa aina Hangosta Petsamoon vallitsee innokas maaottelutunnelma.

Varsisaappaissaan, mustissa vaatteissaan ja mustissa lierihatuissaan Ylivieskassa marssiva miespuolinen pohjalainen körttikansa on vaikuttava näky. Marssilta ei jää pois myöskään 85-vuotias kauhajokelainen Nikodemus Viitala. Hänellä on mukanaan naispuolinen marssiopas, joka ilmoittaa matkan varrella kilometriajat umpikuurolle paapalleen.

Rosenlewin konepajan edustalle Porissa pystytetään korkea kuvallinen plakaatti, joka julistaa selkeästi missä on kyse: ”Ihminen, muista että olet maaotteluedustaja… Kävelymaaottelu Suomi Ruotsi… Lähtö kauppatorilta arkisin klo 18, sunnuntaisin klo 9.” Vaakahuoneella marssinsa marssineet saavat lunastaa maaottelun rintamerkin, jotka tosin tuota pikaa loppuvat kesken.

Innostus on suuri myös Finlaysonin tehtaalla Tampereella. Portinpieleen naulattu taulukko kertoo eri osastojen päivittäisten marssisuoritusten tilanteen: karstaamo 422, kehräämö 709, kutomo 1253… koko tehdas 2 907.

Innokkaita”maaottelijoita” on niin paljon, että heitä kootaan työpaikkojen mukaan ryhmiksi, jotka päästetään matkaan tietyin aikavälein. Tampereella marssii kaikkiaan noin 45 000 ihmistä.

Maaottelumarssilla neljä sukupolvea

Naisten tavoiteaika 10 kilometrillä oli tunti ja 40 minuuttia, eli matkan jokainen kilometri oli taitettava keskimäärin kymmenessä minuutissa.

Pienessä mökissä Ohkolan ja Nummisten rajamailla Mäntsälässä asuva 94-vuotias Adolf Vilenius lähtee jo aamuvarhaisella kohti kirkonkylän keskustaa. Sinne on matkaa runsaat seitsemän kilometriä. Marssiajakseen Vilenius saa 2 tuntia ja 16 minuuttia, minkä jälkeen hän kävelee holkkitupakkaa käryttäen takaisin kotimökilleen.

Urakkaa kertyy kaikkineen 30 kilometriä. Marssikorttiaan Vilenius ei tunge taskuunsa vaan pitää sitä kädessään lähdöstä maaliin saakka.

Sysmässä vanhaemäntä Maria Brunila, 88, marssii 10 kilometriään yhdessä tyttärensä, tyttärensä pojan ja tyttärensä pojanpojan kanssa.

Neljän sukupolven suoritus on ainutkertainen, mutta hatunnoston ansaitsee myös lapinlahtelainen 56-vuotias leskiemäntä Edit Ruotsalainen. Pieksut jalassa ja työleninki yllään hän taittaa maaottelumarssin kymmenen lapsensa kanssa. Saaliina on yksitoista maaottelupistettä.

Lapin teillä on edelleen toukokuussa paikoittain paksulti upottavaa lunta. Hätä keksii keinot: yöpakkaset kovettavat tiet, joten Lapissa marssitaan myös yöaikaan. Kolttakansa marssii puolestaan hyväkuntoisella Petsamoon vievällä Jäämerentiellä – naiset perinteisissä koltta-asuissaan.

Tärkeä voitto

Heti ensimmäisenä marssipäivänä tehdään Suomessa odottamaton tulos: yli 100 000 marssijaa. Runsaan viikon kuluttua maaottelun on marssinut tasavallan presidentti, kaksi kolmannesta hallituksen ja puolet eduskunnan jäsenistä sekä noin 600 000 kansalaista.

Kaikki ennusteet heittävät häränpyllyä. Etukäteen on arveltu, että jos päästään puoleen miljoonaan marssijaan, niin hyvä. Vaan kuinkas käykään: ennen viimeisen kilpailupäivän iltaa yli 1,3 miljoonaa suomalaista on marssinut marssinsa. Maassa on asukkaita hieman alle neljä miljoonaa.

Ruotsissa toki kävellään myös. Onhan kyseessä maaottelu, eikä Suomelle sovi hävitä. Kuninkaalliset ja valtiopäiven jäsenet näyttävät esimerkkiä.

Ruotsi kärsii kuitenkin rökäletappion. Marssijoita on vain 1,1 miljoonaa, vaikka maan väkiluku on kaksinkertainen Suomeen verraten.

Suomen voitto ei ole ihme, sillä ”nuorten rinnalla nähtiin Suomen teillä vanhuksia, terveiden rinnalla sokeita ja invalideja, maaseutuväen ohella kaupunkilaisia, työmiesten rinnalla virkamiehiä ja työnantajia, siivilimiesten rinnalla sarkatakkisia puolustusvoimien miehiä, huivipäisten muorien ohella sirkeitä neitosia.”

Voittoa tärkeämpi on marssimaaottelun suomalaisissa synnyttämä yhteishenki. Talvisodasta on vain hieman yli vuosi, ja uudet synkät pilvet leijuvat jo taivaalla. Vain kuukausi marssimaaottelun jälkeen alkaa jatkosota.

 

Lähde: Me marssimme – kuvateos marssimaaottelusta v. 1941.

X