Sveitsissä kuollut Marski noudettiin kotiin - Autenttinen muistikirja paljastaa tunnelmat vuodelta 1951

Nyt on kulunut tasan 65 vuotta Suomen Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin kuolemasta. Päivi Tapolan isoisä Mannerheim-ristin ritari K. A. Tapola oli mukana noutamassa Marskia.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Marsalkka C.G.E Mannerheimin hautajaissaattue Arkadiankadulla 4.2.1951.

Nyt on kulunut tasan 65 vuotta Suomen Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin kuolemasta. Päivi Tapolan isoisä Mannerheim-ristin ritari K. A. Tapola oli mukana noutamassa Marskia.
(Päivitetty: )
Teksti: Päivi Tapola

Aeron erikoiskone Douglas DC-3 lähti tiistaina 30.1.1951 kello 9.00 Malmin lentokentältä kohti Geneveä. Konetta ohjasi lentokapteeni Olavi Siirilä, Aeron vanhimpia lentäjiä, apunaan lentoperämies Mauri Maunula. Henkilökuntaan kuului lisäksi lentoemäntä Eivor Könni.

Matkustajina koneessa olivat kenraalimajurit, Mannerheim-ristin ritarit K. A. Tapola ja A. A. Puroma. Heidät oli määrätty erikoistehtävään: noutamaan Suomen Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin ruumis kotiin Suomeen. Mannerheim oli kuollut keskiyön jälkeen sunnuntaina 28.1.1951 Lausannen kantonin sairaalassa 83-vuotiaana.

Isoisäni K. A. Tapola kirjasi pieneen, mustakantiseen muistikirjaansa lyijykynällä kaikki matkaan liittyvät yksityiskohdat. Hän kirjoitti: ”Mukana: sotaliput, Marsalkan turkislakki, kunniamiekka, Marsalkan sauva ja kotimaan kukkia, paraatipuku surunauhoineen.”

Miekka, lakki ja sauva oli määrä laskea arkulle ja Tasavallan presidentin ensimmäinen adjutantti, Mannerheimin pitkäaikainen adjutantti, eversti Ragnar Grönvall oli tuonut ne isovanhempieni kotiin Pohjoisrannan Kiholinnaan.

Isoäitini Emilia Tapola oli käynyt Dan Wardilla ostamassa valkoisia kukkia, neilikoita ja kalloja, laskettaviksi arkulle. Mukana oli myös kielekkeinen sotalippu, jolla arkku peitettäisiin.

Douglas DC-3 oli valmisteltu huolellisesti tärkeään tehtävään. Sen matkustamo oli verhoiltu suruasuun ja verhot peittivät osittain myös ikkunat ja seinät. Marsalkan arkku oli tarkoitus sijoittaa lattialle.

Myös hautajaissuunnitelmat oli aloitettu heti Mannerheimin kuolinpäivänä. Grönvall otti yhteyttä isoisääni, joka tuolloin toimi jalkaväen tarkastajana. Hän antoi ennakkotiedon, että valtioneuvosto tulisi määräämään isoisän yhdessä Puroman kanssa noutamaan marsalkan arkkua. Maanantaina 29.1. aamupäivällä asia varmistettiin virallisesti.

Ennen lähtöä kenraalit kävivät neuvotteluja muun muassa Grönvallin, Aeron pääjohtajan, kenraaliluutnantti L. Grandellin ja jalkaväenkenraali Erik Heinrichsin kanssa siitä, miten kaikki järjestetään protokollan mukaan.

Malmilla lähtijöitä olivat saattamassa lehtimiesten lisäksi Grandell, Grönvall sekä kenraalien rouvat. Muistikirjassaan isoisä kuvasi säätä, pilviä, aurinkoa ja kertoo pieniä yksityiskohtia. Lennolle tuli esimerkiksi tieto, että lentoperämies Maunula oli saanut pojan kello 10.25.

Pian lennettiin Tukholman yli, jota ei kuitenkaan näkynyt, ja siellä oli laskeutumiskielto. Niin tehtiin välilasku Kastrupiin kello 13 aikoihin.

Perillä Sveitsissä

Geneveen lentokone laskeutui kello 18.30. Vastassa olivat Sveitsin armeijan edustajat ja YK:n Euroopan päämajan jäseniä. Vastaanottajana oli muun muassa eversti Daniel Nicolas, joka matkusti kenraalien kanssa autolla Lausanneen, missä oli jo paikalla Mannerheimin silloinen adjutantti, everstiluutnantti C. O. Lindeman. Heti tiistai-iltana kenraalit menivät marsalkan luo: ”Jolloin laskimme arkulle kotimaan kukat, sauvan, miekan ja lakin”.

Isoisä kirjoitti, että marsalkan ”kirstu oli kasvojen kohdalta auki, ja kansaa virtasi suurin joukoin jonossa hänen arkkunsa ohi osoittaen kunnioitustaan”.

Samana iltana suomalaiset kävivät vielä kenraali Henri Guisanin luona, joka oli pitkäaikainen Sveitsin armeijan eläkkeellä oleva ylipäällikkö ja Mannerheimin hyvä tuttava. Sitten heillä oli neuvottelu Suomen Sveitsin -lähettilään, ministeri Reinhold Sventon kanssa. Kaikki piti suunnitella yksityiskohdittain. Kello kahden aikaan yöllä kenraalit pääsivät nukkumaan huoneisiinsa Palace-hotellissa.

Seuraavana aamuna 31.1. kello 9.00 Suomen aikaa isoisä oli Mannerheimin luona: ”Vaihdoimme sotalipun (edellisenä päivänä mahdotonta), kiinnitimme kannen. Sauvan, miekan, lakin ja Suomen kukat kiinnitimme kanteen. Kirstu sinetöitiin.”

Mannerheimin arkkua alettiin siirtää autoon kello 9.45. Isoisä kirjoitti: ”Maamme-laulun vienosti kuuluessa sivussa olevasta kirkosta, uruilla hitaasti soitettuna. Kunniavartio kantoi kirstun, Mannerheimin tytär, ministeri ja me perässä.”

Mukana olivat myös kenraali Louis de Montmollin (Sveitsin armeijan korkein edustaja), Sveitsin protokollapäälliköt, adjutantti Lindeman sekä kantonin edustajat. Sveitsiläinen aliupseerikoulu oli järjestänyt kunniakujan.

Mannerheimin arkku kuljetettiin seremoniallisesti Lausannen sairaalasta Geneven lentokentälle. Liikkeelle lähdettiin noin kello 10. Ruumisauton perässä ajoi ministeri Sventon auto, jossa oli marsalkan tytär, Sophie Mannerheim. Sen perässä ajoivat suomalaiset Montmollinin autossa. Isoisä kirjasi: ”Kansaa katuvierillä ja pitkin Geneven järven rantaa, paljastivat päänsä pitkin matkaa, kadun tekijät ym. Kaikki meni kauniisti.”

Isoisä jatkoi kuvausta: ”Mp. eskortti [moottoripyörä-saattue] vaihtui kantonien rajalla. Kello 11.30 saapuminen Geneven lentokentälle (Marsalkan auto ajoi liian nopeasti koneelle), jossa yhdessä sveitsiläisten kanssa nostimme kirstun koneeseen sen henkilöstön ottaessa koneessa vastaan. Luovutus meille oli tapahtunut. Esitin kenraali Montmollinille Ylipäällikön, Puolustusvoimien komentajan ja Puolustusvoimain puolesta kiitokset, pyytäen häntä välittämään kiitoksen kaikille Sveitsin puolustusvoimiin kuuluville, jotka vähänkään ovat osallistuneet Suomen Marsalkan viimeiseen matkaan Sveitsistä Suomeen. Montmollin kiitti. Sanoi mielellään tehneensä nämä kunnianosoitukset. Marsalkka oli pidetty, hän sanoi, ja toivotti menestystä puolustusvoimillemme. Ministeri Svento kiitti Sveitsin valtiovallan ja kantonin edustajia.”

Everstiluutnantti Gubert von Salis (professori sekä armeijan everstiluutnantti, puheenjohtajana Suomen ystävät Sveitsissä -seurassa) toi vielä seppeleen marsalkan arkulle. ”Hyvästeltiin, ja kone nousi täsmälleen kello 12.00 läpi pilvien, ja auringossa lennettiin edelleen.”

Välilasku Malmössä

Paluumatkalla Mannerheimin arkkua kuljettanut lentokone teki välilaskun Ruotsissa Malmöhön, jonne saavuttiin kello 16.50. Siellä suoritettiin uudet seremoniat. Bulltoftan lentokentällä oli suuri sotilaskunniavartio ja vastassa olivat Ruotsin valtion ja armeijan edustajat, Suomen ystäviä sekä marsalkan käly, vapaaherratar Elsie Mannerheim. Lentohalliin oli järjestetty kappeli kukkineen, kynttilöineen ja laakeripuineen.

Koko talviyön Ruotsin armeijan upseerit ja suomalaiset sotilassaattajat kukin vuorollaan pitivät vartiota marsalkan arkun ääressä. Suomalaiset saattajat olivat jakaneet keskenään vartiovuorot, jokaisella oli kaksi kertaa kahden ja puolen tunnin vuoro. Isoisän vuorot olivat kello 17.30 – 20.00 ja 1.00 – 3.30. Hän kirjoitti muistikirjaansa: ”Vähän kuin Suomen Marsalkan kanssa kenttävartiossa.”

Ruotsista matka jatkui helmikuun ensimmäisen päivän aamuna ja isoisä kirjoitti: ”Lähtö rullaamaan kello 9.30, ilmassa 9.45, lumisadetta, pilvien yläpuolella heikkoa auringon kajastusta. Saatto yksinkertaisen kaunis, Porilaisten marssi. Lausuin kiitokset kenraali Åkerhjelmille pyytäen välittämään kaikille, jotka olivat avustaneet Suomen Marsalkan viimeisellä kotimatkalla Malmössä yöpyessä. Suomen Marsalkka oli aina tarkka, että pienimpiä juuri ei unohdeta kun he hoitavat asiansa hyvin. Nyt kaikki oli kaunista ja hyvin – myös yö.”

Matka jatkui: ”kello 10.20 vähän jännitystä Helsingin sään suhteen”. ”Kello 11.00 pilvirajalla, saaristo esiin, aurinkoa. Kello 12.13 Suomessa, joskin ilmassa (rajan ylitys). Kello 13.45 laskuajan (14.00) odottelua kierrellen pilvikaton yläpuolella auringossa.

Muistikirjaansa isoisä kirjoitti myös omista tunnelmistaan matkansa ja tehtävänsä suhteen. Hän tunsi tyydytystä, sillä ”voimme todistaa kansalaisillemme, että Suomen Marsalkka on nyt todella kotona”. Ja: ”Suokoon Kaitselmus, että voimme hoitaa, säilyttää ja suojata Suomen Marsalkkaa miestensä keskellä ison ristin juurella.”

Kotimaassa

Vastaanotto Douglas DC-3:n laskeutuessa Malmin kentälle oli juhlallinen. Uusi Suomi -lehden (2.2.1951) artikkelissa kerrottiin, että vastassa ”seisoi katse oikeaan käännettynä Maasotakoulun kadettien muodostama kunniakomppania. Siitä hieman eteenpäin, soittokunnan oikealla puolella, olivat kenraalit ja heitä vastapäätä, havutien vasemmalla puolella, viralliset edustajat. Viimeksi mainittujen joukossaan olivat Suomen Marsalkan sukulaiset (…) Niin ikään nähtiin vastaanottajien joukossa Suomen hallituksen ja eduskunnan jäseniä, ulkovaltojen edustajia ja Helsingin kaupungin viranomaisia.”

Seurasi juhlallisuuksia sekä arkun siirtäminen lentokoneesta autoon. Kahdeksan kenraalia kantoi arkun Narvan marssin tahdissa autoon. Arkun jäljessä kulkivat ensimmäisinä Suomen Marsalkan sukulaiset, sitten saattajat sekä seuraavina eduskunnan puhemies Fagerholm, pääministeri Kekkonen ja muut viralliset edustajat. Arkkua autoon siirrettäessä soittokunta soitti Klemetin säveltämän Suomen armeijan surumarssin ja isoisä sanoi: ”Ilmoitamme suorittaneemme valtioneuvoston määräyksen tuoda Suomen Marsalkka kotiin.”

Artikkelissa mainittu  muistikirja sekä muuta historiamateriaalia on esillä jalkaväenkenraali K.A. Tapolan muistonäyttelyssä Lempäälän Ehtookodossa, Katepalintie 9, aina helmikuun loppuun saakka. Marskin kuolinpäivästä on kaksi tulkintaa: aikaeron vuoksi kuolinpäivä Sveitsissä ajoittui 27.1. puolelle, mutta Suomessa oltiin jo seuraavassa päivässä eli 28.1.

X