Vapaaehtoiset

Jokseenkin päivälleen 70 vuotta sitten pidettiin Hangossa paraati. Päivä oli heinäkuun viides vuonna 1943. Kyseessä oli Waffen-SS:n divisioona Wikingin riveissä omana yksikkönään vapaaehtoisina taistelleiden suomalaisten lakkautusparaati. Hallituksen ja päämajan luvalla he olivat saaneet palvella kaksi vuotta Saksan armeijassa. Heitä oli kaikkiaan noin 1 200.

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Jokseenkin päivälleen 70 vuotta sitten pidettiin Hangossa paraati. Päivä oli heinäkuun viides vuonna 1943. Kyseessä oli Waffen-SS:n divisioona Wikingin riveissä omana yksikkönään vapaaehtoisina taistelleiden suomalaisten lakkautusparaati. Hallituksen ja päämajan luvalla he olivat saaneet palvella kaksi vuotta Saksan armeijassa. Heitä oli kaikkiaan noin 1 200.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

Taistelunsa vapaaehtoiset olivat taistelleet Saksan itärintamalla Neuvostoliittoa vastaan ja edenneet Kaukasukselle asti vain sadan kilometrin päähän nykyisestä Tshetshenian pääkaupungista Groznyista. Suomalaisten tappiot olivat raskaat. Kaikkiaan kaatui lähes 300 miestä.

Pataljoona oli palannut Suomeen kesäkuun 2. päivänä 1943, mutta sitä ei tiedetty, oliko kyseessä vain pelkkä lomamatka. Osa miehistä olisi halunnut palata jatkamaan taistelua Waffen-SS:n riveissä.  Kirjassaan Terekille ja takaisin Unto Parvilahti korostaa, että ”vapaaehtoiset olivat eri kansankerroksista lähteneitä nuorukaisia, joille tärkeintä oli vapautemme säilyttäminen.”

Kyseessä olivat tavallaan siis jääkärien henkiset perilliset.

Ylipäällikkö Mannerheim ratkaisi tilanteen. Hän ei halunnut miesten enää palaavan Saksaan. Ulkoministeriö oli eri mieltä. Muistelmissan Mannerheim kirjoitti: ”Pysyin kannallani ja kun nuorukaiset tällä välin olivat kokoontuneet Hankoon, lähetin satamaan erään kenraalin ilmoittamaan, että kielsin heitä uudistamasta sopimuksiaan ja nousemasta laivaan, jonka oli määrä viedä heidät takaisin Saksaan. Mielihyvin näin omien riviemme, joissa joka mies nyt tarvittiin, saavan täydennystä näistä sotaan tottuneista nuorista miehistä.”

Mannerheimin päätös oli kaukaa viisas.

Loppukesän 1943 aikana Saksasta palanneet vapaaehtoiset sijoitettiin eri rintamamuodostelmiin, varsinkin Ruben Laguksen ja Aaro Pajarin divisiooniin, joiden liikkuvaan sodankäyntityyliin he olivat itärintamalla tottuneet.

Waffen-SS:n eri divisioonissa taisteli suomalaisten lisäksi Saksan puolesta myös mm. tanskalaisia, norjalaisia, ruotsalaisia, virolaisia, hollantilaisia, belgialaisia, kreikkalaisia ja ranskalaisia. Kun Nürnbergin tuomioistuin sodan jälkeen julisti SS-järjestön rikolliseksi, monissa maissa Waffen-SS:n riveissä taistelleet vapaaehtoiset saivat vankeusrangaistuksia – Norjassa 7–8  ja Tanskassa 2–5 vuotta. Alankomaissa jaettiin myös kuolemantuomioita.

Ruotsissa vapaaehtoiset SS-miehet vapautettiin syytteistä, mutta Suomessa ei nostettu syytteitä ollenkaan. Kun kommunisti Yrjö Leinosta tuli sodan jälkeen vuonna 1945 sisäministeri, monet  Saksassa taistelleet joutuivat kuitenkin ns. Punaiseksi Valpoksi muuttuneen valtiollisen poliisin kuulusteltaviksi ja monenlaisiin vaikeuksiin.

X