Viipurin kadonneet puolustajat

Viipuria 20.6.1944 puolustaneen 20. Prikaatin tappioksi esitettiin vuosikymmenet prikaatin komentaja eversti Armas Kempin antaman raportin tietoja. Hän kirjoitti kolme päivää taisteluiden jälkeen itsekin tietojen luotettavuutta kuvaten ”vielä epätäsmällisten tietojen perusteella” kaatuneiksi 19, haavoittuneeksi 101 ja kadonneeksi 419 miestä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kersantti Kauko V. Mattila katosi vastaiskussa Viipurin Patterinmäellä Naistensaaralan maastossa. Kuva: Kansallisarkisto.

Viipuria 20.6.1944 puolustaneen 20. Prikaatin tappioksi esitettiin vuosikymmenet prikaatin komentaja eversti Armas Kempin antaman raportin tietoja. Hän kirjoitti kolme päivää taisteluiden jälkeen itsekin tietojen luotettavuutta kuvaten ”vielä epätäsmällisten tietojen perusteella” kaatuneiksi 19, haavoittuneeksi 101 ja kadonneeksi 419 miestä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Jarmo Nieminen

Taisteluiden kulkuun nähden kadonneiden määrä oli hämmentävän suuri. Myöhemmin lukuun etsittiin selitystä muun muassa salaisesta kenttäoikeudesta. Totuus oli kuitenkin toisenlainen: sadat heistä, jatko eivät kaatuneet Viipurin kaduilla tai joutuneet sotavangeiksi, harhailivat Viipurin ja Lappeenrannan välillä etsien yksiköitään. Lappeenrannan tasalta tavatut harhautuneet ja karkurit palautettiin takaisin prikaatin yhteyteen. Tämä vaihe kesti heinäkuun alkupäiviin asti.

Toki myöhemmin oikeitakin tietoja oli käytössä, niihin vain ei haluttu uskoa. Viipurin taisteluun itse osallistuneen Uuno Tarkin julkaisemat kirjat Miksi menetimme Viipurin (1990) ja Taistelu Viipurista 20.6.1944 (1996) pohjautuivat perusteellisiin arkistotutkimuksiin ja sotaveteraaniveljiensä haastatteluihin.

Tarkin esittämiin Viipurin kadonneiden huomattavasti vähäisempään ja kaatuneiden paljon suurempaan määrään päätyi myös Ilta-Sanomien toimittaja Pasi Jaakkonen marraskuussa 2006. Artikkelissaan Vain 74 katosi Viipurissa Jaakkonen osoitti Kempin ensimmäisen ilmoituksen periytymisen historiankirjoitukseen ja yhteyden silloin käynnissä olleeseen spekulointiin Viipurin kadonneiden teloittamisesta Lappeenrannassa.

Keväällä 2006 sotahistorian dosentti Eero Elfvengren pyysi allekirjoittanutta laatimaan tulevaan Viipuri 1944 -kirjaan (WSOY 2007) artikkelin 20. Prikaatin miesten kohtaloista. Tutkimus perustui sotilaiden henkilöasiakirjoihin, päämajan valvontaosaston asiakirjoihin, sotilaslääkintäarkiston luetteloihin, kuolleeksijulistamistoimiston ilmoituksiin ja -selvityksiin, kadonneiden taistelijatovereiden kuulustelupöytäkirjoihin, karkurikyselyihin ja -ilmoituksiin sekä vankileiritietoihin.

Syyskuussa 1944, aselevon alkaessa, Viipurissa kadonneiksi tai kaatuneiksi ilmoitettuja oli 161 miestä. Heistä vielä kuusi henkilöä ilmoittautui elävien kirjoihin. He olivat olleet sotilaskarkureina läpi kesän 1944. Loppujen kadonneiden tarkempi tutkiminen osoitti heidän viimeiset hetkensä aivan muuksi kuin aikaisemmin oli kirjoitettu.

Prikaatin miehistä joutui 62 sotavangiksi ja 89 kuoli taistelussa tai haavoittuneena. Vankeudesta palasi myöhemmin 48 prikaatin sotilasta. Loput kuolivat vangitsemistilanteen yhteydessä tai sotavankeudessa. Kolme tähän joukkoon kuulunutta teloitettiin antautumistilanteessa tai heti sen jälkeen Viipurissa. Suomalaiset sotilaat joutuivat todistamaan puna-armeijassa esiintynyttä käytäntöä, jonka mukaan huonosti liikkumaan kykenevät ammuttiin niille jalansijoilleen. Viipurin taistelussa tai vankeudessa menehtyi yhteensä 104 miestä. Vuosikymmeniä historian kirjoissa olleista yli 400 ”kadonneesta” kadoksiin jäi silti edelleen neljä miestä. Heidän kohtalonsa on toistaiseksi epäselvä.

X