Virolaista historiantulkintaa

Virolainen poliitikko ja historian harrastelija Trivimi Velliste esittää kovin erikoisia tulkintoja niin oman maansa kuin Suomenkin historiasta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Virolaispoliitikon tulkinnat muun muassa marsalkka Mannerheimista ja syksyn 1939 tapahtumista herättävät ihmetystä. Kuva: SA-kuva.

Virolainen poliitikko ja historian harrastelija Trivimi Velliste esittää kovin erikoisia tulkintoja niin oman maansa kuin Suomenkin historiasta.
(Päivitetty: )
Teksti:
Martti Turtola

Trivimi Velliste toimii myös kenraali Johan Laidonerin-seuran puheenjohtajana. Viime lokakuussa hän piti esitelmän kenraali Laidonerista ja marsalkka Mannerheimista Suomen-poikien perinneyhdistyksen seminaarissa. Esitelmä on sittemmin julkaistu käännettynä Sotaveteraani-lehdessä.

Luulenpa, että urheiden Suomen-poikien tukka on noussut pystyyn Vellisten tulkintoja kuullessa.

Ensinnäkin Velliste kuuluu siihen joukkoon, joka edelleen ylistää presidentti Konstantin Pätsin vallankaappausta.

”Näin jälkikäteen täytyy todeta: Viron kansa oli tuolloin (1934) väsynyt Toompean (Riigikogun eli eduskunnan) lehmänkauppoihin ja piti muutosta hyvänä. Ihanaa Pätsin aikaa muistellaan vieläkin”.

Jaa-a, oli se varmaan ihanaa, kun eduskunnan toiminta keskeytettiin ja lopuksi se lakkautettiin ja poliittiset puolueet Pätsin omaa ”Isänmaan liittoa” lukuunottamatta kiellettiin. Tiukka lehdistösensuuri saatettiin voimaan ja kotimaisia lehtiä lakkautettiin ja päätoimittajia erotettiin.

Poliittinen poliisi (valtiollinen poliisi) alkoi tehokkaasti toimia ja loi laajan urkintajärjestelmän. Opposition edustajia perheineen vangittiin. Kulttuurielämä saatettiin valtiovallan ohjaukseen ja Päts nimitti lähisukulaisiaan johtaville virkapaikoille.

No, eihän tämä mitään natsismia ollut keskitysleireineen, mutta yksinvaltaa kuitenkin, jota voisi verrata vaikkapa Latinalaisen Amerikan diktatuureihin.  Niin, että sellaista ”ihanuutta” se oli.

* * *

Kovat olivat Vellisten tulkinnat syksyn 1939 tapahtumistakin. Saamme kuulla, että se tie, minkä Viron valtiojohto valitsi oli ainoa oikea tie. Se oli demokraattisempi kuin Suomen suppean johdon valitsema.

Vellisten mukaan koko Viron kansa kannatti Stalinin vaatimusten hyväksymistä ja täydellistä alistumista. Epäsuorasti hän antaa ymmärtää, että Suomenkin kansa olisi ollut valmis mieluummin alistumaan kuin taistelemaan! Jo on paksua juttua!

Samalla hän heittää iänikuisen valheen siitä, että Suomi kieltäytyi sotilaallisesti auttamasta Viroa. Tämä on legenda, jota Vellisten-mieliset mielellään hellivät. Tutkijat, mm. professori Magnus Ilmjärv  ja tämänkin kirjoittaja ovat osoittaneet, ettei Viro esittänyt minkäänlaista avunpyyntöä eikä sen johto edes halunnut sellaisesta konsultoida. Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että Päts ja Laidoner olivat jo paljon aikaisemmin päättäneet valita tulevassa sodassa puolen, ja se puoli oli Neuvostoliitto.

Hyvin pieni piiri, presidentti Päts, ylipäällikkö Laidoner sekä pääministeri Eenpalu pääasiassa tekivät päätökset. Lehdistö ja julkinen sana pidettiin pimennossa, suomalaislehtien tuonti Viroon kiellettiin, Viron ulkomaanlähettiläitä ei informoitu. Ulkomaille matkustaminen kiellettiin.

Päts oli päättänyt asettaa virolaiset tapahtuneen tosiasian eteen. Virolais-neuvostoliittolaista tukikohtasopimusta ei viety edes eduskuntaan. Viron armeijaa ei mobilisoitu. Liikekannallepanossa Viro olisi voinut  perustaa hyvin koulutetun ja  ainakin tyydyttävästi varustetun 160 000 miehen armeijan. Ja kuten vuoden 1944 tapahtumat osoittavat, Viron aluetta kyetään puolustamaan, jos johto ja joukot ovat päättäväisiä.

Päts, Laidonerista puhumattakaan, olivat kesään -39 saakka suu vaahdossa vannoneet Viron puolustautuvan sotilaallisesti kaikissa tilanteissa, jopa yksin jätettynä. ”Viro ei alistuisi koskaan!”.

Laidoner antoi halveksivia lausuntoja Tshekkoslovakiasta, joka oli laukaustakaan ampumatta alistunut Saksan miehitykseen. Se ei olisi Viron tie.

Todellisuus oli toista: Päts ja Laidoner halusivat kaikin voimin välttää sodan, koska  se aiheuttaisi materiaalisia ja inhimillisiä tuhoja. Toki he olivat sen verran järkeviä, että ymmärsivät siitä jouduttavan maksamaan. Ja hinta oli Viron itsenäisyys ja vapaus. Myymällä sen Stalinille Viro sillä hetkellä vältti sodan. Samalla siitä tuli Neuvostoliiton liittolainen, joka monin keinoin tuki neuvostoarmeijan  taistelua Suomea vastaan.

Vellisten väite, paljon käytetty legenda, on myös seuraava: ”Tallinnassa tiedettiin myös hyvin (1939), että Hitlerin hyökkäys Stalinia vastaan oli vain ajan kysymys”.

Väite on valheellinen. Virossa oli tällaista tietoa yhtä vähän kuin sodan lopulla uskoteltaessa, ettei Yhdysvallat jätä Viroa pulaan, vaan lähettää joukkoja auttamaan. Tällaista ”valkeaa laivaa” virolaiset saivat turhaan odottaa.

X