Mannerheimin ja vuonna 1918 Saksasta palanneiden jääkäreiden välillä oli suuria erimielisyyksiä

Lähes kaksituhatta suomalaista nuorta miestä lähti vuosina 1915–1916 Saksaan sotilasoppiin. He palasivat jääkäreinä helmikuussa 1918, jolloin Suomessa käytiin sisällissotaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Saksan jääkäreitä kuljettanut alus kiinnittyi Vaskiluodon satamaan 25. helmikuuta 1918.

Lähes kaksituhatta suomalaista nuorta miestä lähti vuosina 1915–1916 Saksaan sotilasoppiin. He palasivat jääkäreinä helmikuussa 1918, jolloin Suomessa käytiin sisällissotaa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Antero Raevuori

S/S Arcturus -laiva ponnistelee läpi Pohjanlahden jääkenttien. Vähitellen sen on pakko pysähtyä ja jäädä odottamaan jäänmurtaja Sampoa. Taaempana höyryää S/S Castor. Molempien laivojen päämääränä on Vaasa. Laivat tuovat jääkärien pääjoukon takaisin kotimaahan.

On helmikuun 25. päivä vuonna 1918. Suomessa on käynnissä punaisten ja valkoisten välinen sisällissota. Sitä on kestänyt lähes päivälleen kuukausi. Valkoiset ovat pääosin suojeluskuntalaisia, punakaartilaiset työväkeä ja maaseudun köyhälistöä. Punaisten riveissä taistelee myös tuhansia venäläisiä sotilaita.

S/S Arcturukseen tulee päivittäin langattomalla lennättimellä tuoreita tietoja Suomesta. Jääkärit pelkäävät saapuvansa perille vasta kun taistelu venäläisiä ja punaisia vastaan on ohi.

He rypistelevät kulmiaan kuullessaan, että valkoista armeijaa johtaa venäläinen kenraali. Carl Gustaf Emil Mannerheim on heille epäilyttävä ryssänupseeri, jonka nimi ei sano kenellekään mitään.

Jääkärimarssi soi

S/S Arcturus lähestyy Vaskiluodon satamaa aamuvarhaisella. Satoja saaristolaisia juoksee jäällä aluksen kummallakin puolella, osa ajaa hevosreessä.

Päivää myöhemmin jääkäripataljoona seisoo manttelit yllään Vaasan kauppatorilla. Valkoisen armeijan ylipäällikkö, kenraaliluutnantti Mannerheim ottaa vastaan ohimarssin. Liput liehuvat, ammutaan kunnialaukauksia. Soittokunta puhaltaa posket pullollaan Jean Sibeliuksen säveltämää Jääkärimarssia. Mannerheimin sanoja kuunnellaan tarkkaavaisina:

”Minä tervehdin Teitä, jääkärit, tervetulleeksi kotimaahan. Aikana, jolloin isänmaan kohtalo näytti mitä synkimmältä, uskoitte Te, nuoret, sen tulevaisuuteen. Suomen nuori nouseva armeija näkee Teissä sen tulevat johtajat ja opettajat. Nyt Teitä odottaa suuri, mutta kunniakas työ; Teidän on luotava täällä armeija, joka voi vapauttaa Suomen ja tehdä suomalaisista suuren, mahtavan kansan.”

Kapinahenki kihisee

Helmikuinen päivä on purevan tuulinen. Kauppatorilta jääkärit marssivat Vaasanpuistikkoa pitkin majapaikkoihinsa.

Jääkäriupseerien mieli kuohahtaa, kun ilmenee, että heistä on tosiaan tarkoitus tehdä kouluttajia. Eivät he ole sitä varten Saksassa kärsineet ja taistelleet, että opettaisivat kotimaassa, miten kiväärillä tähdätään ja ammutaan.

He ovat olleet Saksassa oppiakseen taistelemaan isänmaan vapauden puolesta. Kyllin monta kertaa he ovat Misse-joen rintamalla kuulleet venäläisten puolelta linjojen takaa kovaäänishuutelua: ”Vapaata kansaa teistä ei tule koskaan.”

Vaasaan saapuneissa jääkäreissä kihisee kapinahenki. Punaiset hallitsevat Tamperetta. Kaupunki on vapautettava asein. Sen he katsovat ensimmäiseksi tärkeäksi tehtäväkseen. Mutta onko heidän äkseerattava harjoituskentällä alokkaiden kanssa?

Kaiken lisäksi heitä aiotaan alistaa Venäjän armeijassa palvelleiden upseerien komentoon, jotka ovat kyllä suomalaisia, mutta jääkärien silmissä maanpettureita.

Sisällisota kutsuu

Senaattori Heikki Renvall ilmoittaa Mannerheimille, että jos tämä ei suostu jääkäriupseerien toivomuksiin, jääkärit marssivat suljettuna joukkona rintamalle. He haluavat iskeä nyt ja heti.

Mannerheim ärtyy. Sisällissota tulee kestämään kolme kuukautta, ehkä hieman enemmänkin. Sitä käydään eteläisessä Suomessa aina Viipuria myöten. Ei sitä yhdellä rynnistyksellä ratkaista.

Hän kutsuu maaliskuun 2. päiväksi päämajaansa nuoret kuumaveriset jääkärimajurit Erik Jernströmin, Ero Gadolinin ja Erik Heinrichsin, jotka sanovat suoraan mitä ajattelevat:

Kolme vuotta he ovat odottaneet voidakseen vapauttaa isänmaansa Venäjän ikeen alta. He haluavat taistella. He eivät halua luopua haaveistaan vapauttaa isänmaa ryssistä. Eivät he liioin halua esimiehikseen ryssänupseereita.

Mannerheim kuuntelee vaieten, ennen kuin vastaa:

Suojeluskuntajoukkoja ei ole kylliksi. Värväämällä on saatu kokoon vain noin 4 500 miestä. Enemmän tarvitaan. Siksi itsenäisen Suomen armeija muodostetaan kutsuntojen kautta. Muita kouluttajia ei kutsunnoissa hyväksytyille ole kuin jääkärit. Heistä ei voida muodostaa omaa pataljoonaa, joka taistelisi yhdessä.

Mannerheimin mukaan pahassa paikassa miestappiot voisivat nousta pelottavan suuriksi. Valkoisella armeijalla ei ole varaa altistaa vähiä valiojoukkojaan suurille menetyksille.

Mannerheim puhuu maltillisesti ja punnitsee jokaisen sanansa. Konflikti hänen ja jääkäreiden välillä ei saa voimistua.

Kriisi laukeaa

Kriisi laukeaa, kun Mannerheim lupaa, että kotimaan asevelvollisista perustetaan erilliset jääkäreiden johtamat joukot.

Ja mikä tärkeintä: Kaikki upseerit ja aliupseerit tulevat olemaan jääkäreitä. Heidän keskuudessaan toistellaan tyytyväisinä ylipäällikön sanoja – toistellaan ja maistellaan:

”On muitakin kuin minä, jotka voivat johtaa tämän sodan onnelliseen päätökseen, mutta ilman jääkäreitä ei sitä voi tehdä kukaan.”

Lähteet:

Erik Heinrichs: Mannerheim Suomen kohtaloissa

Jarkko Kemppi: Isänmaan puolesta

Ohto Manninen: Jääkärikonflikti (teoksessa Mannerheim – tuttu ja tuntematon)

Mannerheim – murheilta suojassa

Mannerheim Venäjällä – Häiriköstä kenraaliksi

X