Nykykuninkaalliset saavat pitää rakkauden ja asemansa – Toisin kävi Edvard VIII:lle 80 vuotta sitten

Kuningas Edvard VIII oli todellinen oman tiensä kulkija. On kulunut 80 vuotta siitä, kun hän päätti luopua Ison-Britannian kruunusta rakkauden tähden.
Riikka Forström
Yleinen historia 12.12.2016 07:08

Joulukuun 11. päivänä vuonna 1936 brittikodeissa jouluvalmistelut katkaisi yllättäen suora radiolähetys Windsorin linnasta.

Rakastettu kuningas Edvard VIII, joka oli hallinnut maataan vain 325 päivää, ilmoitti puheessaan luopuvansa kruunusta.

Samalla hän jätti jäähyväiset maalleen ja kansalleen lausumalla kuolemattomat sanat: ”Minulle on käynyt mahdottomaksi selviytyä, niin kuin olisin halunnut, raskaasta vastuustani ja kuninkaan velvollisuuksista ilman rakastamani naisen apua ja tukea.”

Kuninkaan puhe räjähti kansalaisten tajuntaan kuin pommi. Järkytyksen ja epäuskon aallot levisivät ympäri Britanniaa. Mahdoton oli tapahtunut. Kuningas oli luopunut vallasta.

Nainen, jonka vuoksi kuningas oli valmis luopumaan maailman mahtavimman imperiumin herruudesta, oli Wallis Simpson. Hänestä tuli eräs 1900-luvun vihatuimmista naisista.

Todellisuudessa Wallis ei ollut Edvardin eron ainoa syy, vaan ainoastaan jäävuoren huippu. Totuus oli, että kruununperijä oli nuoresta pitäen taistellut hänelle syntymässä määrättyä kohtaloa vastaan.

Kultatukkainen prinssi

Walesin prinssi Edvard, jota kutsuttiin perhepiirissä nimellä David, syntyi kesäkuun 23. päivänä vuonna 1894. Hänen vanhempansa olivat Yorkin herttua ja herttuatar, joista tuli sittemmin kuningas Yrjö V ja kuningatar Mary.

Kultatukkaisesta ja sinisilmäisestä Edvardista tuli kuninkaallisen perheen ensimmäinen todellinen mediatähti ja naisten päiväunien kohde.

Suosikkipojan asemastaan huolimatta hänestä varttui onneton ja masennukseen taipuvainen nuorukainen. Surumielisyyden syynä oli kodin kylmä ilmapiiri. Vanhemmat olivat kykenemättömiä osoittamaan lapsilleen rakkautta.

Prinssi kapinoi vanhempiensa viktoriaanista arvomaailmaa vastaan tanssimalla yökerhoissa läpi yön, juoden itsensä humalaan ja hurmaten naisia.

Keväällä 1917 Edvard ajautui elämänsä ensimmäisen vakavan tunnemyllerryksen pyörteisiin. Vähän yli vuoden jatkuneesta romanssista pariisilaisen kurtisaanin Marguerite Alibertin kanssa jäi muistoksi kasa rakkauskirjeitä.

Marguerite nousi myöhemmin julkisuuden valokeilaan murhattuaan egyptiläisen aviomiehensä. Edvard pelkäsi, että hänen naiselle lähettämänsä intiimit kirjeet tuotaisiin esiin suurta kohua aikaansaaneessa oikeudenkäynnissä.

Skandaalinkäryinen ensirakkaus antoi esimakua siitä, että kruunu ei istunut koskaan kovin tukevasti playboy-prinssin kutreilla.

Viettelijättären pauloissa

Nuoresta pitäen Edvard etsi rakkautta ja hyväksyntää itseään vanhemmista, usein naimisissa olevista naisista.

Rakkautta, jota hän ei koskaan saanut äidiltään.

Eräs pitkäaikaisimmista rakastetuista oli seurapiirirouva Freda Ward. Prinssi julisti Fredalle inhoavansa asemaansa kruununperijänä. Jäykkä hovietiketti ja seremoniat olivat hänen mielestään unettavan ikäviä.

Edvardin veli, Yorkin herttua Albert, avioitui vuonna 1923 Strathmoren jaarlin tyttären Elizabeth Bowes-Lyonin kanssa. Myös Edvardia patistettiin hankkimaan vaimo ja perillinen.

Paineet olivat kovat, sillä dynastian oli jatkuttava.

Silloisen rakastajattarensa Thelma Furnessin välityksellä Edvard tutustui alkuvuodesta 1931 amerikkalaiseen Wallis Simpsoniin ja tämän aviomieheen, varakkaaseen liikemieheen Ernest Simpsoniin.

Thelma oli kutsunut Edvardin ja Simpsonit kotiinsa viettämään viikonloppua.

Vielä ensi tapaamisella eivät romanttiset kipinät sinkoilleet prinssin ja hänen tulevan unelmiensa naisen välillä. Edvard ja Wallis liikkuivat kuitenkin samoissa piireissä, ja Simpsoneista tulikin vähitellen vakiovieraita prinssin maatilalla Fort Belvederessä.

Edvardin Wallisia kohtaan tuntema intohimo muuttui vähitellen kaikennieleväksi pakkomielteeksi, ja ennen pitkää Wallisin onnistui karkottaa kaikki muut naiset prinssin sydämestä.

Edvard piti Wallisia maailman ihmeellisimpänä naisena ja pommitti tätä yötä päivää kirjeillä ja puhelinsoitoilla.

Wallis puolestaan ei ollut rakastunut niinkään itse mieheen kuin tämän tarjoamaan makeaan elämään: luksuslomiin, muotiluomuksiin ja jalokiviin.

Wallis ei ollut suuren luokan kaunotar, mutta hänen silmiensä flirttaileva tuike herätti miehissä palavaa intohimoa.

Hän sai seurapiireissä maineen kohtalokkaana viettelijättärenä, noitana. Juoruiltiin jopa, että hän hypnotisoi heikkotahtoisen prinssin kiinalaisissa bordelleissa oppimillaan seksitempuilla.

Edvardin mielestä he olivat luodut toisilleen. Kirkolliset tahot ja kuninkaallinen perhe sen sijaan tuomitsivat jyrkästi kruununperijän suhteen vaatimattomista oloista lähtöisin olleeseen naiseen, jolla oli kaksi elossa olevaa aviomiestä.

Wallis myös nöyryytti Edvardia usein julkisesti. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että Wallis oli sadomasokistisia piirteitä saaneen suhteen hallitseva osapuoli.

Edvard tepsutti valtiattarensa perässä palvova katse silmissään kuin koiranpentu.

Kaksinaamaista peliä

Kun kuningas Yrjö V kuoli tammikuussa 1936, Edvard itki lohduttomasti. Halusipa tai ei, Edvardin oli nyt noustava valtaistuimelle, ja tulevaisuus pelotti. Edvard oli jo kauan tiedostanut olevansa täysin sopimaton kuninkaaksi, sillä hänellä ei ollut minkäänlaista velvollisuudentuntoa tai kiinnostusta valtiollisiin asioihin.

Kruunajaiset lähestyivät, ja Edvardista tuntui täysin mahdottomalta läpikäydä raskaita juhlallisuuksia ilman, että Wallis seisoisi hänen rinnallaan vaimona ja kuningattarena.

Simpsonien avioeroprosessi laitettiin vireille, mutta siitä huolimatta Wallis piti edelleen yhteyttä aviomieheensä. Hän pelasi kaksinaamaista peliä, ja käytti Edvardista pilkkanimeä Peter Pan.

Wallisin silmissä kuningas oli kuin kypsymätön pikkupoika, joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi.

Kun Wallis ilmoitti Edvardille haluavansa lopettaa heidän tuhoon tuomitun suhteensa, tämä uhkasi tehdä itsemurhan. Wallis tunsi olevansa ansassa. Päinvastoin kuin kuviteltiin, hän ei todennäköisesti haaveillut näkevänsä itseään kuningattarena.

Kuningas maanpaossa

Syksyn 1936 kuluessa Edvard oli tehnyt päätöksensä, eikä kukaan saanut häntä muuttamaan mieltään: hän luopuisi mieluummin kruunusta kuin Wallisista.

Edvardin mielestä pelkkä rakastajattaren rooli olisi loukannut hänen jumaloimansa naisen arvoa. Hän halusi Wallisin vaimokseen. Jos tähän ei suostuttaisi, hän ei epäröisi siirtää vallan valtikkaa veljelleen Albertille.

Ulkomaiden lehdistössä rakastavaisista oli jo pitkään revitelty mehukkaita otsikoita, mutta Britannian lehdistössä suhteesta vaiettiin lähes kriisin huipentumiseen saakka.

Tavallisilla englantilaisilla ei ollut aavistustakaan kuninkaallisten kulissien takaisesta kuohunnasta.

Kun totuus paljastui, rajut mielipide-erot repivät kansan kahtia. Edvardilla oli uskollinen kannattajajoukkonsa, mutta yleinen mielipide kääntyi häntä vastaan. Suurin syntipukki oli kuitenkin Wallis, joka oli ”varastanut” heidän hallitsijansa.

Pidettyään joulukuussa 1936 kuuluisan eropuheensa Edvard lähti seuraavana yönä synnyinmaastaan. Jopa tappouhkauksia saanut Wallis oli paennut jo ennen mediakohua Ranskaan.

Maanpakolaisuutta kesti heidän elämänsä loppuun saakka.

Kun Edvard ja Wallis vihittiin kesällä 1937, yksikään kuninkaallisen perheen jäsenistä ei osallistunut häihin. Häiden jälkeen heidät tunnettiin arvonimillä Windsorin herttua ja herttuatar.

Sodan aikana natsisympatioillaan pahaa verta herättänyt Edvard karkotettiin kansainyhteisön takapajulaan Bahaman kuvernööriksi. Sodan jälkeen Edvard ja Wallis perustivat kodin Pariisiin, josta käsin he viettivät juuretonta seurapiirijulkkisten elämää matkustellen Euroopan ja Yhdysvaltojen väliä.

Edvard kuoli kesäkuun 5. päivä vuonna 1972 kurkkusyöpään. Wallis eli tämän jälkeen vielä neljätoista vuotta Pariisin asunnossaan lähes täydellisessä yksinäisyydessä.

Kohti modernia monarkiaa

Edvard VIII oli poikkeuksellinen monarkki, sillä hän halusi kuninkaallisesta asemastaan huolimatta valita rakastettunsa ja kuunteli vain sydämensä ääntä.

Edvardin valitsema tie – henkilökohtaisen onnen asettaminen velvollisuuden edelle – kertoo paljon siitä, että kruunupäät eivät ole sen täydellisempiä tai virheettömämpiä kuin muutkaan kuolevaiset.

Edvardin lyhyen hallintokauden aikana myös tiedotusvälineiden suhtautuminen kuninkaallisiin alkoi muuttua. Maailman demokratisoituessa ne saattoivat nyt paitsi luoda myyttejä ja sankareita, myös murskata idolinsa.

Vaikka brittihovia 80 vuotta sitten ravistellut tragedia ehkä himmensi Englannin ja muiden Euroopan monarkkien yllä leijunutta tarunhohtoista mystiikkaa, Edvardin ja Wallisin tarinassa on edelleen ajatonta lumoa, joka saa uskomaan ikuiseen rakkauteen.

Kirjallisuus: Philip Ziegler: King Edward VIII; Windsorin herttuan muistelmat, suom. Eeva Kangasmaa. Anne Sebba: That Woman. The Life of Wallis Simpson, Duchess of Windsor. Gill Paul: Kuninkaallisia rakkaustarinoita, suom. Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen. Andrew Rose. The Prince, the Princess and the Perfect Murder.