Vuoden 1956 suurlakko oli suistaa Suomen kaaokseen – Poliisien konepistoolit olivat jo tulivalmiina

Yleislakko pysäytti Suomen maaliskuun 1. päivänä 1956. Vastavalittu tasavallan presidentti Urho Kekkonen astui virkaansa samana päivänä. Lakossa oli lähes puoli miljoonaa suomalaista.
Antero Raevuori
Yleinen historia 11.3.2017 11:00

Palkka- ja hintasäännöstelyn mahdollistanut valtalaki kaatuu vuoden 1955 lopussa. Maidon, voin ja juuston tuottajahinnat nousevat, vuokria korotetaan. Elinkustannukset nousevat kahdessa kuukaudessa seitsemän prosenttia.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK yrittää saada elintarvikkeiden hinnat laskemaan. Pääministeri Urho Kekkonen ei halua painostaa maataloustuottajia. Vain kahden äänen erolla hänen voitokseen päättyvän presidentinvaalin toinen kierros on vielä käymättä.

SAK vaatii tuntipalkkoihin 12 markan erilliskorotusta (6–10 prosenttia), mihin Suomen Työnantajain Keskusliitto STK ei suostu. Helmikuun 16. SAK:n valtuusto päättää turvautua yleislakkoon. Suurlakko alkaa maaliskuun 1. päivän aamuna kello kuusi.

Samalla kellonlyömällä aloittavat maanviljelijät Maataloustuottajain Keskusliiton MTK:n johdolla luovutuslakon.

Hiekkaa ja puuroa

Lakonalaisia töitä on myös katujen ja teiden kunnossapito. Kuitenkin lumet sulavat päivisin, öisin on pakkasta. Kadut ja ajoväylät ovat liukkaita. Helsingissä pääsee potkukelkalla maitokauppaan. Lauttasaaren silta on kuin luistinrata.

Tampereella oppikoululaiset hiekoittavat asematunnelin jälkeistä Puolimatkankadun jyrkkää ylämäkeä. Kiukustuneet lakkolaiset yrittävät käydä käsiksi. Koululaiset näyttävät pitkää nenää ja pinkaisevat pakoon.

Helsingissä asialla ovat teekkarit. Parempien perheiden rouvien havaitaan kantavan hiekkaa käsilaukuissaan. Lakossa olevat kaupungin työntekijät kiiruhtavat lakaisemaan hiekan pois jalkakäytäviltä.

Linja-autoasemilla mellakoidaan. Bussivuorojen ajaminen on lakonalaista työtä, jonka pitäisi olla sallittua linja-autojen omistajille. Lakkolaiset katsovat heidätkin rikkureiksi. Kuljettajia uhkaillaan ja kiskotaan väkisin ulos autoistaan suurimmissa kaupungeissa ja kauppaloissa.

Turussa lähtee parinsadan lakkolaisen joukko kaupungin rajalle pysäyttämään kaikki autot. Porissa tehdään samoin, niin myös Kotkassa. Kuljettajilla pitäisi olla lakkotoimikuntien myöntämät ajoluvat.

Matkustajat suuttuvat. Vihapuhetta sinkoilee puolin ja toisin. Lakkolaisia haukutaan roistoiksi ja kommunisteiksi. Rääväsuisimpia ovat naiset.

Tampereen linja-autoasemalla kireät tunnelmat laukeavat – kiitos poliisimestari Edvard Urjan. Hän on hurtin huumorin mies ja heiluttelee kädessään poliisilaitoksen ainoaa kovaäänistä: ”Pankaas ny äijät perkele meneen kotio puurolle taikka eukot vetelee teitä korville.”

Valta on vaihtunut. Väistyvä presidentti J. K. Paasikivi (oik.) ja uusi presidentti Urho Kekkonen (vas.) poistuvat eduskuntatalosta. © U. A. SAARINEN

Kädet lippaan

Tunteet kuumenevat myös bensa-asemilla. Polttoainetta saa jakaa vain lakkovapaisiin kuljetuksiin. Jakelukiellolla SAK pyrkii pysäyttämään yhteiskunnan rattaat.

Monet yrittävät itse tankata henkilöautonsa, joita on Suomessa vain runsaat 80 000. Lakkovahdit tekevät jäynää, nostavat kolmen miehen voimin autojen takapään ilmaan. Kaasupoljinta on turha painaa, koska lähes kaikki henkilöautot ovat takavetoisia.

Useampi rautakourapari tarvitaan tekemään sama temppu venäläisille ZIM-henkilöautoille. Ne on rekisteröity seitsemälle, ja koska taksit eivät kulje, ne ajavat yleensä täysinä.

Helsingissä sadat lakkolaiset tunkeutuvat Esson bensiiniasemalle Mannerheimintiellä lähellä Messuhallia. Poliisit yrittävät poistaa heidät, mutta lakkolaiset heittelevät jäänkimpaleita. Aseina ovat myös laudanpätkät – naulattomat tosin. Vasta ratsupoliisien tulo rauhoittaa tilanteen.

Oulussa lakkolaiset pysyvät linja-autoasemalla, vaikka poliisit kehottavat poistumaan. Kun he alkavat hajottaa joukkoa, se alkaa laulaa Maamme-laulua. Konstaapelit ottavat asennon ja vievät käden lippaan. Virkasäännön mukaan Maamme-laulua on kunnioitettava. Lakkolaiset nauravat.

Lakkolaiset esittelivät joukkovoimaansa Tampereen Hämeenkadulla. © staf

Konepistooli tulivalmiina

Kuopiossa lakkolaiset häiritsevät torikauppaa. Nyrkit heiluvat, samoin poliisien pamput. Varsin monella on illalla silmän alla sievä sinimusta pallukka. Poliisilaitoksen päivystäjä saa puhelinsoiton: ”Komisario Martikainen voi ruveta keräämään lautoja ruumisarkkuaan varten.”

Jyväskylässä lakkolaiset pysäyttävät linja-autoja. Johtava komisario kehottaa joukkoa hajaantumaan, mutta kun se ei tottele, hän käskee yhtä alaistaan asettamaan konepistoolin tulivalmiiksi. Käsky tehoaa.

Turussa lakkolaiset ovat havainneet, että Länsi-Suomen Osuusteurastamolla työskentelee rikkureita. Se pitää estää. Paikalla kerääntyy parisen tuhatta ihmistä. Yksi ratsupoliisi putoaa hevosen selästä, lakkolaiset pieksävät hänet.

Voileipä ja yksi pilsneri

Alko on lakossa. Väkeviä ei myydä edes ravintoloissa. Pilsneriä toki tarjoillaan, mutta vain kaksi pulloa asiakasta kohti, ja vasta kun lämmin ruoka on pöydässä. Yhtä pilsneripulloa enempää ei pelkän voileivän tilaaja saa.

Juopuneita on vähän, poliisiputkissa on lähes tyhjää. Joku pimeän pullon ostanut sentään kuorsaa nurkissa.

Lakon piiriin ei kuulu elintarviketeollisuus, muu teollisuus lähes kokonaan. Leipää pitää sentään lakkolaisenkin pöydässä olla. MTK:n luovutuslakko pitää – lihaa ja viljaa ei jaella. Maitoa kaadetaan näyttävästi maahan.

Hiihtolomalaiset eivät pääse palaamaan. Junat eivät liiku, linja-autot kulkevat miten sattuu. Joidenkin koulujen rehtorit antavat armon käydä oikeudesta. Jälki-istuntoa ei tule, jos on esittää ylivoimainen syy, miksi ei ajoissa palaa pulpettiinsa.

Vaikka Lappeenranta on suuri varuskuntakaupunki, ei sen kaduilla näy iltalomalaisia. Lakkolaiset alkavat epäillä, että armeija tulee tuota pikaa poliisien avuksi. Luulo on väärä: sotaväkeen maan hallitus turvautuu vain, jos hallituksen asema on uhattuna.

Maaliskuun 16. päivänä SAK järjestää suurmarssit, jotka alkavat eri puolilla maata kello 13. Niihin osallistuu lähes 150 000 lakkolaista. Helsingin suurtorille kokoontuu useita kymmeniä tuhansia ihmisiä. Puheen pitää SAK:n puheenjohtaja Eero Antikainen. Järjestys säilyy hyvänä.

SAK:n puheenjohtaja Eero Antikainen piti puheen lakkolaisille Helsingin suurtorilla.  © leo kosonen

Bensiinipumput olivat lakon aikana tarkan poliisivalvonnan alaisina.© OM-arkisto

Tieto ei kulje

Kaksi päivää ennen kuin suurlakko päättyy, syntyy jälleen Jyväskylässä vaarallinen tilanne. Lakkolaiset yrittävät estää kaikki lähdöt linja-autoasemalta. Kun eräs heistä pidätetään, muut vapauttavat hänet väkisin. Poliisit käyttävät patukoita, lakkolaiset nyrkkejä ja keppejä. Johtava komisario heiluttelee kaasupistoolia, ja poliisit ottavat konepistoolit esiin. Lakkolaiset hajaantuvat.

Tarkempia tietoja ei mellakoista saada, sillä sanomalehdet eivät ilmesty. SAK julkaisee kuitenkin koko lakon ajan Palkkatyöläinen-lehteä. Suomen Tietotoimisto STT jatkaa radiossa uutistoimintaansa normaalisti.

Suurimmat päivälehdet ripustavat toimitustensa ikkunoihin käsinkirjoitettuja uutisliuskoja. Niihin kuuluu myös Kauppalehden tärkeä uutinen Hollywoodista: ”Radioyhtiö NBC aikoo esittää televisiossa elokuvan keisarileikkauksesta.” Vain osa suomalaisista tietää toistaiseksi, mikä on televisio.

Posti ei kulje. Abiturientit jännittävät, koska ylioppilaskirjoitukset lähestyvät. Tehtävät ylioppilaslautakunta lähettää postitse kouluille. Loppuuko lakko ennen kirjoitusten alkua?

Suurlakko päättyy

Maaliskuun 18. päivänä pääministeri Karl-August Fagerholm jättää keskusjärjestöille sopimusehdotuksen lakon lopettamisesta. Jos siihen ei suostuta, hallitus tulee jättämään eronpyyntönsä.

STK:n työvaliokunnassa ehdotus hyväksytään äänin 8–4. SAK:n äänestyksessä se saa puolelleen yhden äänen enemmistön. Lakko päättyy 20. maaliskuuta kello kuusi aamulla.

Palkkoja korotetaan SAK:n vaatimat 12 markkaa tunnilta. Ilo ja hyöty jäävät lyhytaikaiseksi. Palkankorotus nostaa hintoja, inflaatio voimistuu. Palkkojen ostovoima putoaa nopeasti lakkoa edeltäneelle tasolle.

Yli 300 lakkolaista saa oikeudessa syyteet mellakoinnista, ilkivallasta ja poliisien väkivaltaisesta vastustamisesta. Tuomiot ovat pääosin ehdollisia, mutta Turussa kovimman päälle: 18 tuomiota kapinasta. Ankarin on vuosi ja neljä kuukautta kuritushuonetta. Helsingissä raastuvanoikeus langettaa 26 henkilölle ehdottoman vankilatuomion väkivaltaisesta mellakoinnista bensiiniasemilla.

Armahduslain perusteella presidentti Urho Kekkonen armahtaa useimmat tuomitut parin vankeuskuukauden jälkeen.

Keskeisimmät lähteet:Tomi Mertanen: Yleislakko 1956, Johannes Virolainen: Yhden äänen presidentti