Huuhkajien valmentaja Markku Kanerva katsoo jopa neljä ottelua päivässä

Jalkapallon lopputurnaukseen pääseminen on ollut Suomen maajoukkueelle ja joukkueen faneille lähes pakkomielteinen tavoite jo vuosikymmeniä.

Valmentajina siihen eivät ole kyenneet arvostetut huippuvalmentajat, tanskalainen Richard Möller Nielsen tai britti Roy Hodgson, eivät myöskään parhaat kotimaiset voimat Antti Muurisesta Mixu Paatelaiseen.

Surkean menestyksen takia maajoukkueen päävalmentajasta on tullut likasanko, jonka niskaan fanit ja media oksentavat pettymyksensä, kun karsinnat toisensa jälkeen päättyvät mahalaskuun.

Niin on käynyt jälleen. Suomi hävisi maaliskuun lopussa Turkille ja on saavuttanut MM-karsinnan puolivälissä ainoastaan yhden pisteen. Katse on jälleen kerran siirrettävä seuraaviin karsintoihin ja vuoden 2020 EM-lopputurnaukseen.

Kaksi kertaa aiemmin maajoukkueen väliaikaisena päävalmentajana toiminut Markku Kanerva, 53, sai tilaisuutensa, kun ruotsalainen Hans Backe sai potkut joulukuussa 2016.

Kanervalla on nyt kolmivuotinen sopimus, minkä aikana tuo utuinen lopputurnaushaave olisi muutettava lihaksi ja vereksi.

”Pyrin toteuttamaan jokaisen suomalaisen unelman, siis viemään joukkueen arvokisoihin, ja uskon siihen täysin. Jos en uskoisi, miksi tekisin tätä työtä?” Kanerva kysyy.

Kritiikki ei pelota

Oli aika, jolloin Suomella oli jalkapallossa kultainen sukupolvi. Sen parhaita edustajia olivat Jari Litmanen, Sami Hyypiä, Antti Niemi, Mixu Paatelainen, Jonatan Johansson ja Joonas Kolkka. Tuolloin suomalaisia pelasi paljon Euroopan huippusarjoista.

Pääsy MM- tai EM-kisoihin ei kuitenkaan onnistunut silloin, joten miten ihmeessä se onnistuisi nyt, kun meillä on vain yksi vakituisesti Euroopan kärkisarjoissa pelaava, Italian liigan Chievon Perparim Hetemaj?

”Monen mielestä tämä on mission impossible, mahdoton tehtävä, mutta minä ja tiimini emme ajattele niin. Sama ajatus on iskostettava pelaajiemme mieliin. Pelaajien tahtotila on ykkösasia. Sen päälle on saatava oikeat pelilliset reimarit, joita minun on tiimini kanssa optimoitava. Se on se tie”, Markku Kanerva sanoo järkähtämättömästi.

Jokainen unelman romuttanut päävalmentaja on saanut valtavasti kritiikkiä mediassa ja fanien keskuudessa. Se ei Kanervaa pelota.

”Kritiikin kanssa on osattava elää, pelaajatkin ovat saaneet shittiä. Olen sanonut heille, että pään on pysyttävä kylmänä, on oltava kärsivällisiä ja keskityttävä oleelliseen. Tuskastua ei saa, koska silloin joukkueen henki alkaa kärsiä ja sitten olemme heikoilla jäillä.”

Kanerva näkee silti päävalmentajan työn enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.

”On tämä varmaan epäkiitollisin pesti, mitä Suomesta löytyy. Odotukset ovat aina kovat, mutta tykkään haasteista. Haluan kokea sen saman fiiliksen, minkä koin 2008, kun pääsimme 21-vuotiaiden kanssa EM-lopputurnaukseen. Siinä valtavassa tunnekuohussa on se kipinä, joka minua motivoi.”

Teknologia isona apuna

Ystävyysottelu Marokkoa vastaan Arabiemiirikuntien Al-Ainissa tammikuussa oli Markku Kanervan päävalmentajauran tulikaste. Suomi voitti 1-0. © Jussi Eskola

Markku Kanervalla on edessään valtava työsarka: Uudistaako joukkuetta vai mennäkö ”peruspermanentilla”? Ketkä noin 40:stä isossa ringissä olevasta pelaajasta ovat niitä, jotka pystyvät toteuttamaan pelaamisen visiota, joka Kanervalla on päässään?

Työkaluja ratkaisujen ja analyysien tekoon päävalmentajalta ei puutu.

Kanervan työhuone Palloliiton toimistolla on pieni ikkunaton koppi. Isoa huonetta ei tarvita, koska kaiken ydin on työpöydällä: tietokone. Koneelta hän näkee Instat-sovelluksen avulla jokaisen pelaajansa jokaisen liikkeen kaikista otteluista.

Katsomme Instatista esimerkkinä Joel Pohjanpalon kaksinkamppailut kauden Bundesliiga-peleistä. Ne löytyvät yksittäisinä klippeinä nappia painamalla.

Valmentaminen on teknologian ansiosta muuttunut rajusti.

”Valmentajan työssä on paljon muutakin kuin se, mitä kentällä tehdään. Kun teen ottelusta vaikkapa 20 klippiä jokaiselle pelaajalle, se on melkein 400 klippiä. Jos haluaa, näihin analyyseihin saa uppoamaan loputtomasti aikaa. On pystyttävä suodattamaan oleellinen, muuten tähän uppoaa kokonaan.”

Toinen tärkeä osa työtä on pelien katsominen.

”Pelejä tulee televisiosta koko ajan. Vaikka olisi kuukausien tauko maaotteluista, on seurattava jatkuvasti jokaista pelaajaa ja kerättävä dataa heidän peleistään. Minun on tiedettävä, missä vireessä pelaajat ovat.”

Työnarkomaniaa

Markku Kanerva katsoo parhaimmillaan – tai pahimmillaan – neljä ottelua päivässä. Hän seuraa tiiviisti suosikkijoukkuettaan Arsenalia ja sellaisia joukkueita, joiden pelitavassa on jotakin poikkeavaa. Aivot raksuttavat samalla koko ajan, keräävät uusia ideoita pelitapaan ja työstävät pieniä pelillisiä nyansseja.

Taitaa olla niin, että Kanerva on työnarkomaani.

”Välillä pitäisi irtautua, mutta se on vaan niin perhanan vaikeaa. Näitä pelejä on niin paljon, joka päivä. Usein mietin, että nyt luen kirjaa tai katson jonkun leffan, mutta kovin usein aika lipeää futikseen. Mietin, että vähän vilkaisen tuota peliä, mutta ei niitä voi oikein kesken jättää. Kyllä tämä on 24/7-hommaa.”

Aikoinaan tehtiin tutkimus eri ammattiryhmien avioerotilastoista. Urheiluvalmentajat olivat kärkisijoilla. Koska Kanerva tuntuu ainakin henkisellä tasolla olevan koko ajan töissä, onko vaimo pysynyt miehen matkassa?

”Olemme olleet yhdessä vuodesta 1985, jolloin pelasin vielä itse HJK:ssa. Vaimo on kulkenut mukana koko matkan. Jossain vaiheessa oli toive, että kun pelaaminen loppuu, jäisi enemmän yhteistä aikaa, mutta tämä valmentaminen vei minut heti.”

Kanervan vaimo on lentoemäntä, joten hänkin on paljon poissa kotoa. Yhteistäkin aikaa silti löytyy.

”Vuosien varrella on toki ollut miettimistä, kuka perheessä hoitaa mitäkin asioita. Kun yhteistä aikaa on, yritämme keksiä pieniä juttuja, käymme leffassa ja ravintolassa sekä teemme kävelylenkkejä – ei ehkä kovin romanttisen ja eksoottisen kuuloista.”

Voisi kuvitella, että Markku Kanerva on niin kiinni työssään, ettei aikaa kotiasioiden hoitamiselle voi jäädä.

”Kyllä minä tiskaan astioita, imuroin ja pesen vessanpönttöjä. Joskus kuittasin vaimolle, että mitä luulet, kuinka moni A-maajoukkuevalmentaja tekee tämmöisiä kotihommia? Hän kuittasi takaisin, että niillä onkin varaa hankkia siivooja.”

Markku Kanerva on mainettaan värikkäämpi

”Toivottavasti pääsemme samaan tilanteeseen kuin Jari Litmasen ja kumppaneiden kultaisen sukupolven aikana, jolloin meillä oli paljon vakituisesti pelaavia pelaajia Euroopan Top 5 -huippusarjoissa. Peliaika on se tärkein”, Markku Kanerva sanoo.

Kanervasta on usein kirjoitettu, että hän on hajuton, mauton ja väritön. Mielikuva on väärä.

Hän ottaa elämän vakavasti, mutta ei liian vakavasti. Analyyttinen ja pohdiskeleva mies toki on, mutta vähän väliä häneltä irtoaa vitsi ja ilmoille pulppuaa rentoutunut nauru. Näin käy kun puheeksi otetaan 12-vuotinen Palloliiton pesti. Eikö tuollaisessa ajassa jo laitostu?

”Toivottavasti en ole laitostunut, olen mielestäni pysynyt vireänä. Ja kai se jotakin kertoo, että minut on haluttu pitää täällä.”

Jos nauru irtoaa herkästi, niin myös pinna palaa nopeasti – vaikka Kanervaa pidetäänkin rauhallisuuden perikuvana. Hyvä esimerkki löytyy Islantia vastaan lokakuussa pelatusta MM-karsintaottelusta, jossa päävalmentajalta meni pesäpallon kokoinen herne nenään tuomarityöskentelyn takia. Suomi hävisi ottelun 2–3.

”Pelin jälkeen paukutin erotuomarien ovea ja kävin todella kuumana. Ihme, ettei minulle tullut mitään sanktioita. Epäoikeudenmukaisuudet pistävät vihaksi. Välinpitämättömät ihmiset ärsyttävät minua ylipäätään. ”

Kolme toivomusta

Markku Kanerva tuntuu olevan tiedostava ja oikeudenmukainen mies. Jos hänen työpöydälleen nyt ilmestyisi lampun henki, toiveet olisivat isoja.

”Kuulostaa erittäin lattealta, mutta toivon maailmanrauhaa, totta hemmetissä. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka joutuvat kärsimään syyttä suotta. Sodat ovat juuri sitä välinpitämättömyyttä ja ihmisten itsekkyyttä, josta en pidä.”

Lisäksi hän toivoo terveyttä kaikille läheisilleen. Lähipiirissä on ollut yllättäviä ja ikäviä tapauksia.

”Kunpa löydettäisiin syövät poistava lääke. On niin traagista nähdä esimerkiksi pienten lasten sairastuvan.”

Yksi toive sentään säästyy jalkapalloilullekin.

”Arvokisoihin pääsy ja siellä menestyminen olisi yksi toive. Kyllä minä haluaisin viedä Suomen arvokisoihin ja olla voittamassa Euroopan mestaruuden.”

Eikö toivelistalla ole lainkaan hänen suosikkijoukkueensa Arsenalin Valioliiga-mestaruus?

”Ei kai lampun henkikään nyt ihan mahdottomia voi toteuttaa.”

Lue myös:

Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio: ”On realismia hakea talviolympialaisia Suomeen”

 Näin Shefki Kuqi loi näyttävän uran jalkapalloilijana ja ryhtyi sitten valmentajaksi