Kaksikielinen koulu on lainsuojaton – Laki kieltää yhteisopetuksen

Lähes kaksi miljoonaa suomalaista asuu kaksikielisessä kunnassa. Silti on harvinaista, että suomen- ja ruotsinkielinen oppilas koskaan kohtaavat välitunnilla tai koulun käytävillä, luokkahuoneesta puhumattakaan. Kaksikielinen koulu on näissä oloissa mahdoton ajatus. Laki velvoittaa kuntia järjestämään opetuksen erikseen molemmille kieliryhmille.

Ruotsin kieli nauttii lain suomaa erityisasemaa. Suomessa voi olla kaksikielinen koulu, jossa opetus annetaan suomeksi ja ranskaksi. Mutta suomen- ja ruotsinkielillä toimiva koulu on kielletty. Koulujen väliin pystytetty kielimuuri on niin paksu, että edes opettajat eivät mielellään kiipeä sen yli.

Viime vuosina joissain kunnissa on lähdetty purkamaan kielimuuria. Porvoossa ja Sipoossa on toteutettu hankkeita, joissa eri kieliryhmien koulut toimivat saman rakennuksen eri siivissä. Oppilailla on lupa keskustella keskenään välitunnilla.

Kaikkein pisimmälle kaksikielinen opetus on viety Pohjanmaalla, pienessä Pedersören kunnassa.

Kaksikielinen Edsevön malli

Pedersöre on pieni 11 000 asukkaan kunta Pietarsaaren kyljessä, keskellä ruotsinkielistä rannikkoa. Peräti 90 prosenttia pedersöreläisistä puhuu äidinkielenään ruotsia.

Täällä toimii Edsevön koulu, jossa saman katon alla toimivat sekä suomen- että ruotsinkielinen koulu. Osa opetuksesta järjestetään yhteisvoimin. Musiikin- ja liikunnantunnit annetaan kahdella kielellä.

”Siinä pitää olla kaksi opettajaa, että homma toimii. Molemmilta kouluilta on oma opettaja”, suomenkielisen koulun rehtori Mika Järvinen selventää.

Koulun kuoro on kaksikielinen, samoin koulujenvälisiin kisoihin osallistuvat urheilujoukkueet. Yksikielisessä koulussa urheilu ja musiikki erottavat ”meidän” kulttuurimme ”muiden” kulttuurista. Edsevössä asetelma on käännetty päinvastoin: urheilu ja musiikki toimivat liisterinä kahden kulttuurin välillä.

”Ajatus on, että päästään nauttimaan myös sen toisen kulttuurin hyvistä puolista”, Järvinen sanoo.

Edsevön mallia on kehitetty 90-luvun puolivälistä lähtien. Mika Järvinen korostaa, ettei kyse ole kielikylvystä, jossa vierasta kieltä vahvistetaan systemaattisesti.

”Meidän toimintamme perustuu pikemminkin kielisuihkupedagogiaan. Lapselle annetaan mahdollisuus vahvistaa toista kieltä. Mutta se ei ole meidän ykköstavoitteemme. Tärkeää on kaikki muu, mikä tästä syntyy. Uskon, että koulun kautta lapset oppivat huomaamaan, että yhteistyöllä saadaan isoja asioita aikaan.”

Edsevö on Suomen oloissa harvinainen koulu. Sen tarkoitus on opettaa lapsille, mitä aito kaksikielinen kulttuuri voi tarkoittaa. Yhteistyö jatkuu myös oppituntien jälkeen. Suomen- ja ruotsinkielisillä kouluilla on yhteinen oppilaskunta ja oppilaskunnan hallitus. Myös koulun johtokunta on yhteinen – ja kaksikielinen.

Parinkymmenen vuoden aikana malli on saanut paljon kiitosta oppilailta ja vanhemmilta.

”Me olemme tosi ylpeitä tästä meidän mallista”, Mika Järvinen sanoo.

Uhattu olo

Edsevön koulukokeilu ei olisi ollut mahdollista ilman kuntapäättäjien tukea. Paikallinen RKP:läinen ääniharava Greger Forsblom myöntää, että onnistumisen taustalla vaikuttaa ruotsinkielen vahva asema Pedersöressä.

”Meillä ruotsinkieliset eivät tunne itseään uhatuksi. Ruotsinkielisyys on täällä vahvaa. Täällä tehdään yhteistyötä ilman, että kukaan joutuu uhraamaan omaa kulttuuriaan. Se on tärkeää.”

Forsblomin mielestä on tärkeää, että kaksikielinen kouluympäristö rakennetaan niin, että koulussa on suunnilleen yhtä paljon oppilaita kummastakin kieliryhmästä. Edsevössä tavoite on toteutunut.

”Kun on vahva suomenkielinen kunta, jossa on pieni ruotsinkielinen vähemmistö, se identiteetti hukkuu helposti. Meillä ei ole sitä vaaraa.”

Forsblom pitää Edsevön koulumallia ennen kaikkea paikallisena kokeiluna, jota ei ole haluttu lähteä markkinoimaan muihin kaksikielisiin kuntiin. Valtakunnallinen kielipolitiikka on peli, jossa pienellä kunnalla olisi vähän voitettavaa.

Muualla Suomessa kaksikielinen koulu on aihe, josta kyllä puhutaan. Jo kuusi vuotta sitten Helsingin Sanomat teki kyselyn, jonka mukaan enemmistö pääkaupunkiseudun vanhemmista olisi valmis laittamaan lapsensa kaksikieliseen kouluun. Keskustelu ei kuitenkaan ole edennyt toiminnan tasolle. Helsingin Jätkäsaaressa kaksikielinen koulu oli suunnitelmissa vielä viime syksyyn asti. Hanke kaatui opetuslautakunnan ruotsinkielisen jaoston tekniseen tyrmäykseen.

Muuallakin kaksikielinen koulu on törmännyt seinään. Loviisassa palloteltiin peräti kuusi vuotta ajatusta Suomen ensimmäisestä kaksikielisestä lukiosta. Sielläkin projekti törmäsi ruotsinkielisten vastustukseen.

Kenen etu?

Mikä oikeastaan on se ruotsinkielisen kielivähemmistön kokema uhkakuva, joka vaatii eristäytymään?

Yksi vastaus tulee Magma-ajatushautomon tuoreesta raportista, jonka mukaan vahva ruotsinkielinen kulttuuri on keskittynyt meillä Pohjanmaan rannikolle. Esimerkiksi Helsingissä vain 20–35 prosenttia ruotsinkielisistä lapsista tulee yksikielisestä perheestä. Enemmistö lapsista ja nuorista puhuu siis kaveripiirissään ja kotona sekä suomea että ruotsia. Näille perheille koulu on viimeinen linnake, joka takaa sen vahvan ruotsinkielisen identiteetin, jota koti ei kykene antamaan.

Ironista kyllä edes jykevän kielimuurin taakse asemoitu koululaitos ei voi estää ihmistä rakastumasta. Moni kaksikielinen menee aikuisena naimisiin ja hankkii lapsia suomenkielisten kanssa. Hufvudstadsbladetin pääkirjoitustoimittaja Susanna Ginman kysyi viime helmikuussa, onko jäykkä erottelu suomen- ja ruotsinkielisiin kouluihin enää tätä päivää – tai ylipäätään lapsen edun mukaista. Yhä useamman lapsen identiteetti kun ei ole ruotsinkielinen, vaan kaksikielinen.

Ehkä keskustelu kaksikielisestä koulusta pysyy esillä kuntapäättäjien pöydissä. Sote-uudistuksen ja maakuntien myötä kunnat voivat keskittyä yhä enemmän kouluun ja kulttuuriin. Kaksikielisessä Vaasassa aihe oli suosittu kevään kuntavaaleissa. Vasabladetin ehdokastestissä jopa 76 prosenttia ehdokkaista kannatti  kaksikielisiä kouluja.

Yhdessä puolueessa kannatus oli erityisen alhaista. Vain 16 prosenttia Vaasan RKP:n ehdokkaista suhtautui kaksikieliseen kouluun myönteisesti.

Lue myös:

Koulujen kaksikielisyys – räjähdysherkkä poliittinen ruutitynnyri