Eukonkannosta kisataan taas, mutta tiedätkö, kuka ensimmäisenä kantoi eukkoaan?

Viikonloppuna Sonkajärvellä kisataan eukonkannon mestaruudesta. Mutta kuka keksi ensimmäisenä kantaa eukkoa?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Eukonkannon MM-kisat tunnetaan ympäri maailmaa.

Viikonloppuna Sonkajärvellä kisataan eukonkannon mestaruudesta. Mutta kuka keksi ensimmäisenä kantaa eukkoa?
(Päivitetty: )
Teksti:
Milla Ollikainen

Olihan se aivan älytön idea. Kylällä sille naureskeltiin.

Kesällä 1992 Sonkajärven pitäjämarkkinoilla oli uusi vetonaula: eukonkantokisat. Kaikenlaista oli kylätapahtuman elävöittämiseksi jo kokeiltu, oli ollut vahvin mies -kilpailuja ja letunpaistomaratoneja.

Eukonkantokisan idea syntyi paikkakunnalla perimätietona kulkeneesta rosvotarinasta. Järjestäjät eivät itsekään uskoneet tapahtuman elävän pitkään.

Kuten tunnettua, toisin kävi. Eukonkannon MM-kisat tunnetaan ympäri maailmaa, ja ne ovat jo osa kansainvälistä Suomi-kuvaa. Neljäntuhannen asukkaan pohjoissavolaiseen kuntaan matkusti viime vuonna kilpailijoita kolmestatoista maasta, muun muassa Japanista, Meksikosta, Sri Lankasta ja Australiasta. Kävijöitä tapahtumassa oli kymmenentuhatta.

Kilpailusta on kehittynyt eräänlainen urheilulaji, jossa on omat sääntönsä ja tekniikkansa. Virolaisten keksimä kantotyyli on todettu tehokkaimmaksi, ja sillä kisat on usein voitettu.

Itse eukonkantamisen keksivät kuitenkin sonkajärveläiset – onhan siitä todisteena rosvo-Ronkaisen tarina.

Tai näin he itse haluavat uskoa.

Hankala eukko

Herkkäsieluisella Herman ”Herkko” Ronkaisella oli ongelma: ihan hirveä vaimo, jolle mikään ei riittänyt.

Ronkainen alkoi viihtyä metsäreissuillaan yhä pitempään ja otti tavakseen jakaa omastaan hädänalaisille. Kun vaimo sai tämän tietoonsa, hän alkoi hutkia Ronkaista luudalla. Silloin Herkon mitta täyttyi ja hän kantoi vaimon kauas metsään.

Kun vaimo palasi metsästä, hänelle oli sauna lämmitettynä ja soppa liedellä. Mutta Herkko oli lähtenyt lopullisesti. Hän eleli metsissä ja ympärilleen keräämänsä rosvojoukon kanssa ryöväsi kyliä mutta myös auttoi köyhiä.

Tämä tarina löytyy Eukonkannon MM-kisojen nettisivuilta. Se saattaa olla totta tai saattaa olla olemattakin, riippuu keneltä kysytään.

Eukonkantokisojen idean isä on Sonkajärven kulttuurisihteeri Eero Pitkänen. Pitkäseltä on turha kysyä, mikä rosvo-Ronkaisen tarinassa on totta.

Sonkajärven paikallishistoriaa kerännyt Anja Mähönen on kuitenkin vakuuttunut Herman Ronkaisen tarinasta. Hän kertoo kuulleensa Ronkais-tarinoita vanhoilta ihmisiltä vuosikymmeniä sitten.

”Ei ne oo keksittyjä juttuja. Mutta pikkusen fiktiota on lisätty”, Mähönen myöntää.

Tarinoissa kerrotaan esimerkiksi, että rosvojoukko kantoi mukaansa nuoria naisia. Itä-Suomen yliopiston historian professori Kimmo Katajala on kuitenkin todennut, että vaikka metsärosvoja todella liikkui Suomessa ja Ylä-Savossakin 1800-luvulla, he eivät ottaneet mukaansa ihmisiä.

Tarinoiden Ronkainen on siinä mielessä perinteinen suomalainen mies, että henkisesti vahvan naisen edessä hän kokee parhaaksi vaieta ja paeta ja turvautuu lopulta voimakeinoihin, kun ei muutakaan keksi.

Tätä analyysiä voi pitää stereotyyppisenä, mutta sitä on kyllä alkuperäinen tarinakin.

Mikään alkuperäinen The Eukonkantaja tämä herkkis-Ronkainen ei nimittäin ole.

Naisia on nimittäin kannettu ennenkin.

Viikingit kantoivat naisia yli tuhat vuotta ennen sonkajärveläisiä. © Jussi Jääskeläinen

Laji leviää

Eukonkannon MM-kisoista ovat vuosien varrella tehneet useita juttuja sellaisetkin mediajätit kuin CNN, BBC ja ABC. Uutispätkät hulluista suomalaisista ovat poikineet vastaavanlaisia kilpailuja muun muassa Australiaan, Yhdysvaltoihin ja jopa Intiaan.

Englannissa lajiin tarttui tapahtumatuottaja Robert McCaffrey. Ensimmäinen The UK Wife Carrying Race pidettiin Dorkingin kaupungissa vuonna 2008. Osallistujapareja oli kolme.

Dorkingin kisa järjestetään aina maaliskuussa. Tänä vuonna pareja oli mukana 23, ja voittajat nähtäneen kilparadalla myös Sonkajärvellä.

Puitteiltaan englantilaisten kisa on paljon vaatimattomampi kuin meidän virallinen MM-kisamme isoine katsomoineen ja vesialtaineen. Englannissa rata koostuu käytännössä saviselle niitylle esteiksi asetelluista heinäpaaleista, ja vesiesteen virkaa toimittaa yleisö, joka tyhjentää ämpärit ja vesipyssyt kilpailijoiden niskaan.

Palkinnotkin ovat mukavan kotikutoisia; esimerkiksi kilpailun raskaimman eukon kantaja saa palkinnoksi paunan eli puolisen kiloa makkaraa, ja vanhin kantaja purkilliset sardiineja ja herneitä. Tänä vuonna jälkimmäisen pokkasi McCaffrey itse.

Kisojen taustatarinaksi on kuitenkin napattu yksi Euroopan historian tunnetuista kiinnekohdista.

”Urheat” viikingit

Kahdeksas kesäkuuta vuonna 793 viikingit nousivat maihin Koillis-Englannin rannikolla sijaitsevalle Lindisfarnen saarelle, jossa sijaitsi luostari ja englantilaisille tärkeän pyhimyksen, Pyhän Cuthbertin hauta.

Viikingit ryöstivät kirkon aarteet, tappoivat munkkeja ja veivät heitä myös kahleissa mukanaan.

Tapahtumaa pidettiin pitkään viikinkiajan alkuna Britanniassa, vaikka ensimmäinen väkivaltainen kahakka oli tapahtunut jo vuosia aiemmin.

Ryöstöretkien taktiikka oli karu: nopeasti veneillä maihin, miehet rantaan ja juoksujalkaa kylään puolustuskyvyttömien ihmisten kimppuun. Kyliä ryövättiin ja hävitettiin, ja myös ihmiset kelpasivat ryöstösaaliiksi. Orjiksi vietyjen brittien jälki näkyy muun muassa Islannin geeniperimässä.

”Varmaksi sitä ei tietenkään tiedetä, mutta voisi kuvitella, että naisia vietiin myös vaimoiksi”, sanoo viikin-kien jälkiä Suomessa tutkinut Joonas Ahola.

Viikingit siis kantoivat naisia yli tuhat vuotta ennen Sonkajärven Ronkaista.

Ahola muistuttaa, että kaikki viikingit eivät suinkaan olleet väkivaltaisia urpoja. Tässäkin tapauksessa marginaalijoukko on onnistunut pilaamaan koko porukan maineen.

Englannin eukonkantokisoista kertovissa lehtijutuissa Lindisfarnen tarina on hiukan muuntunut historiankirjojen tiedoista. Niiden mukaan pyhällä saarella kärsimään joutuivat nimenomaan munkit. Lehtijutuissa taas kerrotaan, että luostarista kannettiin ulos naisia tai että Lindisfarnesta ryöstettiin paikallisten miesten vaimot.

Tarinaa lienee höystetty vaimonkantokisan tarpeisiin. Lisäksi kisapaikka Dorking ei sijaitse Lindisfarnessa päinkään vaan Lontoon lounaispuolella Etelä-Englannissa.

Eurooppakin kannettiin

Jos eukonkannoksi lasketaan naisenryöstö, niin sopiva taustatarina löytyisi varmasti mistä päin maailmaa tahansa.

Esimerkiksi kreikkalaisessa mytologiassa eukon kantaminen liittyy Euroopan syntyyn. Maanosamme on saanut nimensä myytistä, jossa itsensä häräksi muuttanut Zeus kantoi Europa-neidon Foinikiasta Kreetan saarelle.

Vieläkin tunnetumpi lienee tarina Zeuksen tyttären Helenan ryöstöstä, joka johti Troijan sotaan.

Myös omassa myyttisessä Kalevalassamme naisenryöstötarinoita on useita: Lemminkäinen ryöstää Kyllikin ja Ilmarinen Pohjolan tyttären.

Englannin tämän hetken vanhin eukonkantaja Robert McCaffrey huomauttaa, että jos aivan alkuperäisiä eukonkantajia ryhdyttäisiin jäljittämään, päädyttäisiin luultavasti luolamiehiin.

Naisen kantamisen historia lienee siis yhtä pitkä kuin ihmisen historia. Suurin osa siitä on vastenmielisen väkivaltaista kertomaa – eikä se ole edelleenkään kokonaan jäänyt historiaan.

Voiko siis yksikään sukupuoltaan ja arvoaan kunnioittava nainen osallistua eukonkantokisoihin?

Naisten rooli

Itä-Suomen yliopiston maaseutumaantieteen dosentti ja feministisen maantieteen tutkija Maarit Sireni on käyttänyt Sonkajärven kisoja esimerkkinä siitä, miten maaseudulla erilaiset tapahtumat perustuvat yhä stereotyyppisiin käsityksiin mieheydestä ja naiseudesta.

On myös vaikea uskoa, että Sonkajärven kisat muuttuisivat nimeltään poliittisesti korrektimmaksi, esimerkiksi ”Naisoletetun kantamisen MM-kilpailuiksi”.

Vaikka Sireni suhtautuu eukonkantoon leikkimielellä, niiden yhteydessä voisi hyvin keskustella vakavistakin asioista, kuten naisten asemasta maaseudulla. Suomessa se on ollut parempi kuin monissa muissa maissa hyvien palvelujen ansiosta.

”Mutta nyt kunnat leikkaavat palvelujaan, joten meilläkin naisten rooli voi maaseudulla muuttua perinteisemmäksi”, Sireni sanoo.

Alkuperäistä eukonkantajaa suurempi mysteeri onkin tämä: jaksavatko kunnat kantaa tulevaisuudessa niitä hommia, jotka lankeavat muuten eukkojen kannettaviksi?

 

Lue myös:

Viikinkejä Hämeessä? Mitä uusimmat arkelogiset tutkimukset paljastavat?

X