Kutkuttava tosielämän mysteeri: Kuka oli isoisäni Grigori Aleksandrov, joka hylkäsi äitini 1910?
Venäläinen Grigori Aleksandrov särki Mirjami Niinimäen mummin sydämen. Niinimäki on selvittänyt vuosikymmenet salaperäisen isoisänsä tarinaa, joka kietoutui historian käänteisiin Suomessa, Ruotsissa ja Neuvostoliitossa.
Mirjami Niinimäki upposi syvälle isoisänsä kohtaloihin.
Viipurissa otetussa valokuvassa seisovat Mirjamin Anna-mummi ja Mirjamin isä Gunnar. Gunnar kaatui Aunuksella Mirjamin ollessa vain puolitoistavuotias. ©MIRJAMI NIINIMÄEN SUKUTUTKIMUSAINEISTO
Anna-mummi ei koskaan hiiskunut menneisyydestään. Jo nuorena tyttönä Mirjami Niinimäki kuitenkin aavisteli, että hänen isoisäänsä liittyi jotain salaperäistä ja peiteltävää.
Kun Mirjami oli 14-vuotias, hän kysyi mummilta isoisästään. Hänen oli pakko kysyä asiasta, koska kouluun piti laatia sukututkielma.
”Grigori Aleksandrov oli venäläinen. Olin Viipurissa hänen vanhemmillaan palvelijana. Grigori hylkäsi minut ja lähti vuonna 1910 Uppsalaan yliopistoon”, mummi aloitti.
”Ruotsissa hän meni naimisiin nuoren tytön kanssa.”
Mummi, raskaana ollut nuori Anna, jäi asumaan Grigorin vanhempien luokse Viipuriin. Siellä hän asui myös pienen poikansa, vuonna 1911 syntyneen Gunnarin kanssa. Gunnar oli Mirjami Niinimäen isä.
Mummin tarina jatkui: Grigori ja hänen vaimonsa saivat kaksi tytärtä. Myöhemmin Grigori muutti Moskovaan, jossa hänestä tuli teatterinjohtaja.
Mummi itki, kun hän kertasi vanhoja tapahtumia. Myös Mirjamin silmiin nousivat kyyneleet. Se, mitä mummi kertoi, kuulosti järkyttävältä – ja jännittävältä.
”En ollutkaan täysin suomalainen, vaan yksi neljäsosa venäläinen. 1950-luvun suljetussa keuruulaisessa ilmapiirissä se oli kiehtova uutinen.”
Enempää Mirjami ei koskaan kysellyt, sillä hän ymmärsi, kuinka kipeitä muistoja mummi kantoi. Mutta jokin jäi kytemään hänen mieleensä.
Ruskea kirjekuori
Mirjamilla on tutkittavana vielä nipuittain isoisäänsä liittyviä kirjeitä. ©MIRJAMI NIINIMÄEN SUKUTUTKIMUSAINEISTO
Helsinkiin muutettuaan Mirjami alkoi etsiä tietoa venäläisestä suvustaan. Alkoi vuosikymmeniä kestänyt tutkimusmatka, jonka aikana isoisän tarinasta paljastui yhä hurjempia tapahtumia ja yksityiskohtia.
Helsingissä Mirjami tutustui myös isoisän puoleisen pikkuserkkuunsa Marianneen, jonka henkilöllisyyden Mirjami selvitti kuin salapoliisi. Pikkuserkultaan Mirjami sai tietää lisää sukunsa tarinasta ja kuuli myös Grigorin tytärten nimet – Tanja ja Mimmi.
”Oli kutkuttavaa ajatella, että minulla saattaisi olla edelleen Moskovassa isoisä ja kaksi tätipuolta!”
Mirjami päätti kirjoittaa kirjeen Uppsalan yliopistoon ja kysyi, oliko siellä opiskellut Viipurissa syntynyt Grigori Aleksandrov.
Vastaus saapui isossa ruskeassa kirjekuoressa. Nyt matrikkelitiedoista Mirjamille paljastui valtavasti asioita isoisästä.
Grigori Aleksandrov oli syntynyt Viipurissa vuonna 1886. Hän oli valmistunut ylioppilaaksi Helsingin venäläisestä kymnaasista. Hänellä oli lääketieteen kandidaatin tutkinto Tartosta ja filosofian kandidaatin tutkinto Uppsalasta. Hän oli työskennellyt apulaislääkärinä ja teatterinohjaajana Viipurissa, ollut opettajana Tukholmassa ja toiminut ministeri Aleksandra Kollontain sihteerinä.
Hän oli kuollut Venäjällä vuonna 1941.
Tiedoista kävi myös ilmi, että Grigori oli solminut vuonna 1914 avioliiton Nora Hedblomin kanssa. Noran täytyi olla se nuori tyttö, josta mummikin mainitsi, Mirjami päätteli. Myöhemmin Nora oli naimisissa tunnetun ruotsalaisen sosialistin ja kirjailijan Ture Nermanin kanssa.
Kirjeen lähettänyt avulias kirjastovirkailija kehotti Mirjamia olemaan yhteydessä pariskunnan poikaan Bengt Nermaniin.
Mirjami kirjoitti hänelle heti. Vastausta hän sai odottaa pitkään.
Kolme tätipuolta
Vihdoin Bengtiltä tuli pitkä ja perusteellinen kirje.
”Totta kai tunsin Grigorin eli Grischkan, joka rakastui äitiini, kun tämä oli vasta 15-vuotias”, Bengt kirjoitti.
Hän mainitsi myös Grigorin uudesta avioliitosta, josta syntyi kolmas tytär, Röda Nejlika.
Kirjeestä Mirjami luki, että Grischka muutti toisen vaimonsa Huldan ja tyttäriensä kanssa Ruotsista Moskovaan vuonna 1929 ja ryhtyi teatterinjohtajaksi.
”Sitten hän rakastui nuoreen näyttelijään ja jätti perheensä. Grischka pidätettiin Stalinin pidätysaallossa, ja hän kuoli rangaistusleirillä. Tanja, Mimmi ja Röda Nejlika asuvat edelleen perheineen Moskovassa”, Bengt kertoi kirjeessään.
Mirjami luki kirjettä henkeään haukkoen ja kädet täristen.
”Isoisänihän oli ollut varsinainen naissankari. Ja minulla oli Moskovassa peräti kolme tätipuolta! Halusin ehdottomasti tavata heidät.”
Tätipuolet kuitenkin ilmoittivat, etteivät halunneet olla missään tekemisissä ulkomaalaisen sukulaisen kanssa.
Se oli Mirjamille valtava pettymys.
”Olin vuosikausia haaveillut siitä, että tapaisin venäläisiä sukulaisiani. Nyt se portti oli suljettu.”
Tai niin Mirjami luuli.
Palapeliin paloja
Mirjami jatkoi isoisänsä tarinan tutkimista tutustumalla muun muassa arkistolähteisiin. Se oli kuin palapelin rakentamista. Jokainen uusi pala antoi uuden vihjeen, joka koukutti tutkimaan lisää.
Mirjami osti sattumalta antikvariaatista kirjan, josta hän löysi kuvan isoisästään ajalta, jolloin hän oli teatterinjohtajana Moskovassa. Grigori Aleksandrov on silmälasipäinen herra edessä vasemmalla. ©MIRJAMI NIINIMÄEN SUKUTUTKIMUSAINEISTO
Jotain merkillistä oli siinä, miten Mirjamin eteen tuli johtolankoja – aivan kuin olisi tarkoitettu, että hän löytää ne.
Vuonna 1985 ilmestyneestä kirjasta Ryska posten (Venäläistä postia) tuli Mirjamin avainteos. Kirja käsitteli Skandinaviasta Venäjälle suuntautunutta vallankumoustoimintaa vuosina 1906–1917.
Mirjami törmäsi isoisänsä nimeen heti kirjan henkilöluettelossa. Kirjassa kerrottiin muun muassa, että Grigori Aleksandrov oli kuulunut bolševikkien Helsingissä toimineeseen salaiseen taistelujärjestöön. Myöhemmin hänestä tuli Ruotsin kansalainen ja hän työskenteli Neuvosto-Venäjän edustustossa Tukholmassa.
Mirjami yllättyi. Hän oli pitänyt isoisääni kulttuuri-ihmisenä, mutta hän oli myös poliitikko.
Kansallisarkistosta Mirjami löysi lisää puuttuvia paloja: Grigori oli esimerkiksi ollut vangittuna liittyen hänen toimintaansa Viaporin kapinan aikaan vuonna 1906. Tuomiota ei tullut, mutta Grigori menetti opiskeluoikeuden Tarton yliopistossa.
Tämän takia Grigori siis muutti Ruotsiin vuonna 1910, Mirjami päätteli. Mutta tiesikö mies lähtiessään, että Anna oli raskaana?
Matka Moskovaan
Yllättäen Mirjami sai uuden kirjeen Bengtiltä. Moskovassa asuvat tätipuolet Mimmi ja Röda Nejlika halusivat sittenkin tavata Mirjamin!
Siskoksista vanhin Tanja oli kuollut. Ilmeisesti Tanja ja hänen miehensä olivat olleet liian peloissaan, eivätkä olleet halunneet tavata suomalaisen velipuolensa tytärtä.
Mirjami matkusti Moskovaan tyttärensä Annan kanssa kesäkuussa 1989. Ensitapaaminen oli lämmin ja sydämellinen. Tädeissä oli Mirjamin mielestä heti jotain tuttua.
”Yhteisenä kielenä meillä oli ruotsi, jonka Mimmi ja Nejlika olivat oppineet lapsuudessaan.”
Mimmin kommunalkassa Mirjami kuuli lisää suvustaan ja isoisästään. Siskoksilla oli kasapäin valokuvia ja tarinoita ”papasta”.
Mutta Moskovan matka synnytti taas uuden kysymyksen. Mikä sai Grigorin muuttamaan Ruotsista Neuvostoliittoon?
Ratkeaako mysteeri?
Mirjami Niinimäki, 75, on eläkkeellä oleva saksan kielen lehtori. ©MARJO TYNKKYNEN
Oli matkustettava lahden toiselle puolelle Ruotsiin. Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon arkistosta Mirjami löysi Grigorin henkilömapin, jossa oli muun muassa hänen omaelämäkertansa. Elämäkerrassaan Grigori myöntää olleensa agitaattori ja propagandisti.
Säpon arkistoista ja Grigorin muistiinpanoista kävi ilmi, miten silmukka Grigorin ympärillä kiristyi. Häntä kuulusteltiin ja vaadittiin luopumaan kommunistisesta agitaatiosta.
”Ruotsalaisessa lehdistössä Grigoria nimitettiin taitavaksi takinkääntäjäksi, joka oli tarvittaessa punainen, valkoinen tai vaaleanpunainen”, Mirjami kertoo.
Myös suomalaisissa lehdissä kirjoitettiin Grigorista. Iltalehti otsikoi vuonna 1928: ”Bolshevikinen vakoilujuttu taas Ruotsissa. M.m. Tassin sikäläinen johtaja asetetaan syytteeseen.”
Tassin johtaja oli Grigori Aleksandrov.
Viipurin arkistosta Mirjami löysi rajavartioston merkinnän, josta selvisi neuvostoliittoon muuton tarkka ajankohta: 5. lokakuuta 1929 rajan ylittivät Ruotsin kansalaiset, johtaja Grigori Aleksandrov, hänen vaimonsa Hulda sekä kolme tytärtä Tanja, Mimmi ja Nejlika.
Kun Stalinin puhdistukset olivat pahimmillaan, myös Grigori vangittiin. Häntä syytettiin vakoilusta Ruotsin ja Norjan hyväksi ja tuomittiin kuolemaan. Vuonna 1956 perheen maine palautettiin ja ilmoitettiin, että Grigori Aleksandrov oli tuomittu perusteetta ja laittomasti.
Myöhemmin perhe sai tietää, että ”pappa” ei ollutkaan kuollut vuonna 1941 vaan jo 1937.
Mikä Grigori oli oikein miehiään? Mirjami on varma siitä, että hänen isoisänsä oli Kominternin agentti. Mutta hän oli myös kulttuurihenkilö ja humanisti.
”Mitä muuta hän oli? Oliko hän hulttio, naistenmies vai intellektuelli? Oliko hän idealisti ja utopisti vai agitoiva militaristi”, Mirjami miettii?
”Ehkä hän oli kaikkea tätä – outo lintu, joka jää ikuiseksi mysteeriksi.”
Haastattelun lisäksi lähteenä käytetty Mirjami Niinimäen kirjaa Kohtalona Moskova.