Olof Palmen murhasta 30 vuotta: Vaanivatko murhaajat Palmea kaksi viikkoa?
Rouva Lisbet Palme kertoi tunteneensa jollakin tapaa miehen, joka ampui Olof Palmen. Lue Seuran juttu 30 vuoden takaa.
Olof Palme halusi olla tavallinen tukholmalainen ja liikkui ilman turvamiehiä.
Ruotsin poliisi laskee meidät läpi. Tuhansien tukholmalaisten katseiden alla lähestymme hiljaisina murhapaikkaa. Ensimmäiset kukat ovat ilmaantuneet Sveavägenin ja Tunnelgatanin risteykseen jo pari tuntia murhan jälkeen.
Raskaat värinät yltyvät.
Olemme kuin suurella näyttämöllä.
Äkkiä minun tulee hyvin paha olla.
Vaistoan paikalta ilmaan kohoavan pahan. Sen huuruinen olemus nousee vastenmielisenä, kylläisenä haamuna ylös paikalta, jossa vain 12 tuntia aikaisemmin ammuttiin Ruotsin pääministeri Olof Palme.
Maksoittunut, maagisesti hohtava suuri veriläikkä hohtaa paikalla. Tuohon hän kaatui kyljelleen voimakkaan käsiaseen luodin repiessä hänen ruumiinsa.
Poliisi on kiertänyt murha-alueen neonvärillä. Verilammikko sen sisällä aivan kuin elää, se pyrkii kohti kukkia.
Ruusujen meri on alkanut muodostua. Ihmiset lankeavat polvilleen ja rukoilevat, toiset lukevat tervehdyksiä, kymmenet itkevät, monet lähettävät poliisien mukana alueelle ruusuja ja pääsiäisliljoja.
Ruusuista muodostuu rakkauden meri, joka lähestyy Olof Palmen verta.
Ne kohtaavat.
Ja niin rakkauden meri peittää pahuuden irti juoksuttaman meren. On aivan kuin se sanoisi, että meidän on annettava anteeksi hänelle, joka tämän teki.
Sillä elämähän jatkuu.
Vaieten kävelemme pois.
Kuka murhasi rauhan kyyhkymme?
Ruotsin radio keskeytti lähetyksensä Tähtien musiikkia hiukan ennen keskiyötä ja kertoi Olof Palmeen tulleen murhatuksi.
Diskot sammuttivat valonsa, ravintolat sulkivat ovensa, Ruotsiin levisi jähmettynyt hiljaisuus. Ensimmäiset kukat Palmen murhapaikalle ilmaantuivat kello puoli kolme. Vanha pariskunta toi ne.
Nuori tyttö toi lapun, jonka hän kiinnitti liikennemerkkipylvääseen. Siihen hän oli piirtänyt rauhankyyhkyn ja sen ympärille tekstin: Kuka murhasi rauhan kyyhkymme? Valkean kyyhkyn rinnassa oli maalitaulu.
Poliisi aloitti heti tutkimukset. Kymmenittäin säkkejä lunta vietiin sulamaan poliisin päämajaan Kungsholmenille, sadat poliisit haravoivat aluetta, Tukholman alamaailma koki karmean herätyksen. Vasikat pantiin kertomaan tietonsa, poliisi sulki lentoasemat ja satamat. Mutta aika oli hyvin valittu, hiihtolomat päättyivät, sadattuhannet matkustivat.
Kuningas herätettiin. Hän lähti heti Tukholmaan hiihtolomapaikastaan. Silvia ja lapset jäivät vielä nukkumaan.
Ensimmäinen luoti löydettiin pian 50 metriä tapahtumapaikalta. Toinen löytyi sunnuntaina. Aseeksi määriteltiin Smith & Wesson 357 Magnum, mainittu maailman voimakkaimmaksi käsiaaseeksi, revolveri, jollaista Clint Eastwood heiluttelee Likainen Harry -elokuvissaan. Oliko voimakas ase tarpeen siksi, että Palmella epäiltiin olevan turvaliivit? Raskas luoti lävistäisi hiilikuidusta tehdyt liivitkin.
Ruotsi heräsi lauantaiaamuna painajaiseen. Sadat lehtimiehet matkustivat aamun varhaisina tunteina kohti Tukholmaa. Pohjola oli saanut oman Kennedy-murhansa.
Hallitus piti hätäistunnon ja määräsi varapääministeri Ingvar Carlssonin Palmen seuraajaksi. Todennäköisesti hänet valitaan ensi viikon alussa myös tähän virkaan jatkuvasti. Hänkin on ”Erlanderin poikia”, kuten Palme.
Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen viides puheenjohtaja otti virkansa vastaan dramaattisissa olosuhteissa.
Lauantaina heräsi heti suuri kysymys: hullu vai ammattilainen? Kuka oli teon takana?
Mielipuoli on jo pois suljettu mahdollisuus.
Kurdisissi vai jugoslaavi?
Tukholma oli villien huhujen pyörteessä.
Oliko murhaaja kurdi?
Tähän uskoivat monet. Eväsihän Palme kurdijohtaja Abdullah Öcalanin pääsyn Ruotsiin. Kurdit vannoivat tappavansa Palmen.
Oliko murhan takana PLO? Sen yksikkö nimeltään Voima 17?
Olihan hallitus evännyt pääsyn Ruotsiin myös joiltakin palestiinalaisilta. Siirtolaisministeri Anita Gradinia uhattiin PLO:n taholta. Tämä suututti Palmen niin, että hän otti yhteyttä Jasser Arafatiin, henkilökohtaiseen tuttavaansa. Ruotsi ei voi hyväksyä terroristiorganisaatioita maaperällään.
Voima 17:lla on ainakin neljä ryhmää Ruotsissa, sanovat turvallisuusviranomaiset.
Viime viikolla kävi PLO:n valtuuskunta tapaamassa Palmen edustajia. Keskusteluista ei ole hiiskuttu mitään. Mukana olivat Arafatin henkilökunnan johtaja Sami Musallam ja PLO:n Euroopan johtaja Hael Al-Fahoum. He tapasivat valtiosihteeri Bernt Karlssonin ja hallitussihteeri Pierre Schorin.
Ruotissa on kymmenkunta palestiinalaisryhmää, yksi niistä on salaperäinen Voima 17. Mitään yhteyksiä näihin ryhmiin ja murhaan ei ole havaittu. PLO:n Tukholman toimiston johtaja Eugene Makhlouf kieltääkin sellaiset aiheettomina.
”Palme oli Arafatin ystävä ja hänen poismenonsa oli suuri tappio.”
Reuterin tieto Holger Meins -kommandon isksuta on varmaankin vain sairasmielisen ihmisen yritys saattaa huomio muualle. Holger Meins -kommando hyökkäsi Länsi-Saksan lähetystöön Tukholmassa 1975. Se kuului jo aktiivisuutensa menettäneet Baader-Meinhofin Punaiseen Armeijakuntaan (Rote Armee Fraktion -RAF).
Haamu nimeltä Abu Nidal
Aberdeenin yliopiston professori Paul Wilkinson uskoo, että Abu Nidal saattaa olla teon takana. Ruotsin poliisin ei kannata jättää Abu Nidalia pois laskuista.
”Muistakaa, että vain kuukausi sitten Hollannin poliisi sai selville, että Abu Nidal suunnittelee terrori-iskua Skandinaviassa”, sanoo terroristien toimintaan perehtynyt Wilkinson.
Abu Nidal apureineen työskentelee pienissä ryhmissä. Murhan tekee yksi mies tai korkeintaan kaksi.
Rouva Lisbet Palme näki pari miestä heidän asuntonsa edustalla kaksi viikkoa aikaisemmin. Tämä sopii hyvin Nidalin kuvioihin: hän tekee suunnitelmat ja iskee vasta sitten. Myös ase on Nidalin ryhmien suosima.
Eurooppalaiset terroristiryhmät suuntaavat iskunsa enimmäkseen NATO:n upseeristoa kohti, eikä Palme istu tähän kuvioon. Sen sijaan arabiryhmä, joka ei pidä Palmen välitysehdotuksesta Lähi-Idässä on voinut haluta rangaista Ruotsia.
Artikkeli on julkaistu alun perin Seurassa 7.3.1986.
Viimeinen haastattelu murhapäivänä:
Kukaan ei tiedä mikä tuolla ulkona saattaa odottaa
Aavistiko pääministeri Olof Palme tulevan kohtalonsa?
Hän antoi viimeisen haastattelun klo 15 aikaan murhapäivänä Valtion virkamies -lehdelle virkahuoneessaan Rosenbadissa.
Haastattelija oli lehden päätoimittaja Ingvar Yngberg. Päätoimittajan mukaan Palme oli hyvin rentoutunut ja puhelias. Hän kertoi verokaskunkin:
”Joku kysyi amerikkalaiselta tuomarilta, eivätkö verot ole liian korkeita Amerikassa. Eivät, vastasi tuomari, maksan niillä sivilisaationi.”
Palme kertoi näkevänsä valoa rauhantunnusteluissa kautta maailman.
”Vuosi 1986 on rauhalle suurten mahdollisuuksien vuosi. Jos työskentelemme kaikki sen hyväksi, siitä myös tulee sellainen.”
Nämä olivat hänen viimeiset sanansa haastattelussa. Mutta sitten seurasi outo kohtaus.
Valokuvaaja John Wahlbärj pyysi pääministeriä siirtymään virkahuoneensa ikkunan luokse kuvausta varten.
”Vaikka sehän saattaa olla vaarallistakin”, hän sanoi puoliksi leikillään.
Hiljaisuus.
Sitten Palme sanoi tavattoman raskaasti:
”Kukaan ei tiedä, mikä tuolla ulkona saattaa odottaa.”
”Kukaan ei kykene pelastamaan minua kuitenkaan”
Poliisi joutui Palmen murhan vuoksi voimakkaan kritiikin kohteeksi. Silmälasipäinen valtakunnan poliisijohtaja Holger Romander vapisi silmin nähden selostaessaan poliisin toimia.
Hän väitti, ettei Palme halunnut suojamiehiä ympärilleen siviilielämässään. Hallitus määrää poliiseja, eivät poliisit hallitusta.
Palme ei todellakaan rakastanut turvamiehiä. Sen sijaan hänen edeltäjänsä Thorbjörn Fälldin ja Ola Ullsten pitivät heitä koko ajan lähettyvillään. Uusi pääministeri Ingvar Carlsson saapui hallituksen istuntoon neljä niin kovapintaisen näköistä gorillaa – turvamiesten lempinimi kautta maailman – että ihmiset, jotka ovat tottuneet esimerkiksi kuningas Kaarle Kustaan lempeisiin turvamiehiin Billiin ja Bulliin suorastaan hätkähtivät.
Nämä miehet eivät siekaile.
Mutta Palme ei halunnut sellaisia ympärilleen. Hänellä oli oma filosofiansa.
”Mitkään maailman turvamiehet eivät kykene pelastamaan minua, jos joku haluaa tappaa minut”, hän sanoi.
Säpon – Ruotsin turvallisuuspoliisin – henkivartijat seurasivat toki Palmea aina virallisissa yhteyksissä. Niistähän annettiin aina selvitys etukäteen, joten mahdollisilla attentaatin tekijöillä oli helppo saada sellaisista tieto.
”Haluan olla vain tavallinen tukholmalainen, sanoi Palme. Ja liikkui filosofiansa mukaisesti ilman turvamiehiä, ilman perässä matelevaa erikoisvarustettua Volvo 740 -autoa, ilman omaa asetta jääkiekko-otteluissa, toreilla, kapakoissa ja kaduilla.
”Hej”, oli hänen ystävällinen tervehdyksensä kansalaisilleen.
Mutta miksi hän ei ilmoittanut elokuviin lähdöstään Säpolle?
Tavallisesti hän teki niin jos yllättävä tilanne tuli hänen eteensä. Olihan valtakunnan turvallisuudesta vastaavien virkamiesten tiedettävä toki, missä hän oli.
Miksi Palme käveli Sveavägenia, joka on eräs vaarallisimmista kaduista Tukholmassa. Koska tahansa tällä kadulla saattaa tavata pelosta vapisevan narkomaanin vaatimassa rahaa.
Vastaus: hän ei pelännyt.
Olihan Ruotsi avoin yhteiskunta.