Saivatko rakkaussurut nuoren äidin hylkäämään vauvansa Salossa pihapenkille?

Nuori äiti hylkäsi pienen poikavauvansa kerrostalon pihaan Salossa. Saammeko koskaan tietää, miksi?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Paleleva neliviikkonen poikavauva löytyi kerrostalon pihasta tältä penkiltä.

Nuori äiti hylkäsi pienen poikavauvansa kerrostalon pihaan Salossa. Saammeko koskaan tietää, miksi?
Teksti:
Jukka Vuorio

Salossa, Perttelin Inkereen kylässä, seisoo kaksi vanhaa kerrostaloa. Niiden ympärillä leijuu kosteaa sumua ja pysähtynyt tunnelma. Tortosmäentien pihassa oleva lasten hiekkalaatikko on kasvanut umpeen sammalta. Siinä ei taatusti ole leikitty enää vuosiin.

Sadepisarat putoilevat suuriin metallisista kurkkupurkeista kyhättyihin tuhkakuppeihin ja niiden sisällä nököttäviin rutattuihin oluttölkkeihin.

Reilut puolitoista vuotta sitten, lokakuun neljästoista päivä vuonna 2013, sää oli hyvin samankaltainen. Kun ilta lähestyi jo päätöstään, lämpötila oli neljä astetta lämmön puolella, ja tuuli puhalsi hiljaa koillisesta.

Juuri silloin tältä pihalta, tältä pihapenkiltä, löytyi hylätty neliviikkoinen poikavauva.

Seuraavana päivänä koko Suomi mietti, kuka hylkäisi kuukauden ikäisen vauvan ulkoilmaan?

”Oli se erittäin poikkeuksellista. Ei tuollaista tapahdu”, muistelee rikosylikonstaapeli Antti Olkinuora.

Tapausta tutkinut rikosylikonstaapeli oli alusta loppuun tapahtumien keskipisteessä.

Salon poliisilaitoksella oli totuttu täysin toisenlaisiin tapahtumiin. Työpäiviä täyttivät näpistykset, varkaudet, omaisuusvahingot ja liikenne.

Penkiltä löytynyt hylätty vauva oli jotakin aivan muuta.

Olkinuora muistaa erikoisen tapauksen hyvin. Mutta hän sanoo pahoitellen heti aluksi, ettei oikeastaan voi puhua mitään koko asiasta.

”Tapauksen aineisto on oikeuden päätöksellä julistettu kuudeksikymmeneksi vuodeksi salaiseksi. Meidän suut on tukittu sitä myöten todella tukkoon.”

Kissankarvainen huopa

Heti tutkinnan alussa poliisi pystyi selvittämään, että poika ei ollut syntynyt sairaalassa.

Jos lapsi syntyy esimerkiksi kotona, hänestä ei tietenkään jää merkintää sairaalan tai terveydenhuoltojärjestelmän rekisteriin. Virallisesti häntä ei ole järjestelmän silmissä edes olemassa.

Poikavauva oli löydettäessä alilämpöinen. Hän oli maannut penkillä kenties jopa kolme tuntia.

Vauvan löysi talossa asuva nainen, joka oli palaamassa töistä kotiin puoli kahdeltatoista illalla. Nainen soitti hätänumeroon, ja asiantunteva apu tuli pian.

Aluksi vihjeitä pojan taustasta olivat vain löytöpaikka ja kissankarvainen huopa, johon poika oli kääritty.

Asuiko nainen ehkä tuossa talossa?

”Ymmärsimme, että jokin side hänellä juuri tuohon paikkaan täytyi olla”, Olkinuora sanoo.

Pertteliläisen talon piha vaikuttaakin liian syrjäiseltä, jotta paikka olisi valikoitunut sattumanvaraisesti.

Olkinuora joutui urallaan aivan uudenlaisen tilanteen eteen. Tavallisesti käytössä olevat tutkinnan keinot eivät nyt tarjonneet vastauksia.

”Ei tämän jutun tutkiminen ollut lainkaan tavallista. Julkaisemamme poliisitiedote oli suuressa roolissa, sillä se keräsi todella paljon huomiota.”

Yleisövihjeitä alkoi vyöryä puhelinlinjoja pitkin. Lopulta niitä tuli yli sata.

Vaikka vihjeryntäys teetti poliisille paljon työtä, on Olkinuora kiitollinen vihjeiden määrästä.

”Kun vihjeiden määrä oli noin iso, heti tiesi, että yhdeksän kymmenestä on huttua. Täytyi vain osata löytää ne tärkeät asiat sieltä joukosta”, Olkinuora kommentoi.

”Yleisövihjeen perusteella äiti löytyi kolmessa vuorokaudessa.”

Kun poliisi tavoitti hänet, nainen myönsi tekonsa heti ja kertoi poliisille tapahtumien kulun hyvin yksityiskohtaisesti.

Sitä, minkälainen ratkaiseva vihje oli tai mistä äiti löydettiin, Olkinuora ei kuitenkaan oikeuden salassapitopäätöksen vuoksi voi kommentoida.

Katsoiko äiti kulma takaa?

Nyt, keväisenä arkipäivänä, Inkereen kylällä on hyvin hiljaista.

Kerrostalon naapurissa on alakoulu ja kirjasto, mutta kerrostalon ohittavalla Tortosmäentiellä ei juuri näy liikennettä.

Erääseen ensimmäisen kerroksen ikkunaan ilmestyy vanhempi rouva, joka suostuu keskustelemaan vain avonaisen ikkunan läpi. Hän kertoo, ettei asunut talossa vielä puolitoista vuotta sitten, mutta tietää toki löytölapsen tapauksen.

”Sen verran haluan sanoa, että äitiä ei saa tapahtuneesta syyttää. En tiedä kuka hän oli, mutta ei kukaan tee tuollaista ilman vakavaa kriisiä. Hänellä on varmasti ollut suuri hätä.”

Ruokaostoksilta pihaan saapuva Valto Savonen intoutuu muistelemaan tapausta. Savonen on asunut talossa jo vuosia, eikä mitään yhtä jännittävää ole sattunut koskaan aiemmin.

”Se oli sen hetken suuri tapaus, kyllä siitä aina naapureiden kanssa pihalla puhuttiin. Poliisikin kävi, mutta eivät ne minua jututtaneet.”

Savonen kertoo oleskelevansa talon pihalla paljonkin, koska yrittää keksiä eläkepäivilleen mahdollisimman paljon puuhaa.

Hylättyä lasta Savonen ei nähnyt, sillä hän ei vietä iltaisin aikaa ulkona.

Löytölapsen vanhemmista Savosella ei ole mitään käsitystä.

”Kummallista on, että kukaan ei tiedä äidistä mitään”, Savonen miettii.

”Mutta kyllä minä luulen, että hän oli pertteliläinen, miksi hän muuten olisi tämän paikan valinnut.”

Pihaan tulee vielä kaksi rouvaa, jotka ovat lähdössä sauvakävelylle. He eivät halua nimiään julkisuuteen, mutta ovat silti valmiita hieman arvuuttelemaan, mitä tapauksen taustalla saattoi olla.

”Yleensä tällä kylällä tiedetään kaikkien asiat perin pohjin, mutta nyt kukaan ei tunnu tietävän mitään. Jotain huhuja liikkui, että naisella olisi ollut vastoinkäymisiä rakkauselämässä, mutta vaikea sanoa, mikä on totta ja mikä ei.”

Kuten ikkunan kautta puhunut nainen, myös nämä rouvat aprikoivat, että lapsen äiti ei tarkoittanut mitään pahaa.

”On arvailtu, että ehkä nainen oli jossakin tuolla nurkan takana ja katseli, ettei vauvalle tapahdu mitään pahaa. Mutta ei häntä kukaan kyllä toisaalta nähnyt.”

Toinenkin löytövauva

Vauvojen hylkäämiset ovat Suomessa erittäin harvinaisia.

Kuusitoista vuotta sitten juuri Salossa sattui kuitenkin vielä tätäkin synkempi tapaus, jossa vauvan ruumis löytyi kaatopaikalta. Myös tuossa tapauksessa lapsi oli syntynyt kotona.

Salon kaupungin lastensuojelun esimies Katri Viippo kertoo, että lapsen hylkääminen yksin ulos on sekä Suomen että Salon historiassa erittäin harvinaista.

Salo on ollut kroonisessa taloudellisessa kriisissä jo vuosia. Kaksi vuotta sitten Salon kaupunginjohtaja Antti Rantakokko kuvaili kaupungin tilannetta sanomalla, että Salon talous on Suomen surkeimmassa kunnossa.

Rikosylikonstaapeli Olkinuora ei kuitenkaan myönnä, että rujo taloustilanne näkyisi kaupungilla rikollisuuden lisääntymisenä.

”Äh, täyttä puppua. Ei ole näkynyt rikollisuuden lisääntymisenä. Onhan täällä paljon työttömiä, mutta se on aivan eri asia.”

Äidin salaisuus

Lapsensa hylännyt nainen sai Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa viime kesäkuussa tuomion heitteillepanosta.

Heitteillepanosta voi lain mukaan enimmillään saada kaksi vuotta vankeutta. Jutun syyttäjä vaati naiselle kuitenkin vain sakkoja. Käräjäoikeus ei lopulta määrännyt naiselle teosta rangaistusta.

Oikeuden mukaan nainen kärsi tapahtumahetkellä voimakkaasta henkisestä kriisistä, ja hänen tavoitteenaan oli saattaa lapsi parempaan hoitoon. Poliisikuulusteluissa hän oli osoittanut suurta katumusta vauvan heitteillepanosta.

Oikeus tuomitsi naisen maksamaan lapselle korvauksia tilapäisestä fyysisestä haitasta 300 euroa ja henkisestä kärsimyksestä 800 euroa.

Mielenkiintoista on, että nainen, vauvan äiti, oli onnistunut salaamaan raskautensa kaikilta. Lapsen hän synnytti kotonaan. Hän oli tapahtumahetkellä 20-vuotias ja kotoisin Varsinais-Suomesta.

Kylmettynyt vauva toimitettiin sairaalaan. Sieltä hän siirtyi sijaisvanhemmille.

Entä missä vauva on nyt? Halusiko tai saiko äiti lapsen takaisin itselleen?

Sitä me emme saa vielä tietää.

Mitä tapauksen taustalla lopulta oli, selviää nimittäin vasta kuudenkymmenen vuoden kuluttua.

Täyden totuuden tietää silloinkin vain lapsensa hylännyt äiti.

X