Tästä syystä suurin osa pallosalamahavainnoista on täyttä humpuukia

Helsinkiläiseen toimistoon iski viime kesänä salama kesken työpäivän. Iltapäivälehdet arvelivat, että kyseessä oli ehkä pallosalama. Jysähdystä seurasi sininen valoilmiö, joka liikkui katon tuntumassa ja katosi. Jäljelle jäi sähkön haju.

Vuotta aiemmin Yle uutisoi pallosalaman kyntäneen 20 metriä pitkän ojan talon pihaan Lappeenrannassa.

Molemmissa tapauksissa oli todennäköisesti kyse tavallisesta salamasta. Osaa pallosalamahavainnoista on syytä epäillä jo silminnäkijäkertomuksen perusteella.

”Olin alle kouluikäisenä Artjärvellä tätini maatilalla. Hiostavan iltapäivän rauha keskeytyi, kun pallosalama kulki pellolla eläinkarsinan sähköpaimenta pitkin. Tätini oli kantamassa vesiämpäreitä eläinkarsinaan ja häneltä lensivät ämpärit käsistä”, kertoi nimetön silminnäkijä kokemuksestaan Seuralle.

Kolmelle tapaukselle on yhteistä, että valoilmiö tai energianpurkaus on edennyt kiinteää ainetta pitkin. Pallosalama taas näyttää roikkuvan ilmassa, eikä tuuli tai painovoima näytä vaikuttavan sen etenemiseen.

Usein tavallinen salama

Ilmatieteen laitoksen salama-asiantuntija, tutkija Antti Mäkelä saa yleisöltä muutamia pallosalamailmoituksia vuodessa. Määrä vaihtelee nollan ja kolmen välillä.

”Mediassa suurin osa pallosalaman hajottamiksi väitetyistä teistä tai rakennuksista ei ole pallosalaman tuhoamia”, Mäkelä sanoo.

Pallosalamahavainnot voi jakaa kahteen kategoriaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat tavallisen salaman aiheuttamat ilmiöt: nopea välähdys tai seinää pitkin edennyt valopallo. Jos valo liikkuu nopeasti tai jotain fyysistä kohdetta pitkin, kyseessä ei ole pallosalama.

Tavallinen maasalama voi Mäkelän mukaan edetä maaperässä ja kaivaa metrin syvyisen ojan, halkaista tielle osuvan kiven ja heitellä pienempiä kiviä ympäriinsä.

Toisen kategorian havainnot täyttävät pallosalaman kriteerit. Ilmiöt esiintyvät ukkosella, joko ulkona tai sisätiloissa. Muoto on pallomainen. Liike on hyvin hidas, tai valoilmiö näyttää pysyvän paikallaan. Ja mikä tärkeintä, se näyttää roikkuvan vapaasti ilmassa vailla kosketusta kiinteään aineeseen.

Silminnäkijöiden todistusten perusteella pallosalamassa on energiaa saman verran kuin sadan watin hehkulampussa, eli vähemmän kuin maasalamassa. Pallosalama ei ihmiseen osuessaan välttämättä tapa, mutta polttaa.

Pelkkää harhaa?

Pallosalamasta on useita selitysmalleja, mutta vain paperilla. Laboratoriossa yhtään niistä ei ole pystytty todistamaan. Yksi selitys pallosalamalle onkin, että sitä ei ole olemassa fysikaalisena ilmiönä.

Näköharhateoria pitää pallosalamaa kirkkaan valovälähdyksen verkkokalvolle jättämänä haamuna, joka näyttää liikkuvan sitä mukaa kun ihminen kääntää katsettaan.

Hallusinaatioteorian mukaan ukkoseen ja salamaniskuun liittyvät voimakkaat magneettikentät saavat aikaan harha-aistimuksen, jonka ihminen tulkitsee olevan pallosalama.

Hallusinaatioselitystä tukee fakta, että salamointiin liittyvät magneettikentät aiheuttavat häiriöitä sähkölaitteille. Ne voivat indusoida virtapiireihin ylijännitteen ja rikkoa laitteen, vaikka se olisi irti pistorasiasta, eikä salama osuisi aivan lähelle.

”Ihmisillä esiintyy sähköyliherkkyyttä. Voihan olla, että magneettikentät vaikuttavat joihinkin ihmisiin enemmän kuin toisiin. Laboratoriossa tämän tutkiminen on kuitenkin kyseenalaista, koska ei tiedetä, kuinka turvallista se on”, Mäkelä sanoo.

Tutkijana hänellä ei ole kantaa kysymykseen, onko pallosalamaa olemassa fysikaalisena ilmiönä vai ei. Yhden teorian mukaan osan havainnoista aiheuttaa fysikaalinen ilmiö – osan sähkömagneettisen kentän tuottama hallusinaatio.

Ufoja Australian taivaalla

Pallosalaman ympärillä vallitsee tieteellinen hämmennys. Ilmiön todistaminen vaatisi joko onnistuneen laboratoriokokeen tai dokumentoinnin luonnossa.

Fysikaalisista selitysmalleista yksi on magneettinen solmurakenne.

”Kuvitellaan, että salama iskee puun oksaan, josta roikkuu rautalanka, jonka päässä on kieppi tai solmu. Salama etenee oksasta lankaa pitkin alas ja siitä maahan. Kiepissä tai solmussa salama muodostaisi valoilmiön. Vastaava voisi teorian mukaan syntyä esimerkiksi puun oksaan”, Mäkelä kertoo

Ufo-teoria taas kuulostaa hullummalta kuin onkaan. Fysikaalisen selitysmallin keksi australialainen astrofyysikko Stephen Hughes Queenslandin yliopistosta.

Hughes oli tutkinut laajaa kuva-aineistoa tähdenlennoista, joka oli kuvattu yhtenä ja samana yönä Brisbanen lähistöllä toukokuussa 2006. Pääasiassa matkapuhelimilla otettuja kuvia vihreinä hehkuneista meteoriiteista kertyi pari sataa.

Yksi silminnäkijä kertoi nähneensä ensin vihreän valoilmiön lentävän päänsä yli kukkulan taakse. Tämän jälkeen kukkulaa alas oli liukunut hitaasti 30 senttiä halkaisijaltaan oleva valopallo.

Hughesin selitys oli, että kiviset meteoriitit ovat saattaneet lisätä ylemmän ilmakehän ja maanpinnan välisiä sähköpurkauksia, jotka puolestaan ovat synnyttäneet pallosalaman.

Ufo-teoriaa puoltaa, että tuona yönä ei ollut ukkosta, vaikka yleensä pallosalamahavaintoja tehdään nimenomaan ukkosella. Hughesin malli toimii myös toisin päin. Osan ufohavainnoista on voinut aiheuttaa pallosalama.

Onko pallosalamalla kuori?

Vastasalamateoria pitää pallosalamaa tavallisen salaman sivutuotteena. Ennen kuin pilvestä maata kohti lähtevä esisalama osuu maahan, maasta lähtee ylöspäin useita vastasalamoita, joista vain yksi osuu esisalamaan.

”Joku näistä vastasalaman torsoista höyrystää jotain materiaa hehkuvaksi palloksi. Sitä mitä tämä hehkuva materia on, ei tiedetä”, Mäkelä sanoo.

Jotkut tutkijat ovat spekuloineet salaman irrottavan maaperästä piitä tai muita mineraaleja ja kuumentavan ne plasmamuotoon. Tätä Mäkelä pitää mahdollisena mutta keskeneräisenä selitysmallina.

Plasmamuodossa aineen atomit ionisoituvat eli niiden ytimet ja elektronit erkautuvat toisistaan. Plasma sisältää sähköisesti varattuja hiukkasia – positiivisia ioneja ja negatiivisia elektroneja.

Piin hehkutusta on testannut laboratorio-oloissa israelilaisen Tel Avivin yliopiston tutkija Eli Jerby, joka onnistui luomaan hieman pallosalamaa muistuttavan ilmiön eräänlaisessa mikroaaltouunissa. Kappale kiinteää piitä kuumennettiin mikroaaltosäteilyn avulla ja sen avulla luotu hehkuva plasma taltioitiin videolle.

”Hehkuvaa plasmaa on laboratorio-oloissa saatu aikaan mikroaaltosäteilyllä. Ongelmana on se, että kun säteilytys lopetetaan, plasmakin sammuu. Energiansyötön tulee olla jatkuvaa, mikä ei pallosalaman tapauksessa ole mahdollista,” Mäkelä kritisoi.

Arkisempi versio kokeesta on teollisuudessa käytettävä plasmaleikkaus, jossa kuumennetaan sähköä johtava kaasu sähkövirran avulla kuumaksi plasmasäteeksi, jonka avulla leikataan korkean sulamispisteen omaavia metalleja, kuten ruostumatonta terästä.

”Tutkijoille suurin haaste on, että pallosalamalla täytyy olla jonkinlainen kuori, joka pitää sen kasassa”, Mäkelä sanoo.

Video ajan kysymys

Vuonna 2012 ryhmä tutkijoita uskoi ikuistaneensa pallosalaman Kiinan Qinghaissa. Välineenä oli suurnopeuskamera, jolla kuvattiin ukkosmyrskyä. Pallomainen valoilmiö kesti 1,64 sekuntia. Mäkelää dokumentointi ei vakuuttanut.

”Video näyttää tavallisen salaman tekosilta eikä vastaa pallosalamasta annettuja kuvauksia. Videolla purkauskanavat ovat näkyvillä, joten se näyttää pilven alapinnassa olevalta salamalta, joskin hieman levinneeltä mahdollisesti sopivan valotusajan takia.”

Pallosalaman onnistunut videointi on ehkä vain ajan kysymys. Älypuhelinten aikakaudella videokamera kulkee lähes jokaisen taskussa, ja ukonilma on suosittu kuvauskohde myös kännykkäkuvaajille.

”Valokuvia pallosalamoista on otettu, mutta niiden tulkinta on ongelmallista. Jos otat illalla valokuvan katulampusta, lamppu näyttää vitivalkoiselta läiskältä.”

Mäkelä pitää todennäköisenä, että ennemmin tai myöhemmin joku saa kuvattua pallosalaman videolle.

”Joku matemaatikko voisi laskea todennäköisyyden sille, että jos ihmisillä on niin paljon videokameroita kuin nyt on, millä todennäköisyydellä joku pallosalaman videoitua.”

Toistaiseksi uskottavaa videota pallosalamasta ei ole esitetty, vaikka videokameroita on ollut kuluttajien saatavilla jo vuosikymmeniä. Mäkelä ja hänen kollegansa kirjaavat saamansa pallosalamahavainnot ylös, mutta aikaa ilmiön tutkimiseen ei juuri käytetä.

”Itse en ole pallosalamaa nähnyt, mutta isoäitini on. Haluaisin tietysti nähdä pallosalaman. Tutkija, joka pystyy joko synnyttämään pallosalaman laboratoriossa tai dokumentoimaan sellaisen, tulee saamaan runsaasti huomiota osakseen.”

Entä mikä on salama-asiantuntijan henkilökohtainen suosikkitarina?

”Maanviljelijä soitti ja kertoi nähneensä pallosalaman, joka ilmestyi ja liikkui pihan poikki. En voinut muuta kuin onnitella miestä siitä, että hän oli sattunut näkemään sellaisen.”