Novyi Svet Ekon kaatopaikka - Pietarilaisten jätteistä on syntynyt 35 hehtaarin jätevuori

Missä se kaatopaikka oikein on? Kartta ei auta, sillä tietyöt sotkevat normaalin reitin. Paikalliset kyllä huitovat avuliaasti suuntia. Silti Hatsinan kaupungin liepeiltä tuntuu löytyvän kaatopaikan sijasta vain ratapihoja, kuraisia lähiöitä ja joutomaata.

Yhtäkkiä tasaisessa maisemassa puidenlatvojen yläpuolella näkyy korkea kukkula – niin korkea, että siihen saisi pienen laskettelurinteen. Paikallisille jätevuori onkin Mont Blanc.

Kukkulan yllä lehahtelee ennen näkemättömän suuri lokkien parvi.

Yhdellä Luoteis-Venäjän suurimmista kaatopaikoista, Novyi Svet Ekolla, on sama nimi kuin läheisellä Novyi Svetin kylällä.

Hyvä paha kaatopaikka

Novyi Svet Ekon jätevuori on kasvanut reippaasti yli 40 metrin korkeuteen.

Jätevuori levittäytyy 35 hehtaarin alueelle ja on 44 metriä korkea eli noin 12-kerroksisen talon korkuinen.

Kaatopaikka on joutunut kovan ryöpytyksen kohteeksi sen jälkeen, kun pietarilaisten jätteitä aiemmin vastaanottanut Volhonkan kaatopaikka Pietarin eteläpuolella suljettiin kolmisen vuotta sitten.

Siitä lähtien noin kaksi kolmannesta viiden miljoonan asukkaan Pietarin jätteistä on kuljetettu Novyi Svetiin. Peräti 90 prosenttia kaatopaikan jätteistä on peräisin Pietarista.

Monet hatsinalaiset eivät pidä kaupunkinsa roolista miljoonakaupungin tunkiona. Kaatopaikkaa vastaan on kerätty nimilistoja, kirjoitettu kriittisiä artikkeleita ja järjestetty mielenosoituksia. Käsirysykään ei ole ollut kaukana.

Arvostelijat sanovat kaatopaikan pilaavan ilman, maan ja vesistön ja vaativat kaatopaikan sulkemista.

”Tietysti olen kaatopaikkaa vastaan, sillä se likaa vedet. Vielä pari vuotta sitten jätevuori ei näkynyt samalla tavalla puiden latvojen yli”, sanoo Novyi Svetin kylän asukas Arkadi Hmelov mökkipalstallaan kylän laidalla, puolentoista kilometrin päässä kaatopaikasta.

Hmelov ja hänen mökkinaapurinsa Ivan Osogin sanovat juovansa vain pullovettä, sillä hanavettä he pitävät likaisena.

”Kaatopaikan läheisessä lammessa oli hyvä ennen uida, mutta nyt vesi on likaista”, sanoo Osogin.

”Väittävät, että kaatopaikka ei haise, vaikka hajut tulevat varmaan Suomeen asti”, sanoo puolestaan tuohtunut myyjä Natalija Lebedinskaja Novyi Svetin torilla muiden rouvien säestäessä.

Joukossa on myös toisenlaisia näkemyksiä.

”Mistä kaikki kaatopaikan työntekijät sitten saisivat työtä? Ja mihin roskat laitettaisiin, jos kaatopaikka yhtäkkiä suljettaisiin? Teiden varsilleko?” kysyy rautatien ylikäytävää vartioiva Galina Žukova ja näyttää viereisellä tienpientareella lojuvia roskia.

Laittomia kaatopaikkoja

Vuosi 2017 on Venäjällä ympäristön teemavuosi, ja kaatopaikatkin ovat huomion kohteena.

Novyi Svetin kaatopaikka kertoo paljon Venäjän jätehuollosta. Taso on kaukana siitä, mihin Suomessa tai muualla EU:ssa on jo totuttu, vaikka Venäjän jätelainsäädäntö onkin nykyaikaistettu.

”Venäjän järjestelmä on vanhanaikainen, vaikka Suomessakaan ei ole vielä kovin pitkään ollut edistynyttä jätteenkäsittelyä”, sanoo etenkin vaarallisten jätteiden käsittelyyn Venäjällä perehtynyt ylitarkastaja Timo Seppälä Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Yksi suurimpia vaikeuksia on se, että jätteitä ei lajitella niiden syntysijoilla kuten kotitalouksissa. Kun vaarallinen jäte on sekajätteen joukossa, on jätteen loppukäsittely vaikeampaa.

”Öljyt voidaan kaataa viemäriin, ja sekajätteisiin laitetaan akut, maalit ja loisteputket”, Seppälä sanoo.

Sekajätteet taas päätyvät enimmäkseen sellaisenaan kaatopaikkojen jätevuoriin.

Pietarin ja Leningradin oblastin alueella asuu yhteensä 6,7 miljoonaa ihmistä, joiden yhdyskuntajätteitä varten on 13 kaatopaikkaa.

Laittomiakin kaatopaikkoja on Venäjän metsissä runsaasti. Leningradin alueen kuvernööri Aleksandr Drozdenko kertoi Lenoblinform-uutistoimiston mukaan tammikuussa, että vuonna 2016 oblastissa oli yli 1 200 laitonta kaatopaikkaa. Osa on pieniä, mutta osaan viedään jatkuvasti suuria määriä jätteitä.

Neuvostolantalassa

Jevgeni Degtjarjov oli perustamassa Novyi Svet Ekoa 1990-luvun lopulla ja on sen toinen omistaja.

Novyi Svet Eko sijaitsee paikalla, johon Neuvostoliiton aikaan piti tulla suuri sikala. Ennen Neuvostoliiton hajoamista valmistui vain lantasäiliö, josta tuli laiton kaatopaikka.

Vuonna 1999 Anatoli Jazev ja Jevgeni Degtjarjov perustivat paikalle virallisen kaatopaikan Novyi Svet Eko -yhtiön nimiin. Jazev on pääomistaja, Degtjarjov omistaa pienen siivun.

Jazevilla oli ennestään jo neuvostoaikoina perustettu ja 1990-luvun alussa yksityistetty Spetstrans-jätteenkuljetusyhtiö. Degtjarjov puolestaan oli hoitanut Pihkovassa kommunistipuolueen virkailijana myös jätehuoltoasioita – tai oikeastaan hän työssään ymmärsi jätehuollon tärkeyden ja sen, ettei Neuvostoliitossa juuri ollut jätehuoltoa.

Jazev ja Degtjarjov ryhtyivät rakentamaan Novyi Svet Ekosta modernia kaatopaikkaa, ja he esimerkiksi ottivat ensimmäisenä Venäjällä käyttöön jätteiden laskemisen tonneissa vanhanaikaisten kuutioiden sijaan.

Jazev ja Degtjarjov ovat kiertäneet Suomet ja Virot hakemassa oppia, ja Novyi Svet Ekossa on ollut vierailijoita Japania myöten.

Kirjoituksia rahasta

Tiedotusvälineiden ryöpytyksestä huolimatta Degtjarjev suostuu vastaanottamaan suomalaisen toimittajan.

”Totta kai ystävämme suomalaiset ovat tervetulleita”, hän sanoo leppoisasti puhelimessa.

Paikan päällä tilanne on silti aluksi jäätävä. Kaatopaikan parakkimaisen päärakennuksen kokoushuoneessa on kymmenkunta kaatopaikan päällikköä ja johtajaa, myös pääomistaja Jazev.

”Mitä te aiotte kirjoittaa? Kirjoitatteko te objektiivisesti? Sanon suoraan, että en luota yhtään toimittajiin. Ainakin venäläiset toimittajat kirjoittavat rahasta mitä tahansa”, Jazev messuaa.

Kaikki tuijottavat suomalaista toimittajaa, joka yrittää selittää pyrkivänsä totuuteen ja haluavansa kuulla eri osapuolten näkemyksen tasapuolisesti.

Ärhäkkä Jazev ei jaksa kuunnella, vaan komentaa toimittajan ja kuvaajan tutustumaan kaatopaikkaan yhtiön ekologin Sergei Jakušinin kanssa. Vasta sitten on kysymysten aika.

Degtjarjov, toinen omistajista, näyttää vaivaantuneelta.

”Minä vastaan kysymyksiin kierroksen jälkeen”, hän lupaa vaivihkaa anteeksipyytävästi.

Kaatopaikkakaasut talteen

Jäteautot pääsevät Novyi Svet Ekon kaatopaikalle vain punnituksen kautta.

150 ihmistä työllistävä kaatopaikka ottaa jätteitä vastaan vuorokauden ympäri, jolloin sadat jäteautot ajavat kiemurtelevaa väylää pitkin kaatopaikan päälle tyhjentämään kuormansa.

Jakušin marssii vauhdilla kumisaappaat jalassa ja esittelee auliisti: punnitus, sähköinen kirjanpito, muovijätteen tiivistyslaite. Ylös jätevuorelle jurraavien jäteautojen kyytiin toimittajia ei kuitenkaan päästetä. Miksi, sitä ei selitetä.

Jakušin korostaa, että kaatopaikalle ei voi tuoda roskia omin luvin ja maksamatta. Kaikki autot punnitaan, ja jokaisesta jäte-erästä kerätään tiedot sähköiseen järjestelmään: mistä jäte on peräisin, paljonko sitä on, kuka on kuljettanut jätteen ja millä autolla.

”Millään muulla kaatopaikalla Venäjällä ei ole tällaista kirjanpitoa”, huomauttaa Degtjarjov myöhemmin.

Jakušin esittelee myös Novyi Svet Ekon ylpeyden: Venäjän kaatopaikkojen ihka ensimmäinen kaatopaikkakaasujen talteenottolaitoksen. Sen rakensi ruotsalainen Vireo Energy -yhtiö ruotsalais-venäläisenä yhteistyönä kaksi vuotta sitten.

”Tuotamme vuodessa 2,4 miljoonaa kilowattituntia sähköä, joka syötetään paikalliseen sähköverkkoon. Tarkoitus on tuplata kapasiteetti myöhemmin. Laitos vähentää päästöjä ja säästää energiaa”, kertoo Vireo Energyn vanhempi käyttöteknikko Viktor Vinogradov.

Puhdasta vai likaista?

Novyi Svet Ekon kaatopaikalla on Venäjän ensimmäinen kaatopaikkakaasujen talteenottolaitos.

Kaatopaikkayhtiön mukaan jätevuoren ympärillä on tiivis salaoja, eivätkä sateen liottamat myrkyt pääse vesistöön.

”Teetämme säännöllisesti vesitutkimuksia riippumattomalla taholla. Näytteet ovat täysin puhtaita”, Jakušin vakuuttaa, mutta ei esittele väitteensä tueksi mustaa valkoisella.

Kaatopaikan lähistöllä ojat ovat kuitenkin pikimustan haisevan mönjän peitossa. Toisaalta yhtiö on itsekin tunnustanut, että ylivuotoja on tapahtunut. Tänä vuonna sen on tarkoitus rakentaa uusi keräilyallas puhdistuslaitteineen.

Timo Seppälä ei ole erityisesti perehtynyt Novyi Svet Ekoon. Hän kuitenkin pitää epätodennäköisenä sitä, että kaatopaikan pohjarakenteena oleva lantasäiliö kattaisi koko 35 hehtaarin alueen tai ettei kaatopaikan suotovesiä lainkaan pääsisi ympäristöön.

Ilman keräysjärjestelmää ja käsittelyä saastunut suotovesi menee pinta- ja pohjavesiin.

Harvinaista lajittelua

Valentin Konstantinov kippaa roskat jätesäi-liöön Novyi Svetin keskustassa sijaitsevan kotinsa luona.

Novyi Svet Ekoon valmistui pari vuotta sitten jätteiden lajittelupiste, mikä on myös harvinaisen edistyksellistä venäläisellä kaatopaikalla. Lajittelupisteessä saapuva jäte kipataan hihnalle, ja työntekijät lajittelevat esimerkiksi muovit ja metallit erilleen.

Vuosittain kaatopaikalle tulevasta noin puolesta miljoonasta jätetonnista kuitenkin vain noin 160 000 tonnia pystytään lajittelemaan ja kierrättämään. Jätevuori siis kasvaa vauhdilla.

Paikallinen ympäristöviranomainen vei viime vuonna Novyi Svet Ekon oikeuteen lupamääräysten rikkomisesta. Yhtiö sai sakot muun muassa ylitettyään reippaasti luvallisen vastaanottokapasiteettinsa ja korkeutensa.

Yhtiö maksoi sakot kiltisti, ja Degtjarjovin mukaan Novyi Svet Eko on korjannut kaikki oikeudessa todetut puutteet.

Sittemmin viranomaiset nostivat kaatopaikan aiemman maksimikapasiteetin seitsemästä miljoonasta tonnista 10,5 miljoonaan. Olikin korkea aika: jätevuoressa on jo nyt seitsemän miljoonaa tonnia jätettä, ja 10,5 miljoonaakin täyttyy lähivuosina.

Ympäristöaktivistit pitivät kapasiteetin nostoa valheellisena. Heidän mielestään kaatopaikka on jo nyt paisunut yli äyräidensä. Virallisesti kaatopaikka voi kuitenkin vastaanottaa jätteitä vielä kolmisen vuotta, sitten se on suljettava.

Poltto kauhistuttaa

Kaatopaikan aidan ulkopuolella on nuoria miehiä etsimässä jätteiden seasta jotakin rahaksi muutettavaa.

Suomessa on lisääntyneen lajittelun, kierrätyksen ja jätteenpolton ansiosta lopetettu valtava määrä kaatopaikkoja, peräti 2 170. Vuonna 2016 niitä oli toiminnassa enää 350, joista 164 oli maankaatopaikkoja. Tavanomaisen jätteen kaatopaikkoja oli 115.

Suurin ansio kaatopaikkojen dramaattiseen vähenemiseen on ollut EU-lainsäädännön kiristymisellä.

Suomessa yhdyskuntajätteistä jo lähes puolet poltetaan ja hyödynnetään energiana, ja yhdyskuntajätteitä voi sijoittaa kaatopaikalle enää vain poikkeustapauksissa.

Venäläiset inhoavat ajatustakin jätteenpolttolaitoksesta. Hyvä esimerkki tästä on Pietarin lähellä oleva vaarallisten jätteiden kaatopaikka. Krasnyi Borin mammuttimaisen jätevaraston kunnostamiseksi ideoitiin jätteenpolttolaitos, mikä herätti vastalauseiden vyöryn.

Tiettävästi suurin syy ennakkoluuloihin on pelko laitosten tuottamista hajuista. Modernit laitokset eivät niitä kuitenkaan tuota. Solidarnaja Lenoblast -kansalaisliikkeen johtaja Anatoli Kanjukov selittää polttolaitosten vastustusta Venäjän poikkeavilla olosuhteilla.

”Teillä Suomessa on toimiva jätteiden lajittelu ja kierrätys, kunnollinen valvonta ja vähäinen korruptio. Meillä ei ole niistä mitään.”

Jätesodankäyntiä

Viktor Vinogradov (vas.) ja Sergei Jakušin esittelevät Venäjällä poikkeuksellista kaatopaikkakaasujen talteenottolaitosta.

Kierroksen päätteeksi Degtjarjov vastaa lupaustensa mukaisesti kysymyksiin työhuoneessaan. Hän vaikuttaa turhautuneelta: Pietarissa ja Leningradin oblastissa syntyy valtavat määrät jätettä, joita ei asukkaiden mielestä saisi sijoittaa minnekään.

Degtjarjov ja Jazev ovat saaneet kuulla olevansa ahneita liikemiehiä, joita kiinnostaa vain raha.

Jätteet on kuitenkin pakko viedä jonnekin, ja Degtjarjovin mukaan Novyi Svet Eko ei suinkaan ole pahin vaihtoehto.

”Meillä on Venäjän ensimmäinen kaasunpoistolaitos, jotta olisi puhtaampaa ilmaa. Me kierrätämme ja lajittelemme. Millään muulla kaatopaikalla ei ole näin tarkkaa kirjanpitoa kuin meillä. Meillä on kaikki luvat kunnossa, ja maksamme palkat ja verot virallisesti”, hän sanoo.

Miksi Novyi Svet Eko sitten on joutunut kampanjoinnin kohteeksi?

Venäjällä tuli tammikuussa voimaan laki, jonka mukaan viranomainen valitsee kullekin alueelle kilpailutuksen perusteella alueellisen jäteoperaattorin. Operaattori tekee sopimukset jätteentuottajien kanssa roskien kuljettamisesta.

Nykyisin jätteen kuljettaja maksaa palveluista kaatopaikkayhtiölle, ei tuottaja. Uuden lain myötä jätehuollosta tulee osa kunnallisia palveluja sen sijaan, että kukin asukas tai asuintalo tekee jätesopimuksen jätteenkuljetusyhtiön kanssa.

”On menossa suoranainen sota siitä, kuka pääsee operaattoriksi. On voimia, jotka haluavat mustamaalata meitä ja saada meidät pois kisasta”, arvioi Degtjarjov.

Inkeriläistyyttä ja vodkaa

Degtjarjov sanoo haluavansa lapsilleen ja lapsenlapsilleen puhtaan ympäristön, ja siihen yhtiö hakee mallia muun muassa Suomesta.

Tulevaisuudessa Novyi Svet Eko aikoo lajitella kaiken kaatopaikalleen tulevan jätteen. Jätevuorta ei enää kasvateta, vaan yhtiö aikoo vajentaa sitä ryhtymällä polttamaan kertynyttä jätettä polttolaitoksessa.

”Kuuntelemme ihmisten toiveita, jotta tuottaisimme mahdollisimman vähän vahinkoa ympäristölle”, lupaa Degtjarjov.

Huoneeseen ilmestyy myös Jazev, joka on jo rauhoittunut ja toivottaa suomalaiset tervetulleiksi uudelleenkin. Kesällä saisi mennä jätevuoren huipullekin.

Degtjarjov kertoo vaimonsa olevan inkerinsuomalaisen ja muistelee, kuinka hän joi vodkaa Suomessa suomalaisen jäteyhtiön edustajien kanssa.

Hyvästit jätetään ystävällisessä tunnelmassa.