Pörssihuuma tulee taas - yhtä isolla riskillä kuin ennenkin
Uusin listautumista pohtiva yhtiö on Oma Säästöpankki. Kymmeniä muita on jonossa.
Tänä vuonna Helsingin pörssiin on tungosta: jo kymmenkunta yhtiötä on virallisesti kertonut tutkivansa listautumismahdollisuuksiaan. Maanantaina joukkoon liittyi Oma Säästöpankki.
Pienten paikallisten säästöpankkien yhteenliittymä on tehnyt maakunnissa hyvää tulosta suurten rahoitusjättien ulkopuolella, ja haluaa nyt ”ehkä” sijoittajilta rahaa kasvaakseen isommaksi. Mikäli siihen tulee tarvetta, pankki sanoo arvoituksellisesti. Lopullista päätöstä pörssiinmenosta, listautumisesta tai osakeannista se ei ole tehnyt.
”Laskimme, että pääomien hankkimisessa kannattaa olla hyvän sään aikana liikkeellä, vaikka rahaa ei juuri nyt tarvitsisikaan”, sanoo Oma Säästöpankin toimitusjohtaja Pasi Sydänlammi.
Hyvän sään – tai huuman – merkit ovat tosiaan ilmassa. Ammattimaisten pääomasijoittajien keräämällä epävirallisella listalla on kymmeniä mahdollisia pörssitarjokkaita, joiden huhutaan olevan listautumisjonossa. Toisin kuin aiemmissa nousukausien pörssikuplissa, tällä kertaa ehdokkaissa on varsin paljon selkeiden alojen yhtiöitä eikä ihan huuhaa-tason digitaalisia nakkikioskeja.
Pörssiin odotetaan niin päivähoitoketjuja, lemmikkieläinkauppoja kuin vuokratalo- ja energiafirmojakin.
Pörssistä haetaan rahaa ja julkisuutta
Miksi pörssiin sitten mennään?
Yksi syy on omistajien rahastushalu. Valtaosa listautujaehdokkaista on rahantekotaitoisten pääomasijoittajien ja sijoitusyhtiöiden hallussa. Moni näistä haluaa laajentaa ostamiensa yhtiöiden omistuspohjaa, myydä ostostaan paloina pörssin kautta pienemmille sijoittajille – ja väistyä itse sitten joskus takavasemmalle hyvien tienestien kanssa.
Toinen syy on kasvutarve. Useimmat listautujayhtiöt ovat suomalaiseen tapaan kohtuullisen varakkaita, mutta omaisuus on kiinni laitteissa ja seinissä. Ne tarvitsevat käteistä rahaa vaikkapa lisätäkseen tuotantoaan.
Säästöpankille kyse on myös markkinointikeinosta, julkisuuden tavoittelusta.
”Meidät tunnetaan omilla paikkakunnillamme hyvin, mutta Helsingissä ei. Listautuminen voisi tuoda näkyvyyttä markkinoilla”, Pasi Sydänlammi kertoo.
Osake houkuttaa, koska pankkitili ei tuota
Ajoitus pörssirahan metsästykselle on nyt hyvä. Pankkitilien ja muiden sijoitusmuotojen korot ovat alhaalla, ja tavallisilla piensijoittajilla on tarve löytää rahoilleen kohteita jotka tuottaisivat edes muutaman prosentin verran. Nousukausi ei ole vielä vaurastuttanut meitä palkkatyöläisiä kovinkaan paljon, mutta perintöjen yleistyessä yhä useammalla perheellä alkaa olla varaa jonkinlaisiin sijoituksiin.
Pörssiosake kotimaisesta, jotain tavallisella järjellä ymmärrettävää konkreettista työtä tekevästä firmasta voi näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Ja tässä piileekin sama vaara kuin kaikissa edellisissä osakehullaantumisissa: kun kaikki saavat saman hyvän sijoitusidean yhtä aikaa, pikavoittoja ei riitä kuin murto-osalle toiveikkaista piensijoittajista.
Eikä pörssikurssien pysyvyydestä ole yhtään sen enempää takeita kuin ennenkään. Yhteistä kaikille parin viime vuoden aikana pörssiin tulleille yhtiöille on rajusti vaihteleva vuosituotto. Muun muassa Talouselämä laski tammikuussa, että tuhannen euron sijoitus edellisvuoden listautujiin olisi ollut useimmissa yhtiöissä enää 955-988 euron arvoinen.
Paljon on kyse ajoituksesta. Nopeimmillaan esimerkiksi Oma Säästöpankki voi ehtiä pörssiin vielä tänä syksynä, jolloin osakesijoittajat voivat olla yhä toiveikkaita ja ostohaluisia.
Ensi kevät olisi ehkä nostalgisempi ajankohta. Maaliskuussa nimittäin tulee tasan 15 vuotta siitä, kun Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin, sittemmin Yrityspankki SKOP:n osake poistettiin arvottomana lopullisesti pörssistä, ja säästöpankkihistorian epäonnisin pörssiseikkailu päättyi. On vähän ironista, että samat paikalliset säästöpankit jotka olivat vastustaneet pankkikriisiin johtanutta SKOP:n pörssipeliä, katsovat nyt vuorostaan pörssiä euronkuvat silmissä.
Muistaako pankin nykyjohto, miten maakuntien suomenkielisille säästöpankkiireille edelliskerralla kävi?
”Ei meillä ole sitä vanhaa painolastia tässä enää, aika on toisenlainen. Tietysti tämä listautuminen jakaa meilläkin mielipiteitä ja vaatii paljon harkintaa,” sanoo Pasi Sydänlammi.