Ranuan jääkarhuille säilöttyä lunta – Lumikuiskaaja kertoo, mitä järkeä on varastoida lunta keskellä kesää
Lumen ja jään säilöminen kesän yli on kallista lystiä, jonka hiihtokeskukset maksattavat rinnekauden varaslähtöä arvostavilla asiakkaillaan.
Jääkarhu Ranuan eläinpuistossa.
Ranuan jääkarhuille tuodaan keskiviikkona 26.7. lahjaksi kymmeniä kuutiota lunta Rukan hiihtokeskuksesta. Lahja on vain pieni siivu useamman kymmenen tuhannen kuution lumimäärästä, joka hiihtokeskuksella on varastoituna lokakuun 6. päivä avattavaa laskettelukautta varten.
Mies Rukan lumivaraston takana on yrittäjä Mikko Martikainen, joka vakuuttaa lumen varastoinnin olevan kannattavaa, vaikka osa lumesta sulaakin kesän aikana. Säilölumella voidaan taata hiihtokeskukselle tietty avaamispäivä jopa kuukautta ennen kuin kausi normaalisti voitaisiin käynnistää.
Lumen säilömisestä herää kysymys, miten se voi olla taloudellisesti ja ekologisesti järkevää.
Lumitykki Sveitsin Wildhausissa. © Roland Zumbühl, Arlesheim picswiss.ch CC BY-SA 3.0
”Tähän asti hiihtokeskuksissa on toimittu niin, että on odotettu lunta ja pakkasta. Sitten pannaan lumitykki päälle. Varastoinnin ideana on käyttää edellisen vuoden kylmäenergiaa hyväksi”, Martikainen kertoo.
Säilölumi valmistetaan lumitykkien avulla kylmänä vuodenaikana. Se varastoidaan rinteisiin tehtäviin kasoihin, jotka eristetään kesäksi sahanpurun ja eristekankaiden alle, jotta se ei pääse sulamaan. Syksyn ja kylmien säiden tullessa kasat levitetään rinteeseen.
Martikainen vakuuttaa lumen varastoinnin olevan energiataloudellisesti kannattavaa, vaikka sen valmistukseen käytetään sekä vettä että sähköä – paljon sähköä.
Koska lumi valmistetaan kylmänä vuodenaikana, siihen varastoituu huomattava määrä kylmäenergiaa.
Tonnissa lunta ja jäätä on 94 kilowattituntia kylmäenergiaa. Tämä tarkoittaa energiamäärää, joka vaaditaan nolla-asteisen kiinteämuotoisen veden eli jään sulamiseen vedeksi.
Termodynamiikka sanelee
Kun suuri määrä kylmää lunta kasataan yhteen paikkaan ja eristetään huolellisesti, se säilyttää niin suuren määrän kylmäenergiaa siitä huolimatta, että homman on laskettu olevan taloudellisesti kannattavaa.
Etelä-Afrikassa lunta ja jäätä on käytetty syvien kultakaivosten jäähdyttämiseen. Keinolumella jäähdyttäminen on tehokkaampaa kuin vesijäähdytys, koska maan pinnalta pumpattu kylmä vesi lämpenee matkalla alas. Lumi ja jää puolestaan sitovat painoonsa nähden huomattavasti niin suuren määrän lämpöenergiaa, että sen kuljettaminen kaivoskuiluihin on vesijäähdytystä tehokkaampi.
”Lumi tehdään hirveällä määrällä sähköä ja silti se kannattaa – faasin eli olomuodon muutos jäästä vedeksi sitoo niin paljon energiaa että se kannattaa”, Martikainen kertoo.
Wall Street Journalin toimittaja antoi Martikaiselle lempinimen ’lumikuiskaaja’ haastateltuaan häntä Sotshin 2014 talviolympialaisten yhteydessä. Martikainen vastasi kisojen lumetuksesta ja varastoi lähes miljoona kuutiota tykkilunta.
Hän toimii myös Pekingin 2022 talviolympialaisten organisaatiokomitean neuvonantaja.
”Testailimme Pekingin 37 asteen helteissä uutta varastointisysteemiä, jota tulen käyttämään olympialaisissa 2022. Sahanpuru ja eristekangas ovat menetelminä vapaasti kaikkien käytettävissä, mutta nyt minulla on neljä patenttihakemusta vetämässä aivan uudenlaisen varastointijärjestelmän suojaamiseksi”, Martikainen paljastaa.
Edelleen voidaan esittää kysymys, mitä järkeä tässä kaikessa on?
”Se on liiketoimintaa, jonka tulee olla kannattavaa. Ilmaista tämä lysti ei ole, eli hiihtokeskukset laskuttavat kuukautta aikaisemmin alkavan kautensa asiakkailta.”
”Urheilukisat ovat oma lukunsa, niihin lunta hommataan, maksoi mitä maksoi. Sotshissa hypättiin mäkihypyn testikisa 20 asteen lämmössä ja vesisateessa. Onneksi oli varastossa lunta, vaikkakin likaista. Varsinaisissa olympialaisissa varastolumi oli olympialaisissa varmuustoimenpide, joka piti olla, hinnasta viis”, Martikainen kertoo.