Sauli Niinistö onnistui taas yllättämään kuppilaparlamentin - ja ehkä hieman kokoomustakin
Niinistö yllättää taas, jopa kuppilaparlamentin. Hetken pohdinnan jälkeen hänen ajatuksensa tuntuu jo erittäin niinistömäiseltä. Presidentin kansansuosio on ollut tähänkin asti vankkumaton, miksi siis mitata lisää?
Yhdeltätoista maanantaina kilahtaa sähköposti: kutsu infoon Mäntyniemeen kuulemaan, mikä on presidentti Sauli Niinistön päätös hakeutumisesta jatkokaudelle.
Jännittävät kolme tuntia edessä. Kahvipöytäspekulaatiot kiihtyvät entisestään. Mitä nyt? Mitä jos? Entä sitten?
Jokseenkin yksituumainen on näkemys, että Niinistö on hoitanut hommansa hyvin. Näinä kiikkerinä aikoina hän tuntuu olevan yhteinen nimittäjä viivan alla, kun sen yläpuolella on eripuraisten suomalaisten porukka, muun maailman hankaluuksista puhumattakaan.
Niinistö on säntillinen johtaja 100-vuotiaalle Suomelle. Näyttäisi viihtyvän, vaikkei homma ole helpoimpia tai ehkä juuri siksi. Mutta kukapa tietää lakimiehestä – kasvoilta on etukäteen vaikea lukea vastauksia.
Kumpi voittaa nyt, vastuuntunto historiallisen hankalina aikoina vai halu – inhimillisesti katsoen oikeutettu – vetäytyä nauttimaan yksityiselämästä, jos sellaista nyt koskaan on entisellä presidenttiparilla.
Vaikkei papereissa valtaa olisi, niin käytännössä on monenlaista. Arvovaltaa, ajan vaatimaa vahvuutta, ulkopoliittista pelisilmää, arvojohtajuutta. Tämäkin tulee kuppilakeskistelussa esiin: jos Niinistö nyt luovuttaa, kun maailma on sekaisin ja hänellä on laaja tuki, niin onhan se aika kova temppu kansalaisille, jotka häneen luottavat. Tuntisimme itsemme petetyiksi.
Mutta epävarmuutta on ilmassa, sen moni myöntää. Välimuistissa kiitää puolivallaton poikamies rullaluistimineen. Entä jos se sanoo, että pitäkää Mäntyniemenne, tämä poika lähtee nyt elämään omaa elämäänsä Jennin ja Lennun kanssa?
Niin, Jenni Haukio. Eteerisen tuntuinen, kaunis ja fiksu runoilija on se yksi puoli. Toinen puoli on tahtonainen, asiallinen, jämäkkä eikä olenkaan hauras. Rouva tukee aviomiestään kaikessa ja tekee töitä presidentti-instituution hyväksi enemmän kuin arvaamme.
Ei varmasti ole yhdentekevää, mitä Jenni Haukio jatkosta ajattelee.
Jos presidentti ei nouse uudelleen vaaliratsun selkään, niin on siinä paitsi Suomi myös kokoomus sekaisin, kahvipöydässä mietitään. Orpo ei ryhdy. Vapaavuori, no, hänellä on jo Helsinki. Ottaisiko koko Suomen? Katainen, partiopoika, aina valmiina? Kansainvälistä osaamista ja balsamia haavoille – Stubb?
Jos Niinistö luopuu, meillä on vaihtoehtoina Vanhanen, Kyllönen ja Haavisto – ja kuka lie demareista ja persuista? Miksei muita naisia löydy tähän lähtöön kuin Kyllönen, pohtii naisäänestäjä lusikkaa kupin kylkeen kilistäen.
Jos Niinistö päättää pyrkiä jatkoon, näillä muilla ei ole sijaa majatalossa. Siitä kuppilaparlamentti on varma.
Joka tapauksessa hänen päätöksensä suuntaan tai toiseen vaikuttaa moneen suuntaan.
Kahvikupit kilisevät ja tiimalasissa käy hiekka vähiin.
Klo 14 Niinistö yllättää taas, jopa kuppilaparlamentin. Hetken pohdinnan jälkeen hänen ajatuksensa tuntuu jo erittäin niinistömäiseltä. Ei vikkelää juuta eikä eitä vaan kannatuksen mittauttaminen valitsijayhdistyksen kautta. Kokonaisharkinnan jälkeen. Presidentin kansansuosio on ollut tähänkin asti vankkumaton, miksi siis mitata lisää? Ainakin naapuripuoluiden presidenttipeli saattaa mennä hetkeksi sekaisin. Miten lie kokoomuksen? Klo 15 se oli jo ryhdistänyt rivinsä Sauli Niinistön taakse.
Lue myös: