Haluatko säästää ruokalaskussa? Näin laitat ruokahävikin kuriin – Ota nämä helpot vinkit osaksi arkeasi!

Ruoan hinta nousee, ja edessä on muutenkin kustannusten kannalta ankara talvi, joten moni miettii, miten vähentää kulutusta. Yksi keino on minimoida kaikki sellainen, mikä menee hukkaan ja jää hyödyntämättä.

Olen pitänyt ruokahukkapäiväkirjaa jo reilut kolme vuotta: kirjannut ruutuvihkoon pilaantumaan päässeen ruoan, arvion sen määrästä ja päiväyk­sen. Arvelin, että kun biojäteastiaan päätyvän ruoan tekee itselleen näkyväksi ja vielä vähän kuin rankaisee itseään niin, että kirjaa kaiken ylös, oppii vähentämään ruokahukkaa.

Alun perin tarkoitukseni oli pitää päiväkirjaa vain kuukausi, mutta jäin koukkuun.

Hyvä niin, sillä mistään pikkuasiasta ei ole kyse.

Syyllisiä olemme me

Luonnonvarakeskuksen eli Luken arvioiden mukaan Suomalaisten kerryttämä ruokahävikki on noin 351–376 miljoonaa kiloa vuodessa. Siitä noin kolmannes, eli 107–137 miljoonaa kiloa, tulee kotitalouksista. Määrä on jäätävän suuri. Me kotitaloudet olemme ylivoimaisesti suurin ruokahävikin tuottaja – arkiset roskapussimme eivät ole mikään pikku juttu. Niillä todellakin on väliä.

Keskimääräinen ruokahävikki on arvioiden mukaan 20–25 kiloa henkeä kohden vuodessa. Ja sitten tulee iso mutta. Kotitalouksien välillä on hurjia eroja.

Kun suurin osa kotitalouksista, 82 prosenttia, tuotti noin 12,9 kiloa hävikkiä vuodessa, kertyi supertuhlareilta sitä peräti 105 kiloa vuodessa! Tuokin on supertuhlareiden keskiarvo. Joukon huiput mättivät jopa 120–130 kiloa ruokaa roskiin.

Onneksi noin holtittomia ihmisiä on arviolta vain 1,7 prosenttia.

”Kun ajattelee, miten pitkä prosessi ja paljon työtä tarvitaan siihen, että viljelijä kylvää viljan, korjaa sen, vilja viedään elintarviketeollisuuteen ja se päätyy ­tuotteena ruokapöytään – ja sitten se heitetään roskikseen. Siinä hukataan paljon resursseja. Lihatuotteissa ketju on vielä pidempi”, Luken tutkija Inkeri Riipi kertoo.

Tutkimusryhmästä löytyi myös tuhlareille aivan vastakkainen ryhmä: he, joilta ei mennyt juuri mitään roskiin.

”Kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että he ovat usein sota-ajan eläneitä ihmisiä. He ovat tosiaan tarkkoja siitä, että ruokaa ei mene hukkaan, ja heillä on taitoa hyödyntää tähteet.”

Leivän osuus kotitalouksien ruokahävikistä on peräti 15–20 prosenttia, eli jo se tekee ison osan kokonaisuudesta. Jos pystyy nuukailemaan ja ostamaan yhden leivän vähemmän viikossa, kertyy siitä vuodessa sievoinen summa. © Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Ympäristöhaittoja

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri muistuttaa, että ruokahävikki on hävikkiä kahdella eri tasolla: sillä on rahallinen hinta sekä ympäristölle että kotitalouksille.

”Arvion mukaan kotitalouksien ruokahävikin eli turhan ruoan tuottamisen ilmastopäästöt vastaavat 139 000 henkilöauton vuotuisia päästöjä Suomessa.”

Ilmaston lämpenemistä aiheuttavat ilmasto-, eli kasvihuonekaasupäästöt eivät tietenkään ole ruokahävikin ainoa ympäristövaikutus. Ruoantuotanto rehevöittää vesistöjä, aiheuttaa happamoitumista ja aiheuttaa monin paikoin maailmalla vesivarojen ehtymistä sekä monimuotoisuuden heikkenemistä. Niinpä jokainen turhaan tuotettu ruokakilo kuormittaa turhaan.

”Näiden ympäristömittarien osalta emme ole toistaiseksi määrittäneet arvoa”, Katajajuuri kertoo.

Myös vaikutus kotitalouksien kukkaroon oli hankala laskutehtävä. Luonnonvarakeskus tutki ruokahävikkiä hävikkipäiväkirjoilla. Tutkimuksessa verrattiin ihmisten itse raportoimia tietoja heidän kauppalaskuihinsa. Lisäksi hävikkiä mitattiin tarkastamalla roskapusseja, erittelemällä niiden sisältöä ja jyvittämällä hintoja. Eri tutkimuksissa saatiin eri arvoja, eikä hinta-arviota ole tehty hetkeen lainkaan.

”Siksi tällä hetkellä ei ole tarkkaa arviota, mutta todennäköisesti ruokahävikki maksaa nelihenkiselle perheelle vuosittain keskimäärin jotain 400–600 euron luokkaa. Perheiden kulutus ja myös hävikki ovat keskenään hyvin erilaista, siksi vaihteluväli kuvaa tilannetta parhaiten.”

Inkeri Riipi uskoo, että ruokahävikin vähentäminen kiinnostaa nyt ihmisiä ihan eri tavalla kuin aiemmin.

”Ukrainan sodasta johtuva ruoan hinnan nousu saa ihmiset vähentämään ruokahävikkiään enemmän kuin nuo ympäristöuhat. Kansainvälisissä tutkimuksissa on huomattu, että hintaan vetoaminen tehoaa ihmisiin ympäristöä enemmän.”

Hävikkiruokaa tarjolla

Ehkä ilmastopuhe on saanut kuitenkin aikaan sen, että kauppojen oranssilla laputettuja, parasta ennen päiväystä lähestyviä tuotteita ei enää hävetä ostaa. Niiden menekki on jo niin suurta, että kaupoista ruokajakeluihin päätyvät poistoerät ovat huvenneet ja moni ruokajonoissa elintarvikkeita jakava toimija valittaa pulaa jaettavasta.

Hävikkiruokaa voi ostaa nykyään myös poistoeriin erikoistuneista kaupoista, kuten sivustoilta fiksuruoka.fi, urjalanmakeistukku.fi ja matsmart.fi.

Takaiskujakin on tullut. Kirkon ulkomaanavun perustama hävikkiruokakauppa We Food lopetti toimintansa heinäkuussa. Toiminnan kerrottiin muuttuneen kannattamattomaksi, kun verottaja linjasi, että kauppa joutuu maksamaan lahjoitettujen tuotteiden myynnistä arvonlisäveroa.

Toisaalta nettisovellus ResQ on laajentanut toimintaansa. Sen kautta voi ostaa monien ravintoloiden valmista hävikkiruokaa. Ensin se toimi vain suurimmissa kaupungeissa, mutta sittemmin toiminta on laajentunut ja mukaan on liittynyt esimerkiksi ABC-huoltoasemia ja K-kauppoja hävikkiruokakasseillaan.

Elintarviketeollisuus etsii aiempaa aktiivisemmin, mihin se voi käyttää niin sanotut sivuvirrat, eli sen, mitä ennen sanottiin jätteiksi, vaikkapa mäskin.

Ja me tavalliset kuluttajat olemme alkaneet miettiä, mitä juuri minä voisin tehdä. Tai siis, osa meistä ­miettii.

Nykyään kun ruokahävikki on yleisempi puheenaihe, oranssilaputettujen tuotteiden menekki on kasvanut. Ilmeisesti ihmiset kehtaavat nyt ostaa niitä. © Ismo Pekkarinen / Lehtikuva

Hävikkipäiväkirja

Muistan vielä, miten hämmästys ja häpeä yllättivät, kun aloitin hävikkipäiväkirjan pitämisen. Hukkaan päätyvää ruokaa oli yllättävän paljon, ja merkintöjä tuli rivi rivin jälkeen. Lohduttauduin sillä, etteivät määrät olleet suuria. Usein oli kyse ruokailusta tähteiksi jääneistä jämistä, jotka oli siirretty siististi kulhoon, kulho jääkaappiin ja unohdettu sen tien, kunnes homeesta pölisevä kippo oli aika tyhjentää biojäteastiaan. Paljon oli myös aterioiden hiilarijäämiä: perunoita, pastaa, riisiä. Lisää jääkaappiin unohtuneita kippoja. Ei ihme, että jääkaappi tuntui usein liian pieneltä.

Yksi selkeä ryhmä oli leipäpussien jämät. Kun kotiin tuotiin uutta leipää, ei kukaan syönyt enää vanhaa. Niinpä vanhat leipäpussit kertyivät keittiön työpöydälle, kunnes tuli siivouspäivä ja aika tarkastella, näkyykö hometta.

Toisinaan joku yksinäinen appelsiini tai omena jäi pyörimään jääkaappiin. Ihmeen usein porkkanat mätänivät pussiin; ne eivät kyllä kestä yhtään mitään.

Olisiko mennyt viikko vai puolitoista, kun tajusin, että ruokahävikki syntyi tavallaan säännönmukaisesti: kerta toisensa jälkeen toistimme samoja virheitä. Ne olivat kiistatta virheitä. Ne eivät olleet sattumia tai vahinkoja, koska ne toistuivat. Kun mihinkään ei pysähdytty, mistään ei opittu. Hävikki tuntui asialta, joka vain tapahtui.

Kaiken huipuksi olimme keskellä elämänmuutosta enkä ollut yhtään miettinyt, että se pitää ottaa huo­mioon ruokakaupassa. Lapset aikuistuivat ja lähtivät maailmalle. Samalla kulutus romahti. Mutta menikö se kiireisen tajuntaan? Arvatkaa vaan.

Kun on parikymmentä vuotta juossut suoraan töistä kauppaan ja sieltä kotiin, ja siinä välissä kahmonut kärryyn maitoa, leipää ja ruokaa, toistaa sen automaattiohjauksella.

Jossain vaiheessa tajusin, että ruokahävikki ei lopu, jos ei opettele toimimaan toisin kuin on tottunut. Mutta ensin pitää miettiä, mistä virhe lähtee. Aloin listata mielessäni opittua.

Näin vältät ruokahävikkiä ja säästät ruokalaskussa

1. Ongelma: Mitä tehdä ruokakaupassa, jos ei muista, onko kotona vaikkapa maitoa?

Ratkaisu: Älä osta, jos et tiedä. Jääkaapin sisältöä pitää opetella katsomaan tietoisesti vähintään parin päivän välein. Pitää olla kärryillä siitä, mitä tarvitaan.

2. Ongelma: Mitä tehdä ruoan tähteille? Kukaan ei halua niitä, jos tarjolla on uutta ruokaa.

Ratkaisu: Pidetään keskellä viikkoa ”buffa”. Silloin kaikki kipot nostetaan esille, ja jokainen ruokailija valitsee mieleisensä koosteen.

3. Ongelma: Alussa pelkäsin, että ruokaa on liian vähän; jämäthän olivat vain pienissä kipoissa.

Ratkaisu: Aloin tehdä ”paistettua riisiä tai pastaa”, tuota kiinalaisen ruoan pyttipannua, eli sekoitin pannulle hiilarien ja aiempien ruokien jämät, rikoin joukkoon pari kananmunaa ja paistoin. Usein ruokaa jäi. Eli sitä oli edelleen liikaa. Lopetin kananmunien lisäämisen.

Joka viikko pitää olla korvamerkitty päivä, jolloin viikon varrella kertyneet tähteen käytetään. Jos siirtää ongelmat pakastimeen, pitää se käydä läpi aika ajoin, ettei siitä tule vanhojen tähteiden hautausmaata.

4. Ongelma: Mitä tehdä, kun ruoan valmistuksessa jää yli raaka-aineita, joiden pakkaukset on avattu, kuten kermaa tai kananmunan keltuainen tai valkuainen?

Ratkaisu: Pitää suunnitella. Jos avaan tämän paketin tai teen tietyn ruoan, miten niiden jämät voidaan kätevästi käyttää? Kerman ja kanamunan keltuaiset ja kuivahtaneet leikkeleet saa upotettua pasta carbonaraan, valkuaisista voi tehdä marenkia ja kerätä niitä seuraavaan pavlovaan.

5. Ongelma: No entäs se hukkaleipä?

Ratkaisu: Piti lopettaa uuden ostaminen summassa. Jos ei kaupassa muista, onko kotona leipää vai ei, voi ostaa paketin näkkileipää ja pärjätä sillä. Vanhan leivän voi tehdä myös krutongeiksi tai jos on viitseliäs, jauhaa korppujauhoksi.

6. Ongelma: Entä ylijääneet tortillojen ainekset?

Kun tekee tortilloja, avataan niitä varten tarkoitukseen sopiva tomaattikastikepakkaus ja tortillapakkaus. Aterialla ei kulu useinkaan kuin osa pakkauksista, loput laitetaan jääkaappiin. Sen jälkeen ne unohtuvat ja pölisevät homeisina…

Ratkaisu: Pitää miettiä etukäteen, mitä lopulla tomaattikastikkeella tehdään parin kolmen päivän kuluessa. Olisiko vaikka pastakastikkeen vuoro?

Tortillat voi pakastaa ja paistaa seuraavalla kerralla jäisinä pannulla. Voi ne mikrottaakin, mutta paistetut ovat vielä parempia.

7. Ongelma: Kaurapuuron rippeet.

Kun ruokailijoiden määrä yllättäen muuttuu tai joku perhekunnasta keksii, ettei tänään maistukaan, jää puuroa yli.

Ratkaisu: Sekoita joukkoon kananmuna ja paista pikkulettupannulla letuiksi. Usein puuron jämät neuvotaan lisäämään sämpylätaikinaan, mutta oma kokemukseni tästä on heikko. Sämpylöistä tuli päältä kovia ja sisältä puuroisia kakkaroita. Tätä juttua varten kysyin neuvoa martoilta. Löydät reseptin jutun lopusta.

8. Ongelma: Nahistuneet hedelmät ja vihannekset.

Ratkaisu: Vihannekset sosekeittoon, hedelmät smoothieen. Umpiruskeista banaaneistakin saa kelpo smoothien tai banaanilettuja. Viitseliäs tekee banaanikakun.

Kun jääkaappi on täynnä tavaraa, sinne ”hukkuu” helposti yhtä ja toista, eli ruoka-aineiden olemassaolo unohtuu. © Sakari Röyskö / Lehtikuva

Miten niin kuin omasta mielestä meni?

Viime elokuu päättyy hävikkipäiväkirjassani surullisesti: 2 dl kasvirasvaa, 0,8 dl rasvatonta maitoa ja 0,7 dl kauramaitoa. Miten tässä onkin taas mokattu näin perusteellisesti! Kaiken sen jälkeen, mitä olin jo vuosia opetellut.

Aloin etsiä syitä. Oli lomailua, matkoja. Paljon menemistä ja tulemista. Kauramaitoa käyttävä perheenjäsen lähti opintoihinsa toiselle paikkakunnalle, ja purkki jäi. Ja tuo kasvikerma: Se jotenkin vain onnistui luiskahtamaan väärään paikkaan, jääkaapin perälle, jäi katveeseen ja lymyili siellä koko kesän.

Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä.

Jos oma hävikki mietityttää, voi kokeilla netistä löytyvää hävikkiruokalaskuria.

Lue myös: Muovin kierrätys kannattaa: Näillä vinkeillä kierrätät oikein ja säästät luontoa