70-vuotias Laila ei kaipaa kuluttamista: ”Arjen ilmaista ylellisyyttä on katsella puuhellan elävää tulta”
Laila Ahlfors osaa nauttia arjen ilmaisista nautinnoista, kuten tulen katsomisesta ja kauniista maisemista. Välillä pitää kuitenkin päästä tansseihin.
Kuluttaminen ei kiinnosta Lailaa, mutta tämän kahden euron mekon hän osti ensi kesän lavatansseihin.
Laila Ahlfors, 70, asuu keskellä metsää Pyhtään Munapirtin saaressa. Lähin naapuri on puolen kilometrin päässä ja palvelut 15 kilometrin päässä. Onneksi kuluttaminen ja heräteostokset eivät kuulu hänen elämäntapaansa.
Lailan aamu alkaa puuhellan lämmityksellä ja elävän tulen katselulla. Olohuoneen ikkunasta pilkahtaa meri, ja muista ikkunoista näkyy talvisen kaunis metsä.
Laila pitää puuhellassa koko päivän pientä hiillosta lisäämällä klapin kerrallaan. Talvisin hän tekee ruoat puuhellalla. Se lämmittää mukavasti ja tukee taloa lämmittävää ilmavesilämpöpumppua. Sähköön menee alle tuhat euroa vuodessa.
”On rentouttavaa istua nojatuolissa hellan äärellä katsomassa elävää tulta lasiluukun läpi. Se on ilmaista arjen ylellisyyttä.”
Ruoanlaitto puuhellalla tuo Lailalle lapsuuden mieleen. © Linda Varoma/Otavamedia
Polttopuut tulevat omasta metsästä.
”On minulla oma moottorisahakin. Tosi lapseni ovat kieltäneet minulta sen käytön”, Laila nauraa.
Hän aloittaa aamunsa puurolla, jonka kanssa syö itse keitettyä omenahilloa tai lähimaastosta pakastimeen poimittuja mustikoita. Jos puuro tai smoothie ei maistu, Laila ottaa pakastimesta leipomiaan sämpylöitä sulamaan puuhellan nurkalle. Niistä leviää ihana tuoksu.
”Rauhallisen aamun jälkeen lähden nauttimaan ilmaisesta kuntosalista. Teen tunnin kävelylenkin Munapirtin metsäpoluilla. Piipahdan usein meren rannassakin, sillä on hienoa katsoa kauas merelle. Talvella näen harvoin ketään.”
Kuluttaminen ei kiinnosta Laila Ahlforsia, joka elää lähellä luontoa. © Linda Varoma/Otavamedia
Lailan kuluttaminen on tarkkaan harkittua
Laila jäi eläkkeelle seitsemän vuotta sitten. Hän oli viimeiset työvuotensa päiväkodissa ja koulussa henkilökohtaisena avustajana. Se on pienipalkkaista työtä, josta ei kummoista eläkettä kerry.
Laila asui perheineen Loviisassa 40 vuotta mutta unelmoi muuttavansa eläkkeellä kotiseudulleen Pyhtäälle. Kun pitkä avioliitto päättyi eroon, Laila muutti yksin.
”Oli ihanaa palata tänne tuttujen ja sukulaisten lähelle. Välillä taloudellinen pärjääminen huolestuttaa. Mutta elän päivä kerrallaan, onnellisena minimieläkkeelläni.
Tammikuussa Lailalle tulee paljon laskuja, ja silloin taloutta pitää miettiä tarkkaan.
”Hätätilanteessa voisin toki lainata kolmelta lapseltani, mutta vielä ei ole tarvinnut.”
Ilman autoa ei Munapirtissä voisi elää, sillä julkista liikennettä ei ole. Laila käy kerran viikossa tai kahdessa kaupassa 15 kilometrin päässä. Auton huoltamiseen hän on löytänyt paikallisen kohtuuhintaisen tekijän.
”Kaupassa katson tarkkaan, mitä ostan. Vertaan kilohintoja ja säästän ostamalla aina halvimman vaihtoehdon, esimerkiksi kaupan omia merkkejä.”
Lihan Laila ostaa vain punalappuisena tuotteena eli alennettuun hintaan.
”Eilen ostin puoleen hintaan broileria ja possua pakastimeen.”
Makaronilaatikko on Lailan perusruokaa. Hän kokkaa sitä aina ison annoksen, josta pakastaa osan. Hän syö mielellään samaa ruokaa pari päivää.
Jos kaupassa on hävikkilaatikoita, Laila ostaa niitä.
”Eilen ostin kahden kilon hävikkiomenapussin 50 sentillä. Nyt saan vitamiinit syömällä kaksi omenaa joka päivä. Pehmenneet hedelmät ovat hyviä smoothien tekoon.”
Lailan 15-vuotias Molly-kissa syö vain valmisruokaa, jonka hinta on noussut koko ajan. Mutta vanha kissa ei enää opi silakalle.
Tuoretta kalaa ilmaiseksi
Saaristossa elävä Laila saa usein kalaa kalastavilta naapureiltaan. Kun saalista tulee, kalaa on usein liikaakin. Niinpä naapurit tarjoavat esimerkiksi silakoita Lailalle.
”Tein saaliista rapeita uunisilakoita ja söin viikon niitä. Talvella saatan saada matikkaa. Siitä keitän herkullisen keiton.”
Kesällä Laila kalastaa verkoilla itsekin. Siihen tarvitsee kaverin soutamaan. Laila myös onkii rannalta. Pannulle voi saada isoja ahvenia.
”Kesällä kasvatin tomaatteja lasitetulla terassillani ja sain satoa pitkälle syksyyn. Myös perunoita kasvatin laatikossa. Aikaisemmin minulla oli kanoja, jotka munivat tosi hyvin. Mutta niiden ruokaan meni yllättävän paljon rahaa. Siksi luovuin niistä.”
Neulominen on hauskempaa kuin kuluttaminen
Neulominen on Lailan rakkaimpia harrastuksia. Nyt on tulossa villapaita. Läheiset saavat Lailalta usein villasukat lahjaksi. Rahaa uusiin lankoihin Lailaa saa myymällä välillä sukkia paikallisissa Facebook-ryhmissä. Edullisimmat villalangat hän ostaa Tokmannilta tai Novitan tehtaanmyymälästä Korialta.
”En kaipaa mihinkään kauas. Elän unelmaani täällä saariston rauhassa.”
Laila käy usein Loviisassa lapsiaan tapaamassa ja tanssimassa ystävättären kanssa.
”Se on tärkeää, koska siellä tapaan ihmisiä. Ja tanssiminen on hyvää liikuntaa kuluneille polvilleni.”
Lähellä mökkeilevän ystävän kanssa Laila käy välillä Kotkassa tuulettumassa. Naiset kiertelevät kaupoissa ja kirpputoreilla. Sieltä löytyi viimeksi kahdella eurolla nätti mekko ensi kesän lavatansseja varten.
Neulomisessa yhdistyy huvi ja hyöty. Neuleet ovat myös käytännöllisiä lahjoja. © Linda Varoma/Otavamedia
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 1/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti