Sijoittamisen monet mahdollisuudet – ”Pörssistä tienatut varat ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin”
”Jos ei tunne pörssin hyörinää kotoisaksi, kenenkään ei ole pakko sinne rahojaan viedä – ilmankin pärjää”, Seuran tuottaja Petri Korhonen kirjoittaa.
Rikkauden ihaileminen tai mammonan palvominen on onneksi yhä vierasta useimmille suomalaisille. Moni jopa paheksuu varallisuudellaan elvisteleviä ökyrikkaita, paitsi silloin jos varat ja miljoonat on tienattu amerikkalaisissa jääkiekkokaukaloissa tai voitettu nettipokerissa tai lotossa.
Kannattaa muistaa, että ainakin nuo viimeksimainitut, yleisesti hyväksytyt rikastumistavat ovat oikeasti aika kyseenalaisia.
Eiväthän esimerkiksi lottovoittovarat tule saajalleen mitenkään ”puhtaina käteen”, päinvastoin. Niiden taustalla saattaa olla hyvinkin hiilenmustia kohtaloita.
Uhkapelivoitot on aina välillisesti tienattu pelihelvetissä kärvisteleviltä, rahansa hassaavilta peliriippuvaisilta ja heidän läheisiltään.
Asunnon säästöillään ostaminen tuntui rehellisemmältä
Ammattimaiseen pörssisijoittamiseen – silloin kuin sitä tekee yksityinen ihminen – suhtauduttiin vielä jokunen vuosi sitten aika kaksijakoisesti.
Jos joku kertoi ostaneensa asunnon säästöillään, se tuntui rehellisemmältä ja hikisemmältä työltä kuin kämpän maksaminen osakekauppojen tuotolla. Moinenhan on vanhojen ennakkoluulojen mukaan jotenkin kyseenalaista keinottelua, jossa pitää ottaa riskejä ja olla valmis uhraamaan perheen ruokarahatkin.
Eikä tämä pörssipelaamisen väheksyminen ole ollut vain aatteellisen työväestön näkemys.
Helpot varat ja uuden polven osinkotulot harmittivat
Olen kerran toimittajana kuunnellut, miten iäkäs perheyrityksen omistaja harmitteli vakavissaan, että uusi polvi oli tienannut yhtiölle sijoitusten osingoilla enemmän rahaa kuin mitä hienon perinteisestä kivijalkabisneksestä oli sinä taantumavuonna herunut.
Työntekijöiden edustaja taisi todeta siihen, että heidän kannaltaan oli tärkeintä, että firma pysyi elinkelpoisena ja työllisti ihmisensä, tulipa raha mistä toimialasta tahansa.
Sama pätee kaikkeen sijoittamiseen. Jos käy osakekauppaa esimerkiksi lastensa talouden turvaamiseksi eikä pelkästä pelihimosta, pörssistä tienatut varat ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin.
Ja jos ei tunne pörssin hyörinää kotoisaksi, kenenkään ei ole pakko sinne rahojaan viedä. Ilmankin pärjää.
Helena Rostedt ei ollut säästänyt eikä sijoittanut koskaan aikaisemmin. Kun varat alkoivat karttua, tunne oli uskomaton. ”Teki mieli kiljua riemusta. Tajusin, että minun ei tarvitse olla olosuhteiden uhri, vaan minäkin voin nousta.” © Oskari Nuottonen