10 kysymystä: Kuinka Parkinsonin tauti muuttaa sairastuneen arkea?

Alkuvaiheessa Parkinsonin tauti voi oireilla outona väsymyksenä, ummetuksena ja masennuksena. Siksi se voi sekoittua muihin sairauksiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Parkinsonin tauti

Alkuvaiheessa Parkinsonin tauti voi oireilla outona väsymyksenä, ummetuksena ja masennuksena. Siksi se voi sekoittua muihin sairauksiin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Virve Järvinen

1. Mitkä oireet herättävät epäilyn Parkinsonin taudista?

Lepovapina on tyypillinen parkinsonismin oire, jota vastaavaa ei oikein muissa sairauksissa ole. Alkuvaiheessa vapina on yleensä ajoittaista, ja liittyy vaikka hermostuttaviin tilanteisiin. Myös jäykistyminen ja liikkeiden hidastuminen ovat yleisiä oireita. Monesti kävelyn myötäliikkeet häviävät, ja ihmisestä tulee vähän kuin tikku-ukko. Oireet alkavat yleensä yhdestä raajasta.

Syy liikeoireisiin on liikkeiden säätelyyn osallistuvan, aivojen välittäjäaine dopamiinin puutoksessa. Puutos on seurausta dopamiinia tuottavien hermosolujen tuhoutumisesta. Syytä siihen, mikä aiheuttaa hermosolujen vaurion, ei tiedetä.

Samaa hermosolukatoa liittyy normaaliin vanhuuteen, mutta Parkinsonin tautia sairastavalla solujen tuhoutuminen on nopeampaa.

 

2. Miten Parkinsonin tauti diagnosoidaan?

Parkinsonin tauti varmistuu neurologin tekemässä tutkimuksessa. Alkuvaiheessa se ei näy aivoista otetuissa magneettikuvissa, eikä sitä voi todentaa verikokeella. Dopamiinin puutos näkyy isotooppitutkimuksessa, jota voidaan käyttää epäselvissä tapauksissa.

Parkinsonin tauti alkaa hitaasti yleensä 60 ikävuoden kieppeillä, ja kun tauti todetaan, ihminen on jo 70–79 -vuotias. Suomessa sitä sairastaa noin 14 000 ihmistä, ja sairaus on miehillä hivenen tavallisempaa kuin naisilla.

 

3. Voidaanko Parkinsonin tauti sekoittaa johonkin toiseen sairauteen?

 Varhaisessa vaiheessa Parkinsonin tauti voi oireilla outona väsymyksenä, ummetuksena ja masennuksena, johon lääkkeet eivät tehoa. Tällöin se saatetaan sekoittaa johonkin muuhun sairauteen.

Maallikko voi sekoittaa Parkinsonin taudin esimerkiksi Alzheimerin tautiin. Yleislääkärikään ei aina tunnista Parkinsonin tautia, varsinkin jos tyyppioire eli vapina puuttuu.

 

4. Kuinka vakavasta sairaudesta on kyse?

Tauti on hitaasti etenevä, eikä sitä voida parantaa. Loppuvaiheessa se vie sairastuneelta liikuntakyvyn. Taudin puhkeamisesta tähän kuluu yleensä vuosikymmeniä. Isoimmat liikkumisen vaikeudet tulevat 20–30 vuotta sairastumisesta. Tosin vanhalla ihmisellä on usein muita sairauksia, ja ne yhdessä Parkinsonin taudin kanssa hankaloittavat arkea.

Taudin etenemisvauhtiin ei voi itse vaikuttaa, mutta omasta toimintakyvystä ja arjessa selviytymisestä voi huolehtia liikunnalla. Liikunta tekee kaikille hyvää, mutta Parkinson-potilaalle se on välttämätöntä. Sillä voidaan vaikuttaa liikeratojen pysymiseen mahdollisimman laajoina, ryhtiin ja tasapainovaikeuksiin.

 

5. Pysyvätkö oireet lääkkeillä hallussa?

Lääkkeet huolehtivat tiedonkulusta hermosolusta toiseen, ja niiden avulla oireet saadaan pidettyä kurissa pitkäänkin. Mutta kun tauti etenee, lääkkeiden teho alkaa heitellä, ja toisena hetkenä ne tehoavat toista huonommin. Lääkkeiden tehon heittely voi näkyä esimerkiksi tahattomina liikkeinä ja päinvastoin pahana jäykistymisenä.

Levodopa on tehokas Parkinsonin taudin lääke, jonka lisäksi käytetään dopamiiniagonisteja ja dopamiinia hajottavan entsyymin estäjälääkkeitä. Lääkehoito yksilöidään, ja yleensä potilaalla on käytössään useita eri tavalla vaikuttavia lääkkeitä.

 

6. Milloin päädytään leikkaushoitoon?

Useimmiten lääkkeet tehoavat hyvin viisi, jopa kymmenenkin vuotta. Sen jälkeen niiden vaikutusaika lyhenee, ja hyvänkin lääkevaikutuksen aikana esiintyy haittaavia tahattomia liikkeitä. Etenkin nuoremmilla (alle 70-vuotiailla) harkitaan silloin leikkausta. Vanhemmilla voidaan leikkauksen sijasta harkita pumpulla letkun kautta pohjukaissuoleen annosteltavaa levodopainfuusiohoitoa.

Leikkaushoidossa ei leikata aivoista mitään pois, vaan sinne viedään syväaivostimulaattori (DBS). Se on ohut elektrodi, joka asetetaan potilaan aivoihin liikkeitä säätelevän hermojärjestelmän alueelle. Vaikka potilaalla olisi stimulaattori, hän tarvitsee myös lääkkeitä.

 

7. Kuinka tauti muuttaa sairastuneen arkea?

Useimmat sairastuneet pärjäävät kotona. Pysyvä laitoshoito on harvinaista, ja siihen turvaudutaan lähinnä elämän loppuvaiheessa.

Parkinsonin tautia sairastava pärjää yleensä arjessa apuvälineiden avulla ja varaamalla askareisiin aikaa. Oireiden voimakkuus ja aiheuttama haitta vaihtelevat, ja hankalina hetkinä sairastunut tarvitsee kotiin avustavan henkilön. Avustajan turvin hän myös saa asua kotona mahdollisimman pitkään.

 

8. Millainen sairaus Parkinsonin tauti on läheisille?

Koska dopamiini osallistuu tunne-elämän ja eräiden tiedollisten toimintojen säätelyyn, tauti aiheuttaa oireita myös näillä elämän alueilla. Siihen voi liittyä mielialaongelmia ja käyttäytymisen häiriöitä, jotka tekevät sairauden läheisille hankalaksi.

Käyttäytymisen häiriöt kulkevat usein käsi kädessä muistiongelmien kanssa, ja niitä tulee noin kolmasosalle sairastuneista. Sairauden loppuvaiheessa muistiongelmat yleistyvät, ja erityisesti iäkkäänä sairastuneilla on jo ainakin 80 prosentilla sairauden loppuvaiheessa dementia.

Ilmeikkyyden ja eleiden väheneminen kuuluvat sairauteen ja vaikeuttavat itseilmaisua.

Dopamiinilääkitykseen liittyy impulssikontrollin häiriöitä, jotka näkyvät esimerkiksi pelihimona ja yliseksuaalisuutena.

 

9. Voiko syy sairastumiseen olla D-vitamiinin puutteessa?

» D-vitamiinin puutteen yhteyttä Parkinsonin tautiin on tutkittu Suomessakin, mutta yhteyttä ei ole voitu todistaa. Jo sairastuneelle suositellaan D-vitamiinilisää, sillä sairastuminen heikentää tasapainoa ja lisää siten kaatumisten ja luun murtumien vaaraa.

D-vitamiinilisäksi riittää virallisten ravitsemussuositusten mukainen määrä eli yli 75-vuotiaille 20 mikrogrammaa ja tätä nuoremmille aikuisille talviaikaan 10 mikrogrammaa.

 

10. Olisiko sairastumista voinut ehkäistä mitenkään?

Parkinsonin tautia ei voi ehkäistä elintavoilla. Suurin osa sairastuneista on päinvastoin viettänyt hyvin tervettä elämää.

Noin 15–20 prosentilla sairastuneista on suvussa toinen samaa sairautta sairastava, vaikkei tauti varsinaisesti perinnöllinen olekaan. Parkinsonin tautia sairastavan henkilön lapset sairastuvat samaan sairauteen ani harvoin.

On olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että kasvinsuojeluaineiden ja hyönteismyrkkyjen käyttö voi lisätä Parkinsonin taudin todennäköisyyttä sille alttiilla henkilöillä.

Asiantuntijana Kirsti Martikainen, neurologian erikoislääkäri, Suomen Parkinson-liitto ry.

Lue myös:

Uusi lääke Parkinsonin tautiin sekoitti Helenan unirytmin

Käsien vapina olikin Parkinsonin tautia

X