Diabeetikkolle kävi huono tuuri: ensin amputoitiin ukkovarvas, sitten pari muuta
Hiertävä kenkä ja sukkamytty ovat vaarallinen pari. Martti Kiviharjun ne veivät viikoiksi sairaalahoitoon.
Martti Kiviharju, 62, on sairastanut ykköstyypin diabetesta yhdeksänvuotiaasta. Hänellä sairauteen liittyy hermojen toiminnan vaurioita eli neuropatiaa ja siten tuntopuutoksia. Niiden vuoksi Martti huomasi varpaansa vaurioitumisen liian myöhään.
Tähän havahduin
Vuosi sitten syksyllä vasenta jalkaterääni särki, pisteli ja vihloi. Yhdistin oireet neuropatiaan. Ajattelin, että syy tuntemuksiini oli sisäsyntyinen ja kertoi vaurion etenemisestä jalkaterän hermoissa. Tiesin, että vähitellen vaurio voisi edetä niin, että jalkateristä katoaisi tunto kokonaan enkä esimerkiksi tuntisi sopimattomien kenkien aiheuttamia hiertymiä.
Tosi asiassa tilanne oli jo niin pitkällä: en tuntenut, kuinka myttyyn jäänyt sukka hiersi ukkovarvastani kengän suojissa.
Muutamassa päivässä varvas muuttui siniseksi.
Onneksi minulla oli sovittu diabetekseni vuoksi kontrollikäynti sairaalalääkärille. Hän passitti minut verisuonikirurgille.
Vastaanotolla
Verenkierto-ongelmat eivät olleet minulle uutta. Kuusi vuotta aiemmin minulla oli jalassani vastaava, mutta ilman ulkoista tekijää syntynyt haavauma. Se hoidettiin terveyskeskuksen vuodeosastolla antibiooteilla.
Nyt verisuonikirurgi oli sitä mieltä, että varvas oli poistettava. Olin kuulemma sen ikäinen, etten välttämättä toipuisi pelkällä lääkehoidolla yhtä hyvin kuin ennen.
Minut vietiin saman tien leikkaussaliin, jossa ukkovarpaani amputoitiin. Se tehtiin paikallispuudutuksessa.
Pystyin kysymään toimenpiteen aikana lääkäriltä muun muassa sitä, kuinka yhden varpaan puuttuminen vaikuttaisi liikkumiseen. Lääkäri ei osannut vastata.
Näin diabeetikon jalkaongelmat hoidettiin
Yhden varpaan puuttuminen ei vaikuttanut liikkumiseeni mitenkään. Jalka solahti hyvin entisiin kenkiin.
Ilmeisesti olisin tarvinnut kunnolliset tukijalkineet, sillä ukkovarpaan puuttuminen kuormitti liikaa pitkää kakkosvarvasta. Sen kärki painui littaan, jolloin verenkierto varpaassa vaikeutui ja varpaan pää meni kuolioon.
Viime keväänä myös kakkosvarvas piti amputoida. Leikkauksen jälkeisenä päivänä lääkäri huomasi, että juuri poistetun varpaan vieruskaverin tyvinivel oli tulehtunut. Sekin varvas piti poistaa. Jos tulehdus pääsisi leviämään, ehkä koko jalkaterä saisi lähteä.
Jotta tulehdus saatiin häädettyä elimistöstäni, jäin kuukaudeksi sairaalaan suonensisäiseen antibioottihoitoon.
Suurta leikkaushaavaa hoidettiin vakuumihoidolla eli jatkuvalla alipaineella ja imupumpulla. Se imi haavasta tulevaa eritettä ja piti sen puhtaana. Pääsin kuitenkin kävelemään, ja sitä varten sain kantakengän, joka estää varpaille kävellessä tulevan painon.
Hoito jatkui terveyskeskuksessa, jossa kävin kerran viikossa. Aikaa haavan umpeutumiseen meni puolisen vuotta.
Tässä ja nyt
Puuttuvat varpaat eivät haittaa liikkumista.
Jotta diabeetikon jalkaongelmat eivät johtaisi lisa amputointeihin, sain lähetteen apuvälineyksikköön, jossa valmistetaan mittatilaustyönä jalkineita. Kenkäkaupasta ei löydy minulle sopivia kenkiä, sillä jalkateräni on amputaatioiden seurauksena levinnyt. Sain kengät juuri ennen viime joulua vähän kuin joululahjaksi.
Käyn säännöllisesti jalkojenhoitajalla. Hän osaa lähettää minut lääkäriin, jos hän huomaa jaloissani muutoksia. Jalkani ovat turvallisissa käsissä.
Lue lisää:
”Sairastuin aikuisena tyypin 1 diabetekseen”
Diabetespojan äidin sitkeys palkittiin
Tavallinen tuntopuutos
A Diabetes voi aiheuttaa hermostomuutoksia ja -vaurioita eli neuropatiaa. Kun jalan tuntoaistimus on muuttunut, hankaumia tulee helpommin ja ne jäävät useammin huomaamatta.
B ”Pahimmillaan pienetkin hoitamattomat jalkaongelmat voivat johtaa raajan amputaatioon”, vastaava diabeteshoitaja Anneli Jylhä Diabetesliitosta kertoo.
C Kun sairastumisesta on 20 vuotta, noin puolella tyypin 1 diabetesta sairastavista esiintyy jonkinasteista neuropatiaa. Tyypin 2 diabetesta sairastavista puolet on samassa tilanteessa kymmenen vuotta aiemmin.