Kehitysvammainen nuori seurustelee, mutta onko hän valmis aloittamaan seksielämän?

Eveliinan ja Topin tytär on kehitysvammainen. Nyt kun tytär on nuori ja rakastunut, on vanhempien elämään tullut uusi huoli: onko tyttö valmis seksiin.

Roosa on aina ollut toivottu lapsi, vaikka hän onkin kehitysvammainen. Vaikka Roosalla on kaksi isoveljeä ja isosisko, äidin ja isän sydämessä juuri Roosalla on aina ollut erityinen sija.

Nyt koko perhe on uuden edessä, kun 16-vuotias Roosa on alkanut seurustella ensimmäistä kertaa elämässään. Sekä isä että äiti suhtautuvat rakastumiseen ristiriitaisesti.

Roosan kehitysvamma on melko lievä, ja tyttö osaa tehdä monia päätöksiä itsenäisesti. Silti vammainen tytär on erityisesti äidin mielestä kovin haavoittuva. Äiti pelkää kehitysvammaisen pojan loukkaavan Roosaa jollain tavalla: joko henkisesti tai vahingossa jopa fyysisesti. Äidin mielikuvissa Roosa joutuu pojan hyväksikäyttämäksi.

Mitä sitten tapahtuu, jos nuoret harrastavat seksiä? Vanhemmat ovat huolissaan.

Äiti on puhunut Roosalle seksistä ja ehkäisystä, mutta ei hän oikein osaa puhua siitä vammaisen näkökulmasta.

Roosalle on myös asennettu varmuuden vuoksi ehkäisykapseli heti seurustelun alussa, jotta mahdollisesti tarvittavaa ehkäisyä ei voi unohtaa.

Roosa vakuuttaa olevansa valmis ensimmäiseen kertaan, mutta vanhempia koko aihe hirvittää. He yrittävät saada Roosan odottamaan.

Eveliina-äiti on huomannut kauhukseen toivovansa, että nuorten seurustelusuhde päättyisi mahdollisimman pian.

Roosan edessä Eveliina karaisee kuitenkin itsensä ja puhuu seurustelusta positiiviseen sävyyn, koska tyttö vaikuttaa poikaystävänsä seurassa onnelliselta. Mutta miten äiti pystyisi hyväksymään myös sydämessään sen, että perheen kehitysvammainen nuori seurustelee?

Miten Eveliina ja Topi pääsisivät lapseensa kohdistuvista peloista eroon?

Kun kehitysvammainen nuori seurustelee, hän tarvitsee erityisen paljon tukea

On ymmärrettävää, että vanhempia huolestuttaa lapsen itsenäistyminen ja seurustelun sekä seksielämän aloittaminen. Vanhemman tehtävä on kuitenkin tukea nuorta parhaansa mukaan omista peloista huolimatta, ja tässä Roosan vanhemmat ovatkin selvästi onnistuneet. On hienoa, että Eveliina-äiti on keskustellut Roosan kanssa ehkäisystä ja seksistä.

Suomen ratifioiman YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan vammaisella on oikeus solmia suhteita ja päästä seksuaaliterveyspalveluiden piiriin. Roosa on 16-vuotiaana jo ylittänyt suojaikärajan, joten hänen voidaan nähdä olevan kypsä päättämään omasta seksielämästään. Roosa vakuuttaa olevansa valmis seksin aloittamiseen, ja vanhempien on lopulta peloista huolimatta kunnioitettava nuorta ja tämän tahtoa.

Paras tuki, jonka vanhemmat voivat nuorelle antaa, on pitää keskusteluyhteys tyttäreensä toimivana ja kertoa nuorelle, että he ovat aina lapsensa tukena ja apuna kaikissa tilanteissa. Näin nuoren kynnys kertoa myös ikävistä tapahtumista ja tunteista madaltuu.

Seksiin, seurusteluun ja tunteisiin liittyviä sanoja ja merkityksiä on hyvä käydä tarkasti läpi. Näin nuori osaa pukea sanoiksi tapahtuneita asioita. Omien rajojen tunnistaminen on tärkeä osa turvataitojen opettelua.

Usein pelkotiloihin voi auttaa aika. On myös hyväksyttävä omat riittämättömyyden tunteet; lapseen ei voi takertua, kun hän kasvaa aikuiseksi.

Luultavasti nuori tekee joitakin virheitä elämässään, niin kuin me kaikki, mutta silloin vanhemmilla on tärkeä paikka olla tukena ja apuna.

Liiallinen huolehtiminen ei vie mihinkään, se aiheuttaa vain pahaa mieltä itselle ja muille. Pelon vaikutuksella voi helposti pilata suhteen lapseen. Kun ei anna pelolle liikaa valtaa, suhteellakin on parempi mahdollisuus pysyä avoimena ja hyvänä.

Pelon vastakohta on luottamus. Vanhemmat voivat ajan myötä oppia luottamaan siihen, että nuori pärjää.

Asiantuntija: Oona Turunen, seksuaaliterapeutti, Sexpo

Lue myös:

Kehitysvammaisen Henriikan murrosikä tuli keinotekoisesti

Kehitysvammaisista viitisen prosenttia saa lapsia

Kehitysvammaisten karaokediskossa jokainen on rakastettu