Mikä olisi paras ikä tulla raskaaksi?

1. Minkä ikäisinä naiset saavat nykyään esikoisensa?

Vuonna 1987 ensisynnyttäjät olivat keskimäärin 26,5 -vuotiaita, nyt he ovat keskimäärin 28,4 -vuotiaita. Pääkaupunkiseudulla ikä on jo 30 vuotta. Koska tämänkaltaiset ilmiöt tavallisesti leviävät kasvukeskuksista harvemmin asutuille alueille, voidaan olettaa, että ensisynnyttäjien keski-ikä tulee nousemaan vielä koko maassa.

Ensisynnyttäjien iän nousua on selitetty muun muassa taloudellisella epävarmuudella ja määräaikaisten työsuhteiden yleistymisellä. Väestöliiton perhebarometrien mukaan sopivan kumppanin puute oikeaan aikaan nostaa tätä ikää. Erityisesti nuoret miehet tuntuvat ihannoivan pitkittynyttä nuoruutta, ja tähän kuvioon eivät sitoutuminen ja perheen perustaminen sovi.

Vanhemmuudelle asetetaan kovin korkeat kriteerit, joiden täyttäminen mietityttää. Elämä halutaan tehdä tavallaan valmiiksi ennen lasten tuloa.

2. Millainen merkitys synnyttäjien keski-iällä on kansakuntamme talouteen?

Tulevaisuuden Suomi on vanhusten valtakunta. Terveyspalveluiden käyttäjiä on aiempaa enemmän. Niitä on enemmän myös siksi, että vanhempi synnyttäjä käyttää nuorempaa enemmän terveyspalveluita. Näitä palveluita kustantavaa ja tarjoavaa työikäistä väestöä ei tulevaisuudessa ole nykyiseen tapaan.

Toisaalta vanhempi synnyttäjä on usein sellaisessa taloudellisessa asemassa, että hän ei tarvitse yhtä lailla yhteiskunnan tukea kuin nuorempi.

3. Miten naisen ikä vaikuttaa hedelmällisyyteen?

Naisen hedelmällisyys alkaa laskea 30-vuotiaana ja jyrkästi viisi vuotta myöhemmin. Raskautta yrittävistä 35–39 -vuotiaista naisista noin 30 prosenttia ei onnistu yrityksessään. Jos yritys lykkääntyy 40-vuotiaaksi, toive raskaudesta jää 64 prosentilla toteutumatta.

Vaikka yli kolmekymppinen tulisi raskaaksi, hän ei välttämättä saa lasta: keskenmenojen riski kasvaa yhtä jalkaa iän kanssa.

4. Onko isän iällä merkitystä?

Miehen hedelmällisyys alkaa heiketä noin 40-vuotiaana. Miesten siittiöiden laatu on heikentynyt. Iän lisäksi muun muassa ylipaino, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö ja ehkä ympäristötekijätkin heikentävät hedelmällisyyttä.

Lisääkö synnyttäjien keski-iän nousu hedelmöityshoitoja?

Kyllä lisää. Esimerkiksi vuonna 2008 40-vuotta täyttäneiden synnyttäjien lapsista 15 prosenttia oli saanut alkunsa hedelmöityshoidolla.

Julkinen terveydenhoito ei yleensä aloita yli 40-vuotiaan naisen hedelmöityshoitoa. Kesken olevia hoitoja toki jatketaan. Yksityissektorilla hoidetaan vanhempiakin naisia: vanhin Suomessa koeputkihedelmöityshoidolla lapsen saanut nainen on ollut 53-vuotias.

5. Lisääkö synnyttäjien keski-iän nousu hedelmöityshoitoja?

Kyllä lisää. Esimerkiksi vuonna 2008 40-vuotta täyttäneiden synnyttäjien lapsista 15 prosenttia oli saanut alkunsa hedelmöityshoidolla.

Julkinen terveydenhoito ei yleensä aloita yli 40-vuotiaan naisen hedelmöityshoitoa. Kesken olevia hoitoja toki jatketaan. Yksityissektorilla hoidetaan vanhempiakin naisia: vanhin Suomessa koeputkihedelmöityshoidolla lapsen saanut nainen on ollut 53-vuotias

6. Voiko nainen itse vaikuttaa jotenkin raskaaksi tuloon?

Ylipaino, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö ja seksitaudit, kuten klamydia, vaikuttavat myös naisen hedelmällisyyteen. Myös alipaino heikentää hedelmällisyyttä. Uusi tässä mielessä ongelmallinen ryhmä ovatkin hyvin paljon kuntoilevat ja siten erittäin hoikat naiset, sillä kuukautiskierto reagoi herkästi painon muutoksiin. Yleistyneet syömishäiriöt saattavat olla nekin eräs syy lapsettomuuteen.

Stressi vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Moni kertoo tulleensa raskaaksi, kun lakkasi yrittämästä asiaa pakonomaisesti.

7. Vaikuttaako ikä raskauden kulkuun tai synnytykseen?

Keskenmenojen todennäköisyys kasvaa naisen iän myötä. 35–39-vuotiailla noin neljännes alkaneista raskauksista päättyy keskenmenoon ja 40–45-vuotiailla jo puolet.

Yli kolmekymppisillä synnyttäjillä on nuoria enemmän keisarileikkauksia ja avustettuja synnytyksiä eli synnytyksessä joudutaan käyttämään esimerkiksi imukuppia tai synnytys joudutaan käynnistämään.

Yli 30-vuotiaan ensisynnyttäjän riskit ovat samanikäiseen uudelleen synnyttäjään verrattuna kaksinkertaiset. Kaikkien osapuolten kannalta tärkeintä olisi saada ensimmäinen lapsi alle 30-vuotiaana.

8. Seurataanko aiempaa vanhemman synnyttäjän raskautta tarkemmin?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uudistetut äitiysneuvolaohjeet painottavat raskauden yksilöllistä ja tarpeenmukaista seurantaa, jolloin äidin vointi määrää pitkälti neuvolakäyntien tiheyden. Terveet, hyvinvoivat odottajat käyvät odotusaikana neuvolan terveydenhoitajalla 8–10 kertaa, kun aiemmin suositus oli 13–15 käyntiä. Käyntimäärissä voi olla paikkakuntakohtaisia eroja. Nelikymppisen ja tätä vanhemman naisen raskauteen liittyy sen verran riskejä, että heitä pitäisi seurata tarkemmin. Heille tulisi tarjota muita pidempiä ja ehkä enemmänkin vastaanottoaikoja.

9. Mikä olisi paras ikä tulla raskaaksi?

Äidin ikä vaikuttaa myös lapseen. Iäkkään ja yhtä lailla hyvin nuoren äidin lapsi syntyy muita todennäköisemmin ennenaikaisena ja pienipainoisena. Väestöliitolla oli jo vuonna 2006 tavoitteena pari vuotta silloista 27,9 vuoden ikää alhaisempi synnyttäjän keski-ikä. Käytännössä ikä on kuitenkin koko ajan noussut. Tavoite pari vuotta nykyistä matalammasta synnyttäjien keski-iästä on yhä hyvä. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta teiniäitiyden suosittelemista.

Kannattaa muistaa, että naiset ovat psykologisesti kypsiä äidiksi eri-ikäisinä: yksi neli- ja yksi kaksikymppisenä. Joku ei välttämättä koe olevansa sitä koskaan.

10. Minkä iän jälkeen ajatus vauvahaaveista kannattaa haudata?

On hyvin epätodennäköistä, että nainen tulisi ilman lääketieteen apua raskaaksi 43–45-ikävuoden jälkeen. Tuon ikäisenkin naisen raskaushaaveet ovat hyvin ymmärrettäviä, mutta hoitojen antaminen on epärealististen toiveiden herättelyä. Rajoittamalla tuon ikäisten naisten hoitamista klinikat viestittävät oikealla tavalla siitä, että ensimmäisten lasten hankintayritykset tulisi hoitaa huomattavasti aiemmin – mieluiten ennen 30 ikävuotta.

Asiantuntijana Reija Klemetti, seksuaali- ja lisääntymisterveysyksikön päällikkö ja erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Seura 02/2014