Miksi pakkasella niiskuttaa?

Oletko huomannut, että pakkasella usein niiskututtaa? © Colourbox

1. Miksi nenä vuotaa pakkasella?

Nenästä valuvaa kirkasta eritettä kutsutaan vesinuhaksi. Kylmä ilma saa ylähengitysteiden limakalvot turpoamaan, mistä seuraa vesinuha. Ulos hengittäminen nenän kautta lisää vetistä tuntua, kun hengitysilman kosteus tiivistyy nenän limakalvoille. Reaktio menee itsestään ohi enkä suosittele lääkitystä sen välttämiseen, mutta jos on vaikka menossa tärkeään tilaisuuteen eikä missään tapauksessa halua niiskuttaa, nenäsuihkeet tepsivät.

2. Vuotavat silmät vaivaavat kylmällä säällä. Voiko vuotamista ehkäistä tai hoitaa?

Silmien vuotamista ja punoittamista aiheuttaa pakkasen lisäksi tuuli. Haitan voimakkuus vaihtelee yksilökohtaisesti paljon. Tärkein apukeino on silmien suojaaminen tuulelta. Suuri, tunnelimainen huppu on hyvä, sillä se suojaa sivuiltakin eikä tuuli pääse kasvoille. On myös suojalaseja, joita voi käyttää esimerkiksi pyöräillessä tai lasketellessa.

3. Mistä johtuu ihon punoitus kylmällä ilmalla?

Ihon punoitusreaktioon on monta mahdollista syytä. Ensimmäinen on fyysinen aktiivisuus. Pintaverenkierto supistuu kylmään mennessä, mutta jos liikkuu aktiivisesti ja tekee keskiraskasta tai raskasta työtä – vaikka lumitöitä tai reipasta kävelyä – kehon sisälämpötilan nousu aiheuttaa sen, että ihon pintakin alkaa uudelleen lämmetä.

Toiseksi iho kuivuu, kun pintaverenkierto heikentyy. Tällöin ihonalaiset verisuonet voivat kuultaa ihon läpi ja aiheuttaa punaisuutta. Pitkään kylmässä oleminen ja ihon kuivuminen voivat aiheuttaa jopa ihottuman, joka punoittaa ja kutisee.

Nenä voi punoittaa myös siksi, että siellä sijaitsee paljon pienten valtimoiden ja laskimoiden välisiä oikovirtaussuonia eli anastomooseja. Kun on hyvin kylmä, nämä suonet aukeavat ja verenkierto saa ihon pinnan punoittamaan.

4. Mikä on paras tapa ehkäistä paleltumia kasvoissa, jos kylmässä on oltava pitkään?

Iho pysyy parhaiten lämpimänä, kun koko kehon lämpötasapaino on kunnossa. Riittävä yleisvaatetus ja liikkuminen suojaavat siis myös kasvoja. Kattavasti päätä suojaava päähine tai huppu auttavat myös. Kasvonsuojaimia on erilaisia silkkisistä paksumpiin, ja niistä on apua etenkin tuulisissa oloissa. Ohuimmatkin antavat noin 10 asteen lämpöhyödyn peitetylle alueelle.

Pakkasrasvoista on pikemminkin haittaa kuin hyötyä. On selvitetty, että niiden käyttö lisää paleltumariskiä. Rasva saattaa antaa valheellisen turvallisuuden tunteen, vaikka ei tosiasiassa suojaa pakkaselta. Jos käyttää vesipitoisia ihovoiteita, niiden levittämisen jälkeen pitäisi odottaa noin puoli tuntia ennen pakkaseen menoa.

5. Kylmä ulkoilma koskee keuhkoihin. Mistä se johtuu ja onko se vaarallista?

Kylmä ilma on aina kuivaa, ja sekä kylmyys että kuivuus ärsyttävät hengitysteitä. Se voi saada hengityksen vinkumaan, jos on taipumusta sellaiseen. Tämä rasitusastmareaktio voi olla vaikeakin. Tunnetaan myös eskimokeuhkoksi kutsuttu tila, jossa hengitysteiden seinämiin aiheutuu rakenteellisia muutoksia, mutta sen synty edellyttää voimakasta liikuntaa ja suun kautta hengittämistä pakkasessa. Levossa, kun hengitys kulkee nenän kautta ja hengitysilma lämpenee ylähengitysteissä, vaaraa ei ole.

6. Onko liikunnan harrastamiselle pakkasrajaa?

Liikunnan harrastaminen pakkasella on pukeutumiskysymys, pakkasrajaa ei ole. Ihminen on käynyt avaruudessa ja oleskellut Etelämantereellakin. Jos on jokin perussairaus, kannattaa keskustella lääkärin kanssa liikunnan harrastamisesta talvella.

Tärkeintä on oikea pukeutuminen eli kehon hyvä yleissuojaus sekä ääreisosien eli sormien, varpaiden, nenän ja korvien suojaaminen. Hyvä koko kehon vaatetus takaa, että veri kiertää myös käsissä ja jaloissa. Kerrospukeutuminen kannattaa, sillä kerroksia voi vähentää, jos alkaa tulla liian kuuma.

7. Ihoa polttelee ja se punoittaa kovasti kylmästä sisään tullessa. Onko kyse paleltumasta?

Lämpimään tultaessa supistunut pintaverenkierto käynnistyy uudelleen ja voi ollakin aluksi vilkkaampaa kuin yleensä. Se on kehon tapa hoitaa hapenpuutteessa ollutta ihoa. Kysymys ei ole välttämättä paleltumasta, vaikka pientä pintapaleltumaa ei voi suoraan sulkea poiskaan.

8. Miten ihon paleltumaa hoidetaan ja kestääkö paraneminen kauan?

Paleltumat jaetaan kolmeen vaikeusasteeseen: pinnallisiin, rakkula-asteisiin ja syviin. Pinnalliset paleltumat ovat lieviä pakkasenpuremia, joissa ihon pinta käväisee nopeasti pakkasen puolella. Ne paranevat itsestään usein jo seuraavaan päivään mennessä.

Pienialainen rakkula-asteen paleltumakin hoituu itsestään, mutta jos alue on laaja, voi olla syytä käydä lääkärissä. Syvä paleltuma vaatii aina lääkärin hoitoa ja voi pahimmillaan johtaa kuolioon.

Paleltuman hoitokeinot ovat lisäjäähtymisen estäminen esimerkiksi painamalla lämpimällä kädellä ja hakeutumalla pois kylmästä. Käsiä tai jalkoja voi pitää lämpimässä vedessä, mutta varo liian kuumaa, ettei paleltuman lisäksi tule palovammoja.

Paleltunut iho on kovaa ja kudokset voivat rikkoutua kovasta hieromisesta. Tulen ääressä lämmittelyssäkin on palovammariski, kun lämmitettävä alue on tunnoton. Missään tapauksessa paleltumaa ei saa hieroa lumella. Tämä Napoleonin armeijan ylilääkärin ohje vuodelta 1809 saisi jo unohtua lopullisesti.

9. Onko riskiryhmiä, joille pakkanen aiheuttaa haittaa keskivertoa enemmän?

Oikeastaan kaikki perussairaudet, ehkä reumaa lukuunottamatta, heikentävät kylmänsietoa. Selkeimmin haittaa on sydän- ja hengityssairauksista kärsiville. Eräs riskiryhmä ovat muistisairaat, jotka saattavat lähteä harhailemaan pakkaseen ilman kunnon pukeutumista.

10. Voiko vaatetuksen lisäksi jollain tavoin vaikuttaa kylmänsietoon ennakoivasti; esimerkiksi ravitsemuksella?

Lämpötasapainon perusteet ovat kunnon vaatetus ja fyysinen aktiivisuus, muilla tekijöillä ei ole niin paljon merkitystä. Ravitsemuksen merkitystä kylmänsietoon on tutkittu jonkin verran. Esimerkiksi eskimokansoilla oli aikoinaan tapana syödä talvella enemmän, ja kiihtynyt aineenvaihdunta muuttui kehon lämmöksi. Tämä voi joillakuilla syntyperästä riippumatta toimia nykyäänkin. Aineenvaihdunnassa on kuitenkin suuria yksilökohtaisia eroja, ja voi olla, että liika ruoka vain varastoituu rasvaksi.

Lämmin juoma on psykologisesti lämmittävä miellyttävyydessään. Kylmässä on myös parempi juoda lämmintä kuin kylmää, mutta käytännössä kahvi- tai teekupillisen lämpöarvo on niin pieni, ettei se vaikuta olennaisesti kehon lämpötilaan.

Asiantuntijana Hannu Rintamäki, tutkimus-
professori Työ-
terveyslaitoksen Fyysinen toimintakyky -tiimissä.

Seura 07/2014