Jäin kiinni peliriippuvuudesta, kun ulosottomies tuli ovemme taakse.

Kahden rakkaan sukulaisen kuolema laukaisi Heidi Juutisella peliriippuvuuden. Vasta Minnesota-hoitoon pääseminen toi avun kierteeseen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Nykyään Heidi Juutinen pitää hyvinvoinnistaan huolta muun muassa lenkkeilemällä perheen akitan Kuron kanssa.

Kahden rakkaan sukulaisen kuolema laukaisi Heidi Juutisella peliriippuvuuden. Vasta Minnesota-hoitoon pääseminen toi avun kierteeseen.
Teksti: Hanna Vilo

Muhoslainen Heidi Juutinen, 34, oli parikymppinen kahden pienen lapsen äiti, kun hänen enonsa ja tätinsä sairastuivat syöpään. Rakkaat sukulaiset kuolivat vuoden välein. Elämä tuntui niin tuskalliselta, että hän halusi turruttaa tunteensa kokonaan. Iltaisin, kun muu perhe nukkui, Heidi alkoi pelata nettikasinoa.

Peliriippuvuus lääkkeenä

Enon ja tädin kuolemat olivat niin isoja suruja, että oli pakko saada jotakin muuta tilalle. Öisin, kun muu perhe nukkui tai mieheni oli yövuorossa, viihdyin netissä ja aloin pelata nettikasinoa. Huomasin, että se vei surun pois, enkä kokenut sillä aikaa elämän tuskaa, jota muuten kannoin koko ajan mukanani.

Kun suruun oli löytynyt lääke, halusin sitä koko ajan enemmän. Pikavipit olivat juuri silloin tulleet markkinoille, ja jo kuukauden aikana ehdin hankkia tuhansien eurojen lainat. Voitoilla ei kuitenkaan ollut väliä, vaan halusin vain pelata.

Ihmissuhdeongelmia

Salasin pelaamiseni silloiselta mieheltäni viimeiseen asti. Odotin tarkkaan postinkantajan tuloa, jotta pääsin hakemaan postin ensin ja piilottamaan sen mukana tulleet karhukirjeet.

Mieheni sai tietää asiasta ikävällä tavalla, kun ulosottomies ilmestyi ovemme taakse puolen vuoden pelaamiseni jälkeen.

Mieheni oli ulosoton takia pitkään shokissa. Ehdotin itse hänelle eroa muutamaa kuukautta myöhemmin. Lapset ja minä muutimme omaan asuntoon. Olin asiasta niin hämmentynyt, että pystyin olemaan muutaman kuukauden pelaamatta. Sen jälkeen taas retkahdin.

Jos palkka tuli keskiyöllä tilille, se saattoi olla jo aamukuudelta mennyt.

Yritin jatkuvasti lainata rahaa vanhemmiltani ja ystäviltäni. Vähitellen ihmissuhteet alkoivat rakoilla, ja moni laittoi välit poikki.

Hoito löytyi

Nykyisen mieheni tapasin kolme vuotta sitten. Häneltä onnistuin salaamaan pelaamisen ensimmäisen vuoden ajan. Kun asia tuli ilmi, hän ei ymmärtänyt sen vakavuutta vaan yritti vain hoitaa minun raha-asioitani kuntoon. Hänen oli vaikea ymmärtää, että pelaaminen oli minulle pakkomielle.

Riippuvuuteen löytyi hoito aivan sattumalta. Puolitoista vuotta sitten menin erään alkoholismista kärsivän läheiseni kanssa kuuntelemaan luentoa päihdesairauksien hoitoon kehitetystä Minnesota-hoidosta. Siellä huomasin lähes jokaisen riippuvuuteen liittyvän piirteen sopivan minuun.

Päätin hakeutua hoitoon mukaan, ja jo muutaman kuukauden päästä aloitin Oulun toimipisteessä. Siihen kuului kuukauden intensiivijakso, jonka jälkeen kävin säännöllisesti vuoden vertaistukiryhmissä. Ensimmäisen kerran elämässäni minulle sanottiin, ettei retkahtaminen ole enää sallittua.

Tässä ja nyt

Nykyään ymmärrän, että peliriippuvuus on sairaus. Tiedän, että siitä ei voi koskaan parantua, mutta siitä voi toipua. Minusta ei koskaan tule kohtuupelaajaa. Jos pelaan, retkahdan täysin. Minnesota-hoidossa läheisten tuki on tärkeää. Hoidon aikana läheiset tulivat mukaan tapaamisiimme, ja he saivat kertoa, miten pelaamiseni oli vaikuttanut heihin. Se oli hyvin puhdistava kokemus.

Nyt olen ollut puolitoista vuotta pelaamatta. Suhteet läheisiini ovat palanneet hyviksi. He ovat olleet valtava voimavara, kun olen opetellut taas pitämään huolta itsestäni. Lisäksi vertaistukiryhmissä olen tavannut paljon ihmisiä, joiden kanssa olen päässyt jakamaan kokemuksia.

Ensi vuonna aion itse lähteä opiskelemaan päihdehoitajaksi, sillä koen, että voin omalla kokemuksellani auttaa myös muita.

Lue lisää riippuvuuksista:

Miksi rahapelit koukuttavat?

Epäilen, että mieheni on seksiriippuvainen.

X