Kahden sukupolven suru – ”Meistä ei tule koskaan isovanhempia”
Poikamme ilmoitti, että hän ei pysty saamaan lasta vaimonsa kanssa. Se on iso surunaihe heille, mutta myös meille isovanhemmille.
Lapsettomuus on koko elämän mittainen suru.
Kysymys
Poikamme ilmoitti, että hän ei pysty saamaan lasta vaimonsa kanssa. Se on iso surunaihe heille, mutta myös meille isovanhemmille. Poikamme on meidän ainokainen. Miten me isovanhemmat voimme käsitellä pojan lapsettomuuden meille aiheuttamaa surua?
Pettyneet
VASTAUS
Elämä ei yleensä suju kaikkien toiveidemme mukaisesti. Joudumme elämämme aikana luopumaan monista toiveista, odotuksista ja tärkeistä ihmissuhteista. Luopuminen taas tarkoittaa surua. Meidän on surtava menetyksemme, jotta voimme taas uskoa tulevaisuuteen ja elää omien toiveiden mukaista elämää.
Lapsettomuus ja isovanhemmuuden menetys on yksi isoista pettymyksistä, joka aiheuttaa surua. Kuten toteatte, suru pitää käsitellä eli surra pois, jotta ette juutu menneisyyteen. Surematon suru voi myös sairastuttaa. Onneksi suru on luonnollinen prosessi, joka tapahtuu itsestään, kun sille annetaan tilaa. Kyse on ennen kaikkea tunteiden jakamisesta ja niiden läpikäymisestä
Jaa juttu Facebookissa
Jaa juttu Twitterissä
Tilaa Seura
Tee edes nämä!
-
Kirjoittakaa jäähyväiskirje isovanhemmuudellenne. Lukekaa kirjoittamanne kirje toisillenne.
-
Muistelkaa omaa vanhemmuuttanne – sen hyviä ja huonoja aikoja elämässänne viikoittain.
-
Pitäkää surujuhla isovanhemmuuden menetykselle. Surujuhlaan kuuluvin menoin.