Valtataistelu väsyttää pariskunnan - miten tulla toista vastaan?

Antti ja Merja eivät ole valmiita tulemaan toisiaan vastaan puoleen väliin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Antti ja Merja eivät ole valmiita tulemaan toisiaan vastaan puoleen väliin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hertta-Mari Kaukonen

Merjan ja Antin avioliitto on ollut myrskyisä alusta asti. He ovat silti säilyneet yhdessä jo 30 vuotta. Liiton tekee riitaisaksi molempien jääräpäisyys. Kompromissi on molemmille outo sana. He riitelevät voittaakseen, saadakseen toimia oman päänsä mukaan, ettei tarvitsisi tinkiä omasta mielipiteestä.

Nyt pariskunta alkaa väsyä riitelyyn. Kinaaminen ei tunnu enää niin palkitsevalta, vaikka voittaisikin. Huutaminen alkaa uuvuttaa.

Mutta miten opetella tekemään kompromisseja vanhoilla päivillä? Miten tulla toista vastaan?

Tähän mennessä tässä avioliitossa on toimittu näin: Merja sai päättää asuinpaikan, kun jaksoi jankuttaa pidempään. Antti päätti autoista, koska mökötti niin kauan, että sai tahtonsa läpi. Merja on saanut sisustaa mielensä mukaan, koska on suostunut katsomaan läpi sormiensa Antin jokaviikkoisia baarireissuja.

Nyt pariskunta on hankkinut mökin. Miten he voisivat sisustaa ja remontoida sitä yhteistuumin? Miten molempien näkemykset voisivat tulla esille? Merjaa kauhistuttaa rantamökillä huutaminen, sillä vesi kantaa karjumisen äänen koko mökkiyhteisöön.

Merja haluaisi remontoida mökistä nykytasoa vastaavan. Antti pitää sähköttömyyden autenttisuudesta. Merja toivoisi sisustukseen romanttista tyyliä, Antti ei haluaisi muuttaa mitään.

Onko näin vastakkaisille mielipiteille edes olemassa mitään keskitietä? Vai voiko kompromissin saavuttaa myös antamalla toisen päättää joka toisessa asiassa?

Merjan ja Antin entinen tyyli sopia asioista on ollut valtataistelu. Tällainen on pitkän päälle tuhoisaa. Se, että lujempaa huutava voittaa, on lapsenomainen tapa hoitaa asioita. Jostain syystä molemmat ovat siihen suostuneet, mutta nyt 30 vuoden jälkeen he ovat vihdoin alkaneet väsyä siihen. Lisäksi muutospaineita lisää häpeä uusiin mökkinaapureihin päin.

Kesämökin sisustukseen voisi suhtautua yhteisenä projektina. Istutaan alas miettimään, mitä kumpikin siihen liittyen toivoo. Työelämästäkin tuttu malli on, että kirjoitetaan asioita tarralapuille vapaasti ideoiden, niin paljon kuin mieleen tulee. Niitä sitten ryhmitellään ja priorisoidaan. Voi olla, että Merja ja Antti näin tehdessään huomaavat, että joissain kohdin heidän ajatuksensa ovatkin yllättävän samansuuntaisia.

Yhteisissä asioissa tulisi molempien toiveet tulla huomioiduksi. Vaihtoehtoja on aina enemmän kuin kaksi: Merjan tai Antin. Onkohan niin, että pariskunnalla on vielä opettelemista yhteisyyden kanssa? Nyt perheessä melskaa kaksi Minää, mutta Me-osio tuntuu kovin heiveröiseltä.

Kun parisuhteen dynamiikka on perustunut kilpailulle, on uudenlaisessa tavassa varmasti opettelemista. Myöhäistä se ei kuitenkaan ole. Voi olla, että Merja ja Antti kaipaisivat ulkopuolista apua joko parisuhdeterapeutin vastaanotolta tai parisuhdekursseilta. Joka tapauksessa nyt on uusien toimintamallien ja toinen toisiinsa eri tavalla suhtautumisen opettelun aika.

Parisuhteessa toisen kunnioitus ja arvostava kohtelu ovat tärkeämpiä kuin neuvottelu- ja päätöksentekotaidot. Tärkeämpää kuin oman mielipiteen voittaminen on pyrkimys yhteiseen hyvään.

Varmasti molemmat haluavat, että myös toinen viihtyy yhteisellä mökillä. Tuskin kumpikaan olisi onnellinen yksinään omaan tyyliin sisustetussa mökissä. Rakastavaan parisuhteeseen kuuluu halu huomioida toista, ajoittain jopa oman etunsa ohi.

Tämän opetteluun antaa uusi kesämökki Merjalle ja Antille hyvän mahdollisuuden.

Paula Ruotsalainen

perheneuvoja, vaativan erityistason perheterapeutti, seksuaali- ja pariterapeutti ja työnohjaaja Vantaan seurakuntien Perheasiain neuvottelukeskus

X