Älä seiso urheilukentän laidalla tällä tavalla, ettet pilaa lapsesi elämää

Lapsi lukee vanhemman kehonkieltä jyrkästi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vanhemmat eivät tarkoita pahaa, kun he reagoivat kentän laidalla asennoillaan ja eleillään. Mutta lapsi lukee kehonkieltä jyrkemmin.

Lapsi lukee vanhemman kehonkieltä jyrkästi.
(Päivitetty: )
Teksti:
Johanna Jantunen

10-vuotias Pekka pääsee vetämään rangaistuspotkun jännittävässä jalkapallopelissä. Hän epäonnistuu, ja vastustajajoukkue mylvii iloissaan.

Pekka hakee katsellaan tukea kentän laidalla seisovilta vanhemmiltaan. Isä nostaa kädet puuskaan ja astelee muutaman kerran edestakaisin. Äiti tähyilee taivaalle.

Vanhemmat eivät tarkoita pahaa. He ovat epäonnistumisesta harmissaan, eivät sen enempää. Mutta lapsi lukee kehonkieltä jyrkemmin.

”Pekka saattaa ajatella, että olen pettänyt isän luottamuksen ja nyt hän inhoaa minua. Eikä äitikään välitä, kun hän ei edes katso”, urheiluvalmentaja ja mentori Kari Helander, Coach Kari, sanoo.

Usein puhutaan vanhemmista, jotka reagoivat kentän laidalla äärimmäisillä tavoilla. Karjuvat tai nimittelevät. Puivat nyrkkiä. Pahimmillaan käyvät tuomarin kimppuun.

Vähempikin möykkääminen kuitenkin riittää. Sinäkin saatat aiheuttaa lapsellesi harmia eleillä, joita et edes tiedosta.

Helander on kirjoittanut kirjan Onnellinen urheilija – Lapsen kasvu urheilijaksi. Hän järjestää myös urheilukasvatukseen liittyviä seminaareja vanhemmille sekä koulutusta urheiluseuroille.

Lue Helanderin viisi vinkkiä, niin lapsesi välttyy turhalta mielipahalta.

1. Muista: lapsi näkee ja tulkitsee

Kentän laidalla tai katsomossa urheilusuoritusta seuraava vanhempi ei suinkaan ole lapselle näkymätön. Lapsi huomaa helposti, jos vanhemman katse putoaa aina virheen sattuessa maahan, ja lapsen näkökulmasta kyse voi olla suuresta asiasta.

”Vanhempi ei välttämättä edes ymmärrä, millaista hallaa hän saattaa kehonkielellään aiheuttaa ja millaisia signaaleja välittää.”

Lapsi sisäistää vanhemman reaktiot omalla tavallaan.

”Hän voi ajatella, että nyt en ole riittävän hyvä tai että tästä tulen vielä kotimatkalla autossa kuulemaan.”

Koko loppupeli voi kulua tämän ajatuksen painaessa mieltä.

2. Laske viiteen

Epäonnistumiseen ei kannata sen sattuessa reagoida lainkaan välittömästi.

”Vanhemman on parempi laskea mielessään vaikka viiteen tai kymmeneen ja antaa ajan hieman kulua”, Helander sanoo.

Jos lapsi sattuu vilkaisemaan vanhempaansa, vanhemman pitäisi näyttää rauhalliselta ja kannustavalta.

”Näin lapselle syntyy tunne siitä, että hänellä on vapaus yrittää ja epäonnistua eikä vanhemman rakkaus silti horju.”

3. Älä huuda, kenellekään

Virheen sattuessa myös huutaminen on kielletty.

”Lapselle ei saa huutaa, mutta ei myöskään valmentajalle, tuomarille tai vastustajalle.”

Vaikka sanoja ei olisi osoitettu lapselle, niistä voi tulla kurja olo ja lapsi saattaa hävetä vanhempaansa.

”Toki kannustaminen on sallittu, eikä tuppisuuna tarvitse kentän laidalla seistä. Ratkaisevaa on se, mitä sanoo ja milloin.”

4. Juttele arkisesti

Jo autoon astuminen epäonnisen pelin tai kilpailun jälkeen voi olla lapselle kova paikka.

”Aloita keskustelu silloin vaikka jostain arkisesta asiasta. Kysy, onko jano tai nälkä, äläkä mainitse koko urheilusuoritusta”, Helander vinkkaa.

Lapsen sisäinen kriitikko hoitaa motkotuksen. Vanhemmalta lapsi kaipaa vain ehdotonta rakkautta.

5. Älä kysele vaan odota

Lapsi ei välttämättä halua heti puhua epäonnistumisestaan, vaikka se häntä vaivaisikin.

”Kun lapsi itse on valmis sanomaan, että voi harmi, kun missasin sen maalintekopaikan tai kaaduin luistelukisoissa, niin se hetki on vanhemmalle ovenavaus lapselta. Silloin hän haluaa jutella ja silloin vanhemman tehtävä on kuunnella.”

X