Olivatko siirtolohkareet jättiläisten kirkkoja kohti heittelemiä hiidenkiviä?

Entisaikoina siirtolohkareiden uskottiin olevan jättiläisten heittokiviä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Julunkivi Kalaveden rannalla on yksi Suomen suurimmista siirtolohkareista.

Entisaikoina siirtolohkareiden uskottiin olevan jättiläisten heittokiviä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Jani Kaaro

Sulkavan Lohikoskella seisoo yksi Suomen suurimmista siirtolohkareista. Julunkiveksi nimetyllä lohkareella on korkeutta 12,5 ja ympärysmittaa lähes 60 metriä.

Julunkivi seisoo maisemapaikalla Kalaveden rannalla.

Noin 70 metrin pituinen Julunkivenpolku johtaa metsäautotieltä kiven juurelle. Seutu on vanhojen metsien erämaatyyppistä suojelualuetta, joka vaihtelee valoisista männiköistä lampien rantojen kautta reheviin notkoihin.

Julunkivelle pääsee myös vesitse meloen tai soutaen.

Siirtolohkare on kaukana emokalliosta

Siirtolohkareet syntyivät jääkauden aikaisen mannerjään kuljettaessa kiviä kauas emokalliosta. Siirtolohkareiden, joita edelleen kutsutaan myös hiidenkiviksi, kulttuurillinen merkitys pohjautuu vahvasti niistä kerrottuihin tarinoihin.

Ennen ihmiset uskoivat, että lohkare ei ole voinut ilmestyä paikoilleen luonnollisella tavalla. Siirtolohkareiden selitettiin olevan pirujen, jättiläisten tai hiisien tekosia.

Tarun mukaan on myös uskottu, että jättiläiset ovat heitelleet siirtolohkareita kohti pitäjien kirkkoja.

Siirtolohkareet ovat toimineet myös maa- ja rajamerkkeinä. Rajakivinä olleista siirtolohkareista on löytynyt merkintöjä aina 500-luvulta lähtien.

 Lue myös:

Mysteeri: Suomen kalliot ovat täynnä kummallisia koloja – kuka ne on kaivertanut?

 

X