Amurintiikeri sai pentuja – Korkeasaaren tulokkaat ovat söpöjä ja poikkeuksellisen arvokkaita

Tiikerinpennut näyttävät pesäkameran kuvassa harmailta tyynyiltä. Pennut makaavat vierekkäin toisissaan kiinni. Edes kylkien raitoja ei erota rakeiselta ruudulta.

Pennut eivät vielä pysty kiipeämään pesän korkean kynnyksen yli, mutta ne pääsevät kuitenkin jo hetkeksi ulos. Emotiikeri Sibiri tarttuu vuorotellen jokaista pentua niskasta ja kantaa ne pesästä aitaukseen. Sibiri vartioi herkeämättä heinikossa ja puunrungolla viipottavaa pikkutiikeriä ja kantaa sen pian takaisin sisälle.

Nuori emo pitää pennuistaan hyvää huolta. Korkeasaaren eläintarhan kolme naaraspentua saavat kasvaa ja elää parin vuoden ajan synnyinkodissaan. Sitten ne erotetaan emostaan ja toisistaan.

Yksi harmaa möykky liikahtaa näyttöpäätteellä. Pää heilahtaa harmaassa valossa ja painuu takaisin alas. Pieni tiikeri joutaa nukkua. Sillä on melkein koko elämä edessään.

Aikuistunut uros

Palataan ajassa reilut kaksi vuotta taaksepäin. Englantilainen eläintenkuljettaja Roy Smith peruutti pienen kuorma-autonsa Korkeasaaren tiikeritalon pihaan. Häkki nostettiin trukilla lavalta sisälle ja avattiin. Iso amurintiikeri oli irti ja karjahteli. Kun Tamur saapui Saksan Leipzigin eläintarhasta Suomeen, se oli kahden vuoden ikäinen ja liian lihava.

Nyt uros on aikuistunut. Kilot ovat karisseet, ja Tamur on kasvanut korkeutta. Se on amurintiikeriksi mallikelpoinen uros.

Kun tiikeritalon ovi kolahtaa auki, Tamur kiirehtii sisälle, koska se tietää pääsevänsä pian takaisin ulos, ja silloin aitauksesta löytyy ruokaa.

Petoryhmän eläintenhoitaja Pekka Penttinen nostelee muovilaatikosta sianpotkan, kylkeä ja kanin maahan.

Penttinen kehuu urostiikerin voimia.

”Kun aitaukseen tuotiin kokonainen hirvenruho, tiikeri otti sen hampaisiinsa ja retuutti ruhoa edestakaisin.”

Ovi kolahtaa auki, tiikeri rynnistää esiin ja nappaa kylkipalan suuhunsa. Se ei kuitenkaan ala heti syömään, vaan asettuu makaamaan. Tiikeri hyrisee, kun se katselee metsikön läpi puolentoista metrin turva-alueen takana olevan viereiseen aitaukseen.

Sinne Tamurilla ei ole menemistä.

Rakkautta aidan läpi

Noin vuoden kuluttua Suomeen saapumisestaan Tamur sai seuraa. Vuonna 2013 syntynyt amurintiikerinaaras Sibiri tuotiin Tamurin kumppaniksi Korkeasaareen ruotsalaisesta Nordens Ark -eläintarhasta.

Tamurin ja Sibirin liitto on tarkasti suunniteltu. Uroksen ja naaraan perimät ovat tarpeeksi kaukana toisistaan. Sukusiitoksen vaaraa ei ole, joten Tamur ja Sibiri ovat ihanteellinen tiikeripari saamaan pentuja.

”Amurintiikerit ovat luonnossa erakkoja”, kertoo Korkeasaaren eläintarhan kuraattori ja eläintenhoitajan esimies Kristina Renqvist.

”Uros ja naaras kohtaavat ainoastaan kiima-aikana.”

Amurintiikeri saavuttaa sukukypsyyden noin 2–3 vuoden iässä, mutta silti on harvinaista, että yhtä nuoret yksilöt kuin Sibiri ja Tamur saavat pentuja.

Viime syksynä Sibirissä alkoi näkyä kiiman merkkejä, mitkä Tamur pani heti merkille. Uros ja naaras hakeutuivat lähekkäin ja painoivat kasvojaan verkkoaidan molemmilta puolilta toisiaan vasten. Se oli Korkeasaaren tiikereiden lemmenleikkiä.

Ensimmäiset parittelut eivät tuottaneet toivottua tulosta. Kun Sibiri sitten rupesi sähisemään Tamurille, eikä halunnut urosta enää lähelleen, naaraan aavistettiin jo kantavan pentuja. Varmuus siitä saatiin, kun Sibirin vatsa alkoi pyöristyä.

Naarastiikerille rakennettiin sisätiloihin pesä, missä se alkoi viihtyä yhä pitempään. Sibiri alkoi valmistautua. Synnytyksen aika oli käsillä.

Sähisevä naaras

Korkeasaaren tiikerinpentujen syntymäpäiväksi on merkitty 10. toukokuuta 2016. Yksi pennuista syntyi illalla ja kaksi seuraavana yönä. Todennäköisesti pentuja on kuitenkin ollut neljä.

”Mahdollinen neljäs pentu oli heikko tai syntyi kuolleena”, Renqvist kertoo.

Havainnot neljännestä pennusta perustuvat pesäkameran välittämään, epäselvään kuvaan. Eläintenhoitajat eivät koskaan nähneet neljättä pentua.

”Sibiri on ehkä syönyt sen. Se on aivan luonnollista käyttäytymistä. Emo siivoaa aina pesänsä. ”

Tiikerinaaras astelee venytellen pienestä oviaukosta ulos ja asettuu makaamaan sen eteen. Korkeasaaren tiikerit tuntevat hoitajansa, mutta nähdessään ylimääräisiä ihmisiä pesänsä lähistöllä, Sibiri paljastaa hampaansa ja alkaa sähistä.

Naaras vartioi herkeämättä pentujaan. Pentujaan imettävä tiikeri tarvitsee ehdottoman pesärauhan.

”Jos se häiriintyy, niin se voi jopa tappaa pentunsa”, Renqvist kertoo.

Myös Tamurilla on naaraan ja pentujen aitaukseen pääsykielto.

”Silloin eivät pennut olisi vaarassa, vaan uros. Kun naaras puolustaa pentujaan, se kokee uroksen uhkaksi eikä siedä sitä silmissään.”

Poikkeuksellista perimää

Venäjän ja Kiinan rajaseuduilla Amurin niemimaalla elävä amurintiikeri on äärimmäisen uhanalainen laji. Luonnossa niitä arvioidaan elävän noin 500 kappaletta ja saman verran tiikereitä on sijoitettu eläintarhoihin.

”Luontaisella elinalueellaan amurintiikeriä uhkaavat ihmisen ja rakennuskannan levittäytyminen, hakkuut, metsäpalot ja yhä vieläkin salametsästys”, kertoo Korkeasaaren eläinhoitoyksikön päällikkö Nina Trontti.

Tarhoissa elävistä tiikereistä kuusi on pelastettu salametsästäjien käsistä.

”Tiikereiden hengissä säilyminen oli onni, mutta on aina myös tragedia, kun eläin joutuu pois luonnosta.”

Korkeasaareen syntyneet naaraspennut ovat lajissaan poikkeuksellisen arvokkaita. Emotiikeri Sibirin emonemo on luonnosta pelastettu.

”Eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelman avulla amurintiikereiden tarhakanta pidetään elinvoimaisena. Luonnosta saatu perimä varmistaa tarhakannan elinvoimaisuutta.”

Sibiri kääntyy aitauksessaan ja astelee takaisin sisälle. Naaras ei jätä pentujaan pitkäksi aikaa yksin.

Kun Sibiri tulee taas ulos, se jää yhä ovensuuhun vahtimaan. Naaras ei tuo pentujaan näytille, vaan katsoo viisaammaksi pitää ne piilossa.

”Tamur on ainakin kerran saanut näköyhteyden pentuihin”, kuraattori Renqvist kertoo.

”Uros teki silloin hyökkäyseleitä muistuttavia liikkeitä, mutta ei kukaan tiedä, mitä sillä oli silloin mielessään.”

Tiikerinpennut painoivat syntyessään kilon verran. 4. kesäkuuta niille oli kertynyt pari kiloa lisää ja 17. kesäkuuta ne painoivat noin viitisen kiloa.

Mikrosiruja nahan alle

Pennut ovat saaneet matolääkityksen ja niiden ihon alle on laitettu mikrosirut tunnistamista varten.

Kun pennut ovat noin neljän kuukauden ikäisiä, ne saavat ensimmäiset, virustartunnoilta suojaavat rokotukset.

”Ensimmäisellä kerralla pennut rokotetaan pistämällä”, kertoo Korkeasaaren eläinlääkäri Sanna Sainmaa.

”Rokotus yritetään tehdä mahdollisimman myöhään, mutta kuitenkin vielä siinä vaiheessa, että pennut ovat käsiteltävissä. Toinen rokotus voidaan tehdä lääkenuolella.”

Luonnossa pennut elävät emonsa mukana parivuotiaiksi saakka. Eläintarhoissakaan niitä ei vieroiteta emostaan ennen aikojaan. Kukaan ei vielä tiedä, minne Korkeasaaressa syntyneet pennut päätyvät.

”Amurin kissapetojen suojeluun osallistuvien yhteisöjen kattojärjestön koordinaattori vastaa tiikereiden sijoittamisesta.”

Amurintiikeriä ei ole pystytty palauttamaan luontoon, joten Korkeasaaressa syntyneet pennut eivät pääse vapaiksi lajin luontaiselle elinalueelle.

”Petoeläimen luontoon palauttaminen on vaativa ja aikaa vievä prosessi. Vasta nyt syntyneiden pentujen jälkeläisten on edes teoriassa mahdollista päästä elämään villieläimen elämää.”

Saaliin aavistus

Pesäkameran möykyt pysyvät liikkumatta. Varjo käy pesän oviaukosta lankeavan harmaan valon edessä ja vetäytyy näkyvistä. Naarastiikeri Sibiri on käynyt taas katsomassa pentuettaan.

”Pennut ovat päivä päivältä enemmän liikkeessä. Loppukesästä ne jo telmivät aitauksessa”, kuraattori Kristina Renqvist sanoo.

Urostiikeri Tamur rouskii aitauksessaan siankylkeä, laskee sen äkkiä suustaan ja tähyilee taivaalle. Tiikerin huulet vetäytyvät hampaiden edestä ja sen kurkusta kuluu hyrinää. Jos taivaalla liitävä valkoposkihanhi laskeutuu aitaukseen, niin siitä tulee saalis.