Ärsyttävä arvoitus: Miksi valokuvan ottaminen heikentää muistijälkeä?

Kun tallennat kuvan jostakin esineestä tai tilanteesta, se heikentää tuota hetkeä koskevaa muistijälkeä.

Tämä on vahvistettu niin monessa psykologisessa tutkimuksessa, että sitä pidetään yleisesti hyväksyttynä tosiasiana.

Mistä tämä ilmiö johtuu on kuitenkin ollut arvoitus, jota on jälleen selvitetty tuoreessa tutkimuksessa.

Sen tulokset voisi summata toteamalla, että arvoitukseksi asia jää tutkimuksen jälkeenkin, mutta mielenkiintoista lisävalaistusta se asiaan tarjoaa.

Käytämme tallentamiseen toisia ihmisiä

Vahvin selitys valokuvaamisen aiheuttamalle muistijäljen heikentymiselle liittyy muistin yleiseen toimintaan.

Vaikka meillä ei olisi laitteita, joihin tallentaa muistoja, ihmiset käyttävät hetkien ja tilanteiden tallentamiseen toisia ihmisiä.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi pariskunnat muistavat hieman eri asioita, joten yhdessä he muistavat enemmän kuin yksin.

Tämän pohjalta on esitetty, että ihmiset voisivat käyttää myös kameraa tällaisena tallennusjärjestelmänä. Kun tieto on tallennettu kameran muistiin, sitä ei tarvitse kantaa täydellisenä omassa muistissa.

Kalifornian yliopiston tutkimuksessa testattiin tätä hypoteesia erottamalla valokuvan ottaminen ja valokuvan pitäminen.

Ajatuksena oli, että voimme siirtää muistijälkeä valokuvaan, jos tiedämme, että voimme aina palata valokuvaan ja tarkistaa sieltä asioita, joita emme muista.

Mutta entä jos tiedämme. että emme enää koskaan näe valokuvaa? Käytämmekö sitten enemmän omaa muistiamme?

Muistaako katsomalla vai valokuvaamalla?

Tutkimuksessa vapaaehtoiset katsoivat kuvia useista eri maalauksista. Sen jälkeen heidän piti kuvailla, mitä he maalauksesta muistivat.

Osa vapaaehtoisista otti maalauksista ensin valokuvan ja katsoi sen jälkeen maalausta 15 sekuntia.

Toinen osa otti maalauksista valokuvan, heitti valokuvan pois, ja katsoi sen jälkeen maalausta 15 sekuntia.

Kolmas osa ainoastaan katsoi maalausta 15 sekuntia.

Tulokset olivat pitkälti samanlaiset kuin edellisissä tutkimuksissa.

Toisin sanoen vapaaehtoiset, jotka eivät ottaneet valokuvaa, muistivat maalaukset paljon yksityiskohtaisemmin kuin valokuvausryhmät.

Sen sijaan valokuvaryhmissä ei ollut eroa keskenään.

Muistijäljen kannalta ei siis ollut merkitystä, saattoiko ihminen palata valokuvaan vai ei.

Valokuvaajan roolia ei pidä unohtaa

Yksi houkutteleva selitys on, että valokuvaamisen prosessi yksinkertaisesti häiritsee muistin toimintaa.

Toisin sanoen keskitymme niin paljon kuvakulmaan ja tekniseen suoritukseen, että se häiritsee muistijäljen muodostusta.

Tämä ei kuitenkaan ole linjassa tuoreen tutkimuksen kanssa, sillä vapaaehtoisilla kaikissa ryhmissä oli yhtä paljon aikaa keskittyä maalauksen katsomiseen.

Toinen selitys voi olla valokuvaajan roolissa.

Valokuvaaja osallistuu tilanteisiin hieman eri tavalla kuin ulkopuolinen tarkkailija, ja näin hän voi kokea tilanteet eri tavalla.