Ennustaako etana poutaa?
Etanat ja maakotilot ovat ekosysteemimme elintärkeitä hajottajia. Mutta entä se pouta?
Etanat ja nilviäiset ilmestyvät esiin vapun tienoilla.
Sarvensa näyttävä etana ei ennusta poutaa, vaikka vanhassa sanonnassa niin väitetäänkin.
”Etana viihtyy viileässä ja kosteassa. Jos näkyvillä on paljon etanoita, voidaan ounastella, että huomenna ei ehkä ole pouta”, toteaa Luonnontieteellisen Keskusmuseon museomestari Anne Koivunen.
Suomessa elää vajaa 170 nilviäislajia, joista reilu 70 vedessä. Meidän nilviäisiämme ovat etanoiden lisäksi maalla ja meressä elävät kotilot ja simpukat.
Maakotilot ja etanat alkavat nousta näkyville yleensä vapun aikoihin.
”Nilviäiset havahtuvat yöpakkasten hellittäessä. Paremmin kylmää sietävä raitaetana saattaa joskus jopa mönkiä hangen päällä.”
Talvet karikkeen alla
Etanat ja maakotilot ovat pääsääntöisesti yksivuotisia eliöitä, jotka talvehtivat munina. Lehtokotilo ja ukkoetana pystyvät kuitenkin horrostamaan talven yli karikkeen ja lehtien suojassa myös aikuisina.
Nilviäiset ovat hermafrodiitteja. Niillä on kummankin sukupuolen sukuelimet, joten ne pystyvät lisääntymään myös ilman kumppania.
”Parittelu on kuitenkin luontaisen evoluution tulosta. Parittelu varmistaa geenien vaihtuvuuden, jolloin populaatio pysyy elinvoimaisena”, Koivunen kertoo. Hän on yksi Suomen kotilot ja etanat – opas maanilviäisten maailmaan -teoksen kirjoittajista.
Kaikkia Suomessa eläviä maanilviäisiä ei vielä edes tunneta. Ilmaston lämpenemisen myötä maamme maanilviäislajit tulevat vielä lisääntymään.
”Vaarana on samalla se, että vieraslajit syrjäyttävät alkuperäiseen luontoomme kuuluvia lajeja.”
Kasvun takaajat
Kotilot ja etanat aiheuttavat suurina laumoina esiintyessään merkittäviä tuhoja puutarhoihin ja viljelyksille. Viime vuosien vitsauksena on ollut espanjansiruetana, mutta sitä yleisempiä tuholaisia ovat pelto- ja valepeltoetanat.
Suurin osa maanilviäisistä elää syrjässä ihmisasumuksista ja viljelyksiltä metsissä ja joutomailla.
Etanat ja maakotilot ovat ekosysteemille elintärkeitä hajottajia. Syödessään ne pilkkovat maa-ainesta pienemmäksi, jolloin se muuttuu koppakuoriaisten, matojen ja muiden mikro-organismien ravinnoksi.
”Lopulta ravinteet päätyvät takaisin maaperään kasvien ravinnoksi ja kasvialustaksi”, Koivunen kertoo.
”Etanat ja maakotilot ovat myös tietyille lintulajeille, myyrille ja siileille tärkeä osa ravintoa.
Uhatut elinympäristöt
Peräti 12 prosenttia Suomen maanilviäisistä luokitellaan uhanalaisiksi. Kaikkiaan yli neljännes lajeista on silmälläpidettäviä tai puutteellisesti tunnettuja.
Maakotiloita ja etanoita uhkaa niiden elinympäristöjen muutos.
Maanilviäisissä on useita lehdoissa eläviä lajeja ja tehometsätalouden myötä lehdot ovat vähentyneet ja pirstoutuneet. Soiden, erityisesti lettojen, ojittaminen on taas verottanut soilla elävien maanilviäisten elintilaa.
”Paras tapa suojella uhanalaisia maanilviäislajeja on niiden elinympäristöjen turvaaminen”, Koivunen toteaa.
”Maanilviäisillä on oma biodiversiteettiarvonsa. Kun Suomen alkuperäistä lajistoa halutaan suojella, on suojeltava myös maanilviäisiä.”
Etanat ja maakotilot ovat myös elinympäristönsä indikaattorilajeja.
”Mitä paremmin nilviäiset voivat metsässä, sitä paremmin voi myös metsä.”