Etelämantereen paksun jääkannen alta löytyi yllättävää elämää
Miten eläimet kilometrin syvyyteen ovat päätyneet – se on toistaiseksi arvailujen varassa.
Etelämantereella karhukainen yllätti tutkijat.
Etelämantereen paksun jääkannen alta on löytynyt yllättävää elämää; karhukaisia, äyriäisiä ja mahdollisesti sienirihmastoa.
Vaikka Etelämanner ja järvi eivät ensikuulemalta vaikuta kuuluvan yhteen, Etelämantereella on noin 400 järveä. Järvet vain sijaitsevat syvällä jään alla eivätkä ne näin ollen näy kartassa. Suurin näistä on Vostokjärvi, joka löydettiin 1990-luvulla, ja sijaitsee noin neljä kilometriä paksun jääkannen alla.
Tutkijoita on luonnollisesti aina kiinnostanut, onko näissä järvissä elämää. Onhan järvien vesi ollut lukittuna miljoonia vuosia kilometrien paksuisen jääkannen alle. Auringonvalo ei ole osunut veteen yhtä moneen miljoonaan vuoteen.
Voisiko siellä jääkannen alla sinnitellä jonkinlaista elämää?
Vostokjärvestä elämää onkin yritetty löytää useita eri kertoja. Neljän kilometrin paksuisen jään läpi kairaaminen on kuitenkin vaativa urakka ja teknisiä vaikeuksia on ollut paljon. Venäläiset ovat saaneet järven vedestä näytteitä ja löytäneet siitä useiden eri organismien dna:ta.
Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita siitä, että dna on peräisin Vostokjärvestä. Heidän mielestään näytteet ovat voineet saastua laboratoriossa tavallisten maanpäällisten organismien dna:lla.
Vuonna 2013 tutkijoiden onnistui kairata itsensä Whillansjärveä peittävän 800 metrin jääkerroksen läpi. Sieltä otetut näytteet osoittivat, että järvessä olisi rikas, tuhansia lajeja käsittävä mikrobisto.
Mikrobeja laajempi eliöyhteisö?
Tuoreessa tapauksessa tutkijat kairasivat tiensä jälleen uuteen järveen, eli Mercerjärveen. Kun tutkijat pääsivät jään läpi, he huomasivat kairassaan vähän mutaa. Sen lähempi tarkastelu paljasti ensimmäiset selkärangattomat Etelämantereen järvistä.
Äyriäiset ja karhukaiset eivät olleet elossa, ja ne voivat olla yhtä vanhoja kuin itse järvi, eli ne ovat voineet jäädä järven vangiksi kun se on vähitellen alkanut peittymään jään alle.
Löytö luonnollisesti herättää kysymyksen siitä, voiko järvissä sittenkin elää pelkkiä mikrobeita laajempi eliöyhteisö? Äyriäisten ja karhukaisten jäänteet ovat toki voineet joutua järveen hyvin kauan sitten. Mercerjärven vedessä oli tosin riittävästi happea pitämään selkärangattomatkin elossa.