Hyttynen ei pelkää kylmä kesää- sen vihollinen on kuivuus
Etelä-Suomessa on ollut tänä kesänä paikoittain vähän hyttysiä. Sen sijaan Kainuun ja Oulun yläpuolella inisijöitä on ollut paljon. Hyttynen ei kaihda kylmää, kuivuutta kyllä.
Imiessään verta hyttynen poistaa kehostaan nestettä ja virtsaa samalla uhrinsa iholle.
Inahdus, pistos ja kutina.
Hyttynen on käynyt iholla imemässä veriateriansa.
Suomessa ihmisistä verta imeviä hyttysiä ovat ennen kaikkea Aedes-sukuun kuuluvat metsä-, korpi- ja taigahyttynen, joista vain naaraat käyvät hakemassa ihmisestä noin 2,5 mikrolitran veriannoksen.
”Veren ansiosta naaras munii enemmän ja sen poikastuotto on parempi. Naaras pystyy kuitenkin lisääntymään, vaikka jäisi ilman veriateriaansa”, kertoo hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun ELY-keskuksesta.
2,5 mikrolitraa verta vastaa noin kahdesta kolmeen kertaan hyttysen painoa. Täyden veriateriansa saanut hyttynen kykenee harvoin lentämään, vaan se pudottautuu maan rajaan sulattelemaan ateriaansa.
Imiessään verta hyttynen poistaa kehostaan nestettä ja virtsaa samalla uhrinsa iholle.
”Imiessään hyttynen erittää myös sylkeä, minkä välityksellä se saattaa levittää reumatismin tyyppisesti oireilevaa pogostantautia ja mahdollisesti myös muita sairauksia.”
Hyttynen on ilmojen armoilla
Suomessa elää 49 eri hyttyslajia, jotka kuuluvat sääskien heimoon. Sääsket puolestaan kuuluvat kaksisiipisten lahkoon, johon meillä luetaan jo yli 5 000 hyönteislajia.
Tänä kesänä Etelä-Suomessa on ollut paikoittain vähän hyttysiä, kun taas Kainuu-Oulu-akselin yläpuolella hyttysiä on ollut suhteellisen paljon.
Hyönteistutkija Reima Leinonen muistuttaakin, että paikalliset erot hyttysten määrissä ovat suuria.
”Pohjois-Suomen hyttysmassa on osittain viileän kevään ja alkukesän aiheuttamaa harhaa. Kuoriutuminen on ajoittunut lyhyelle ajanjaksolle, mikä on synnyttänyt vaikutelman siitä, että hyttysiä olisi poikkeuksellisen paljon.”
Viileä jakso ei välttämättä vähennä hyttysten määrää, vaan siirtää niiden kuoriutumisvaihetta myöhemmäksi. Mikäli sää pysyy kylmänä pitkään, osa hyttysistä saattaa kuolla ennen kuin ne ovat kehittyneet munasta toukkavaiheen kautta aikuisiksi.
Kylmyyttä haitallisempaa hyttysille on kuitenkin kuivuus.
Muna- ja toukkavaiheessa hyttyset elävät vesistöissä ja kosteikkojen ja soiden painanteissa. Jos munat tai toukat jäävät kuiville, ne menehtyvät.
”Hyttynen pystyy jättämään munavaiheessa yhden kesän väliin, mikä ei kuitenkaan tarkoita hyttysmäärän tuplaantumista seuraavana kesänä.”
Lentoääniä taajuuksilla
Muna- ja toukkavaiheessa hyttyset elävät vesistöissä sekä kosteikkojen ja soiden painanteissa.
Hyttysen lentoaika on keskimäärin noin kolmisen viikkoa. Naaraat elävät aikuisina hyönteisinä kolmesta kuuteen ja koiraat kahdesta neljään viikkoa.
Koiraat eivät ime verta, vaan ne käyttävät ravintonaan kukkien mettä.
”Osa hyttysistä ei syö lainkaan aikuiselämän aikana. Hyttysentoukat tankkaavat vedestä ravinnokseen esimerkiksi lahoavia kasvinosia ja planktonia”, Reima Leinonen kertoo.
Hyttysen ininä syntyy sen siipien liikkeestä. Eri hyttyslajeilla on eri taajuuksilla kuuluva lentoääni, jolla naaras houkuttelee pariutuakseen koirasta luokseen.
Hyttynen löytää ihmisen aistimalla tämän uloshengityksestä vapautuvaa hiilidioksidia. Myös ruumiinlämpö, pintaverenkierto ja eritteet, kuten hiki vetävät hyttysiä puoleensa.
Hyttynen löytää iholta verisuonet tuntosarviensa kärjissä sijaitsevien lämpöreseptorien avulla.
Sen sylki sisältää puudutusainetta, jonka koostumus vaihtelee.
”Vanhan uskomuksen mukaan loppukesän hyttysenpistot jäävät vähäisemmiksi ja vaivaavat vähemmän, jos on tullut alkukesästä railakkaasti hyttysten syömäksi.”
Kymmenen kilon saalis
Pohjois-Suomesta löytyy hyttysille Etelä-Suomea enemmän otollisia elinympäristöjä.
Hyönteistutkija Reima Leinosen mukaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun suoalueilta on arvioitu kuorituvan vuosittain noin 21 000 miljardia hyttystä.
”Jos kolmasosa niistä kuoriutuu juhannuksen tienoilla, niin samaan aikaan alueella lentää noin 7 000 miljardia hyttystä.”
Hyttynen on tärkeä toukka- ja munavaiheessaan kaloille ja täysikasvuisena hyönteisenä linnuille. Esimerkiksi yhden hömötiaispoikueen on arvioitu syövän noin kymmenen kiloa hyttysiä vuodessa.
”Hyttystä pidetään haittana, mutta sillä on oma osansa luonnossamme ja ravintoketjussa, mikä päätyy ihmiseen.”
Ilmaston lämpeneminen ei välttämättä ainakaan lyhyellä aikavälillä vaikuta hyttysiin Suomessa. Tänne voi siirtyä uusia lajeja ja paikoitellen valtalajisuhteet saattavat muuttua.
”Hyttysten levinneisyys vaihtelee vuosittain, joten eri lajien elinalueita on erittäin vaikea määritellä.”
Viemäreistä vuoteeseen
Hyttysten lentoaika kestää pitkälle elokuulle saakka. Myöhään syksyllä ja jopa talvella saatetaan kuitenkin nähdä aikuisina talvehtivia horkka- ja kirsihyttysiä, jotka myös pyrkivät hakemaan veriateriansa ihmisestä.
”Aedes-suvun hyttysiä kookkaammat kirsi- ja horkkahyttyset ovat yleensä ensimmäisiä hyttysiä, joita nähdään keväällä”, Reima Leinonen kertoo.
Suomessa verrattain tuore ilmiö on kaupunkihyttyset, jotka elävät viemäriverkoissa ympäri vuoden. Kaupunkihyttysiä on tavattu ainakin Helsingistä, Tampereelta ja Turusta.
Kaupunkihyttysistä kuoriutuu koko ajan uusia sukupolvia vuoden ympäri. Asuintiloihin päästessään kaupunkihyttyset pistävät pääsääntöisesti öisin.
Viemäreissä toukkavaiheensa elävien kaupunkihyttysten voidaan olettaa levittävän myös sairauksia.
”Mitään sellaista vaaraa ei kaupunkihyttysistä ole vielä kuitenkaan ilmennyt, että olisi syytä lietsoa paniikkia.”
Lue myös:
Punkkien lisäksi myös nämä hyönteiset levittävät borrelioosia – ja nyt niitä lentelee