Tämä tuttu ekosysteemi kasvaa vaikka kenkään - silti se on nyt uhanalainen

Jäkälä voi löytää hyvän kasvualustan jopa vanhasta kengästä. Viidesosa Suomen jäkälälajeista on kuitenkin nykyisin uhanalaisia.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jäkälä voi löytää hyvän kasvualustan jopa vanhasta kengästä. Viidesosa Suomen jäkälälajeista on kuitenkin nykyisin uhanalaisia.
Teksti:
Ville Vanhala

Hidaskasvuinen jäkälä hakee kasvupaikkansa sieltä, missä kilpailu elintilasta on mahdollisimman vähäistä tai olematonta. Metsien lisäksi jäkälää kasvaa aukeilla, kallioilla, asvaltilla ja jopa vanhoissa autonromuissa.

Jäkälä voi tunkeutua myös kiven sisälle, jos kivessä on rako tai aukko, josta jäkälä saa yhteyttämiseen tarvitsemaansa valoa ja kosteutta.

Jäkälä saattaa löytää mieleisensä kasvualustan jopa vanhasta kengästä.

”Jäkälänäyttelyssä esillä olleen kengän jäkälistö oli kasvanut noin kolmen vuosikymmenen aikana”, kertoo professori Soili Stenroos Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Pieni ekosysteemi

Jäkäliä kasvaa kautta koko Suomen. Kaikkiaan maastamme on tähän mennessä tunnistettu noin 1 650 eri jäkälälajia.

Jäkälä ei ole yksittäinen eliö, vaan sen sekovarsi muodostuu sienen ja levän tai syanobakteerin symbioosista. Jäkälässä voi olla varsinaisen sieniosakkaan lisäksi myös lukuisia muita sieniä sekä bakteereja.

”Jäkälä on kokonainen pieni ekosysteemi, jonka kaikki osat vaikuttavat sen toimintaan” Stenroos sanoo.

Jäkälä pystyy lisääntymään sekä suvullisesti että suvuttomasti. Suvullisessa lisääntymisessä jäkälä lisääntyy sieniosakkaansa muodostamien itiöiden avulla. Suvuttomassa lisääntymisessä jäkälästä katkeilee kappaleita tai se tuottaa murumaisia leviämiskappaleita, jotka leviävät eläinten ja tulen mukana uusille kasvupaikoille.

”Leviämiskappaleet ovat kompakteja paketteja, koska murut sisältävät sekä sientä että levää. Pelkkä sieniosakkaan itiö joutuu kasvattamaan rihmaston, ja sen on löydettävä vielä sopiva levä ennen kuin se pystyy kehittymään.”

Myrkkyä ja lääkettä

Tunnetuimpia jäkäliämme lienevät poronjäkälät, jotka saavuttavat 20–30-vuodessa noin kymmenen senttimetrin korkeuden. Rupijäkälät taas ovat pieniä pisteitä tai ryhää kasvualustan pinnalla. Naavat ja lupot ovat puista roikkuvia partamaisia jäkäliä.

Maastossa tavattavat laajat jäkäläpeitteet ovat useiden tuppaina kasvavien jäkälälajien muodostamia mattoja.

Tuholaiset eivät riivaa jäkäliä, sillä ne sisältävät myrkyllisiä kemiallisia yhdisteitä, niin sanottuja jäkäläaineita, joista osalla on tavattu antibioottisia vaikutuksia.

”Jäkälää sisältävällä voiteella on aikanaan lääkitty tulehduksia. Hirvenjäkälää taas on jauhettu kurkkupastilleihin.”

Elintila vähentynyt

Suomen jäkälistä peräti viidesosa on tätä nykyä luokiteltu uhanalaisiksi. Jäkälien elintilaa ovat vähentäneet erityisesti niiden elinympäristöjen muuttuminen.

”Tehometsätalouden myötä puulajit ovat vaihtuneet ja jäkälille tärkeä vanha puusto ja lahoava puuaines ovat vähentyneet.”

Poronhoitoalueella jäkälä kärsii porojen ylilaiduntamisesta. Porojen laidunalueilla jäkälät tulevat syödyiksi tai tallotuiksi, ja ne jäävät kasvultaan kituliaiksi.

Professori Stenroosin mukaan porojen laiduntamista olisi syytä rajoittaa esimerkiksi estämällä aitaamalla niiden pääsy tietyille alueille.

”Meidän on syytä olla huolissamme jäkälistä, joilla on oma tärkeä roolinsa luonnon monimuotoisuudessa”, Stenroos korostaa.

”Samalla voidaan kysyä, mitä me voimme tehdä, että luonnonjärjestys säilyisi. Kukaan ei varmuudella tiedä, mitä tapahtuu, jos luonnon oma järjestys järkkyy.”

 

Tiesitkö?

  • Haavankehräjäkälällä on melko paksu, valkea tai harmaa sekovarsi. Haavankehräjäkälällä on usein punaruskeat, 1–3 millimetriä leveät kotelomaljat. Se kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa haavan pinnassa.
  • Harmaanapajäkälä on kookas, läpimitaltaan jopa kymmenen senttimetriä leveä. Se kasvaa laajoina kasvustoina, joissa on reunoiltaan repaleiset liuskat. Jäkälän yläpinta on harmaa ja alapinta ruskea. Se on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa.
  • Korpiluppo on kookas, 20–40 senttimetriä leveä, vaaleankeltainen, hienohaarainen ja riippuvan partamainen jäkälä. Korpiluppo kasvaa vanhojen mäntyjen ja kuusten, joskus myös koivujen oksilla ja rungoilla. Se on yleinen Itä- ja Pohjois-Suomen kuusikoissa.
X