Erotat sammakkolajit äänestä: kurnuttaako vai pulputtaa se?

Viitasammakon tunnistaa ääntelystä, joka kuulostaa siltä kuin pulloa upotettaisiin veteen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Viitasammakon elämästä ja levinneisyydestä tiedetään verrattain vähän.

Viitasammakon tunnistaa ääntelystä, joka kuulostaa siltä kuin pulloa upotettaisiin veteen.
Teksti:
Ville Vanhala

Jos sammakko ei kurnuta vaan pulputtaa, se on viitasammakko.

Keväisin viitasammakot kerääntyvät suurina laumoina lammikoiden, järvien ja rehevien ja suojaisten merenlahtien rantamaille kutemaan.

”Viitasammakkoa on melko vaikea erottaa ulkonäöltään meidän yleisimmästä sammakkolajistamme ruskosammakosta”, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon biologi Päivi Sirkiä.

Viitasammakko on hieman ruskosammakkoa hoikempi ja sillä on terävämpi kuono. Selvin tuntomerkki on kuitenkin ääntely.

”Viitasammakko kuulostaa siltä kuin pulloa upotettaisiin veteen.”

Sinertävät koiraat

Sammakoiden kutu alkaa olla eteläisessä Suomessa jo ohi, mutta Oulun korkeudella rantamaiden kosiomenot ovat kiivaimmillaan.

Viitasammakkokoiraat pulputtavat ja pullistelevat houkutellessaan kilpaa naaraita luokseen. Osa koiraista myös muuttuu kutuaikana osittain sinertäviksi.

”Vielä ei tiedetä, johtuuko sinerrys kiihkosta. Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että sinertävien koiraiden jälkeläiset ovat voimakkaampia ja niiden eloonjäämisprosentti on korkeampi kuin muiden koiraiden poikasilla.”

Sammakonkutu muodostuu, kun naaras laskee omat munansa ja koiras sukusolunsa samaan aikaan veteen. Joko pintavedessä kelluvasta tai pohjaan vajonneesta kudusta kuoriutuu muutamassa viikossa parin millin pituisia poikasia eli nuijapäitä.

Loppukesästä poikaset kokevat muodonmuutoksen. Niille kasvaa raajat ja ne alkavat hengittää ulkoisten kidustensa sijasta keuhkoillaan ja ihollaan.

Vaarallinen horros

Suurin osa viitasammakon poikasista menehtyy jo ennen ensimmäistä talveaan.

”Ne joko paleltuvat tai liian kuivat olosuhteet kuivattavat niiden nahkan, jolloin niiden hengitys heikkenee”, Sirkiä kertoo.

Poikasia ja täysikasvuisia sammakoita päätyy myös lintujen ja pienpetojen saaliiksi.

”Sammakoilla ei ole suojanaan kovaa kuorta eivätkä ne osaa puolustautua.”

Vaihtolämpöinen viitasammakko talvehtii ainoastaan vesistöjen pohjissa. Horroksessa niiden ruumiinlämpö laskee ja elintoiminnot miltei pysähtyvät.

”Talvehtiminen on sammakoille raskas koettelemus. Jos ne eivät ehdi loppukesän aikana tankata tarpeeksi ravintoa, kuten hyönteisiä ja selkärangattomia pieneliöitä, ne menehtyvät.”

Suuntana pohjoinen

Viitasammakkoa on tavattu harvinaisena peräti Ivalon korkeudelta saakka. Keski-Suomessa ja Perämeren seudulla se on jopa yleisempi kuin ruskosammakko.

”Voidaan olettaa, että ilmaston lämpenemisen myötä sammakkoeläimet ja matelijat leviävät yhä pohjoisemmaksi”, Sirkiä kertoo.

Viitasammakko on verrattain vähän tutkittu laji eikä sen levinneisyydestä ja kannan koosta ole tällä hetkellä ajantasaista tietoa.

”Kun viitasammakon tilasta saadaan päivitettyä tietoa, se kertoo osaltaan myös, miten ja millä tavalla luontomme ja ympäristömme on muuttunut.”

Luonnontieteellinen keskusmuseo kerää tällä hetkellä sammakkoeläinhavaintoja kaikkialta Suomesta.

Havainnot voi ilmoittaa osoitteeseen www.laji.fi.

X