Katosiko ihmisen karvoitus, jotta seksi tuntuisi parremmalta?

Ihmistä sanotaan joskus karvattomaksi apinaksi, mutta kirjaimellisesti tämä ei pidä paikkaansa. Meillä on yhtä paljon karvatuppeja kuin simpansseilla, joten olemme periaatteessa yhtä karvaisia kuin nekin.

Karvoituksemme vain on niin hienoa, ettei sitä oikein voi kutsua turkiksi.

Muutenkin karvoituksemme on kuin peilikuva apinoiden karvoituksesta. Apinoilla yleiskarvoitus on karkeaa mutta sukuelinten alueella hienoa, ihmisellä tilanne on toisin päin.

Ihmisen karvoitus – tai oikeastaan sen puute – on ikiaikainen mysteeri. Yksimielisyyttä karvoituksen katoamisen syistä ei ole, mutta hyviä teorioita on esitetty.

Lämpöä ja loisia

Vahvin hypoteesi turkkimme katoamisesta liittyy lämmönsäätelyyn.

Sen mukaan esi-isämme olivat karvaisia, koska he liikkuivat metsän varjoissa ja viileydessä.

Kun metsät noin 1,7 miljoonaa vuotta sitten alkoivat korvautua savannilla, ihmiset joutuivat paahtavan auringon alle. Turkkia kantava ihminen olisi ylikuumentunut savannin paahteessa, mikä olisi vahingoittanut aivoja.

Tämän teorian kanssa linjassa on ajatus, jonka mukaan varhaiset ihmiset juoksivat saaliinsa kiinni. He tarvitsivat siis hyvän jäähdytysjärjestelmän.

Hyviä teorioita on muitakin. Karvapeite on hyvä elinympäristö kaikenlaisille ulkoloisille, kuten täille, väiveille ja satiaisille. Ne voivat levittää sairauksia ja runsaina esiintyessään heikentää yleiskuntoa.

Kun ihminen pääsi turkista, se ei päässyt kokonaan eroon loisista, mutta onnistui vähentämään niiden kokonaistaakkaa merkittävästi.

Ohutturkkista läheisyyttä

Kolmannen teorian mukaan turkin katoaminen olisi seurausta ihmisen sosiaalisuudesta.

Läheisyys tuntuu intensiivisemmältä iho ihoa kuin turkki turkkia vasten, ja tämä on voinut olla yltiösosiaaliselle ja yltiöseksuaaliselle lajille jopa evoluutioon vaikuttava voima.

Jos ohutturkkiset ovat kokeneet seksin ja läheisyyden voimakkaampana kuin paksuturkkiset, ne ovat voineet puhaltaa yhteen hiileen ja saada näin geeninsä tehokkaammin eteenpäin.

Vähäkarvaisuutta ylläpitävät geenit olisivat siten päässeet eteenpäin ja aikaa myöten syrjäyttäneet paksuturkkiset yksilöt kokonaan.

Iho viestii terveydestä

Kun ihminen oli päässyt turkistaan, lajillemme avautui kokonaan toisenlainen maailma. Nyt alettiin korostaa sitä vähää, mitä turkista oli jäljellä, etenkin hiuksia ja joissakin kulttuureissa myös partaa. Ihmiset oppivat nopeasti, että hiuksia voi laittaa ja koristella.

Monilla vanhimmista veistoksista on laitetut hiukset. Esimerkiksi Ranskasta löytyneellä, 25 000 vuotta vanhalla Brassempouy Venus -veistoksella on huolellisesti laitetut hiukset.

Myös suohon noin 2 300 vuotta sitten Irlannissa upotetun miehen hiukset oli voideltu ennen kuolemaa kasviöljyillä ja männynpihkasta tehdyllä geelillä.

Koska turkkia ei ollut, paljas iho saattoi saada uusia tehtäviä. Ihon tehtävänä oli viestiä terveydestä ja hyvistä geeneistä. Lisäksi ihoa saattoi maalata, koristella ja tatuoida.

Lue myös:

Lisääkö ajelu karvojen kasvua?